Aihearkisto: Kasvihuone

Basilikan pistokkaat

Basilikan pistokkaat

Monesti olen ostanut kaupasta basilikan taimen ja laittanut sen kasvamaan ruukkuun. Varmaan yhtä monesti se on epäonnistunut, kun basilikan lehdet alkavat tummua ja kasvi menee huonoksi, vaikka mitä tekisi. Kuolema on korjannut kasvin yleensä muutamassa päivässä. Joskus jo kahdessa.

Pari vuotta sitten luovuin kokonaan yrityksestä ja muutin suunnitelmaa. Napsin basilikan oksat poikki, pistin vesilasiin ja annoin juurten kasvaa.  Nämä pienet pistokkaat sitten istutin multiin, kun juuret olivat hyvänlaiset. Ei aikaakaan, kun taimet alkoivat kasvaa pituutta.

Tällä tavalla olen jo hetken aikaa kasvattanut uusia basilikan taimia. Hyvää tässä on sekin, että satoa alkaa saada nopeammin. Myös ainakin minttua, salviaa, sitruunamelissaa, timjamia ja rakuunaa voi pistokkaista kasvatella.

Tiedän, että jotkut tapaavat laittaa vesiastian päälle kelmua tai foliota ja pistelevät siihen reiät yrtin varsia varten. Näin lehdet pysyvät varmasti poissa vedestä ja pieni pistokas tukevasti pystyssä. Itse en ole koskaan näin tehnyt vaan ihan mennyt helpoimman kaavan mukaan eli yrtin varsi poikki ja pistokas vesiastiaan. Kannattaa katsoa, että varsi on riittävän pitkä. Lyhyttä pistokasta on vaikea saada lasissa pysymään.

Basilikan pistokkaat

Viime viikonloppuna kävin paikallisessa ruokakaupassa tekemässä hankintoja ja ostin muutaman ruukkubasilikan, joista napsin oksat poikki ja nyt leipomoni ikkunalla on komea rivi basilikan pistokkaita, jotka sitten aikanaan, ilmojen salliessa ja kesäauringon helliessä muuttavat asumaan kasvihuoneeseen. Toki nämä voisivat eloaan jatkaa ikkunalaudallakin ja monesti syksyllä basilikoista osan siirränkin sisään jatkamaan kasvukautta. Toukokuussa on kuitenkin mukava saada kasvihuoneen hyllyt vihertämään nopeasti ja nauttia basilikan suloisesta tuoksusta.

Kreikkalainen ystäväni muuten kehottaa istuttamaan basilikaa oven pieleen. Se kuulema karkottaa kärpäsiä. Ehkäpä minunkin pitäisi muutama taimi ulko-oveni pieleen laitella jahka ilmat lämpenevät, kun tapana on kuitenkin kesäpäivinä ovia auki pitää. Basilika tosin on hyvin herkkä kylmälle ja jopa tuulelle, joten huonoimpina kesinä saakin olla tarkkana, ettei yrttejään palellulta. Siitäkin syystä olen ne yleensä suosiolla kasvihuoneen huomaan jättänyt.


shopify visitor statistics


Lisää tulevan kesän kasvimaasta

Nyt kun sain jo peruskasvit päätettyä tällekin vuodelle oli aika alkaa pohtia mitä muuta noihin kasvimaalaatikoihin oikein päätyisi.

Viime vuonna viljelin monen sorttista kaalia ja olisihan se mukava kokeilla niitä tänäkin vuonna. Viime vuonna kun emme saaneet itse maistella niitä oikeastaan ollenkaan, mutta ei siksi, että pienet tuholaiset olisivat ne syöneet. Mutta tuholaiseksi voisi tuota meidän suloista mustaa karvakasaammekin sanoa, ainakin tässä tapauksessa. Koiramme nimittäin pisteli poskeensa joka ikisen kaalikasvin kasvimaalta ja kaivoipa vielä jälkiruuaksi muutaman porkkanan. Tänä vuonna olen koettanut teroittaa niin lapsille kuin aikuisillekin, että satokaudella ei koiraa saa ilman valvontaa tarhasta pois päästää. Saa nähdä onko oppi mennyt kaikille perille.

Lisää tulevan kesän kasvimaasta
Ruusukaali maistui koirallemme mainiosti.

Koirallamme on tosiaan ollut aina ihmeellinen mielenkiinto kaaliin. Onpa se ryöstänyt keittiöstäkin kaalinpään vaikka vieressä olisi ollut kokonainen vastapaistettu taivaallisesti tuoksuva kana. Meidän koiramme taitaa olla pohjimmiltaan kasvissyöjä tai sitten tällä on jotain tekemistä sen kanssa, että koiramme on löytökoira, joka kotiutui meille Viipurin suunnalta  yhdeksisen vuotta sitten.

Näistä aatoksista huolimatta ajattelin uskaltaa kylvää kasvimaalatikkoihin ainakin muutamaa kaalia. Ja tänä vuonna aion saada niitä itsekin – rakennan vaikka muurin ja vallihaudan niiden ympärille, jos ei muu auta.

kuva_kumppanuusksvi03

1. Ainakin ehdotonta suosikkiani ruusukaalia pitää tänä kesänä saada. Viime kesänä se kasvoi hienosti ja saimme tuholaisetkin pidettyä varsin hyvin kurissa samettikukkien ja tillin yhdistelmällä. Toki jouduimme muutamia toukkia pois kasveista noukkimaan, mutta yllättävän harvalukuisina nuo maanvaivat meitä kiusasivat.

2. Toinen kaalisuosikkini on kyssäkaali. Se on ihmeen helppo kasvatettava ja lajikkeitakin on mukavan runsaasti ja kyssäkaalisato säilyy viileässä hyvän aikaa eikä kaikkea ole ihan pakko saada heti syödyksi. Lisäksi kyssäkaali on jotensakin hauskan näköinen kasvi eikä säikähdä ihan heti sään vaihteluitakaan, joita viime kesinä tuntuu riittäneen.

lehtikaalipiirakka

3. Nyt en oikein ole saanut päätetyksi pitäisikö tänäkin vuonna kasvatella lehtikaalta. Toisaalta se olisi aika mukava lisä kasvimaalle. Lehdet ovat ihanat, sävyjä on erilaisia ja aika tuholaisen kestäväkin sen on. Suorastaan huoleton – siis ainakin kaaliksi.  Maussakaan ei ole moittitavaa ja kovasti olen kaipaillut siitä tehtyä piirakkaa. Fetan kanssa maku on aivan mahtava. No, tätä täytyy ehkä vielä hiukan jäädä pohtimaan. Josko nuo ruusu- ja kyssäkalit kuitenkin riittäisivät tämän vuoden kaaleiksi. Todennäköisesti kuitenkin päädyn ainakin johonkin ruukkuunjonkun taimen laittamaan. Niin siinä aina käy. Lajien karsimen on niin vaikeaa! 😀

4. Aina välillä olen innostunut viljelemään mangoldia. Se on kaunis kasvi, etenkin punaisista lajikkeista olen ihan innoissani. Sen käyttäminen on kuitenkin jäänyt aika vähäiseksi verrattuna muihin kasvimaan kasveihin ja niinpä sitä ei ole koskaan viljelty kovin suurissa määrin. Tuskinpa siihen on tulossa muutosta tänäkään vuonna eli muutaman mangoldi kylvettäneen johonkin sopivaan laatikon nurkaan tuomaan väriä.

5. Muistaakseni olen pari kertaa ennen viime vuotta kasvattanut purjoa. Viime vuonna suurin osa taimista kasvoi vankoiksi varsiksi ja saimme purjoa aina pakastimeen asti. Tänä vuonna olisi tarkoitus taas täyttää purjovarastot ja ennen sitä  voisimme tehdä pari kertaa tätä ihanan purjoista piirakkaakin. Purjon kasvatus oli muuten yllättävän helppoa ja olin aina kuvitellut sitä vaikemmaksi tapaukseksi. Hyvillä mielin siis tätäkin kasvimaalle tänä vuonna.

6. Lähes joka kesä olen kasvattunut jonkinmoista jättikurpitsaa tai talvikurpitsaa – parhaimpina molempia. Kurpitsat käyvät niin helposti keittoihin, piirakoihin ja taikinoihin, että niitä ei voi oikeastaan koskaan olla liikaa ja olenpa minä niitä soseenakin pakastanut. Tosin kurpitsat säilyvät helposti hyvinkin pitkään ja joskus olemme viimeisen kappaleen käyttäneet vasta vuoden vaihteen kieppeillä.

Ruokakori2

7. Melkein jokaisena kesänä olen kylvänyt härkäpapua. Viime vuonna ne eivät tosin menestyneet kovin hyvin, mutta saattaa olla, että paikkavalinnassakin oli toivomisen varaa. Tänä vuonna ajattelin kuitenkin niitä taas kasvatella, jos niitä vain suinkin saan mahtumaan. Luulen, että lumien sulattua pitää hiukan mittailla ja tuumia.

8. Tänä kesänä olisi myös tarkoitus ottaa askel kohti omavaraisuutta valkosipulien kohdalla. Voi olla, että se jää vielä haaveeksi, mutta katsotaan nyt, kuinka homma lähtee sujuman. Viime kesän onnistuminen keltasipulin kohdalla valoi toivoa tämänkin suhteen. Eihän sitä tiedä, jos ei kokeille. 🙂 Ja jos edes alakaisi sujua paremmin kuin aiempina kesinä. Parannustahan sekin olisi!

9. Viime kesän palsternakka sadonkin söi koiramme, joten tänä kesänä ajatelimme yrittää uudelleen. Sen verran viime vuoden kokeilu kuitenkin antoi toivoa ja tulostakin ehdimme hiukan nähdä, joten uskoisin, että näiden kohdalla ei suurempia ongelmia tule. Ja palsternakka on niin hyvää, että pakkohan sitä on omaltakin kasvimaalta saada! Ainakin rivi tai pari olisi paikallaan. Jos sujuu hyvin niin lisätään ensi vuonna.

10. Vielä harkinnan alle jäi peruna. Omasta maasta juuri nostettua perunaa parempaa ei taida ollakaan, mutta perunan viljely vie aika paljon tilaa rajallisella kasvimaallamme. Niin hyvää kuin se onkin niin viljely meidän pihallamme ei taida olla kovinkaan järkevää. Etenkin, kun saamme ostettua todella herkullista luomuperunaa REKOsta suoraan vilejlijältä.  Niin herkkulista, että jopa oman maan sato saattaa jäädä toiseksi. Ehkäpä istutamme muutaman perunan, jotta saamme nuuskia vasta nostettujen perunoiden lempeää tuoksua, mutta muuten perunasato tulee tänä vuonna suoraan luomutilalta.

Kuva_peruna1

Vielä pitää pohtia kasvihuoneen uudet asukkaat hiukan tarkemmin. Tosin ennen kuin sinne kasvit pääsevät muuttamaan on edessä taas korjauksia…

Lumien sulattua täytyy käydä puutarha heti läpi ja katsoa miten monivuotiset kasvimme ovat selvinneet. Ne ovat joutuneet kokemaan aika kovia likakaivoremontin yhteydessä ja sadon saanti on viivästynyt useamman kerran. Tämä kesä on kuitenkin toivoa täynnä.

web stats


Satoa kasvihuoneesta

Tämän kesän satoa on on ollut mukava käydä pihalla ihmettelemässä. Kurkkuja olemme saaneet syödä jo jonkin aikaa – tosin kurkkujen kulutus on noussut niin huimasti herkullisten, kesänkypsyttämien kurkkujen myötä, että omat pari kurkuntainta eivät riittäneet kattamaan kurkun kulutustamme vaan varastoja on täydennetty Luomumaan vähintään yhtä maittavilla kasvihuonekurkuilla. On onni olla mukana REKOssa.

Ensi kesänä ajattelinkin viljellä enemmän kurkkuja ja vähemmän tomaatteja. Jotenkin tuo kurkunviljely vain tuntuu mukavammalta. Tomaattejakin ajattelin silti pitää valikoimissa, sillä kasvihuone ilman tomaatteja ei nyt vain tunnu kasvihuoneelta.

Satoa kasvihuoneesta

Tänä vuonna, ensimmäisen kerran ikinä, myös paprika tuottaa todella hyvin satoa. Vihreitähän nuo kasvista roikkuvat ihanuudet yhä ovat ja tuskin ehtivät punastuakaan ennen kuin ne on pakko kerätä, mutta eipä noissa vihreissäkään paprikoissa mitään vikaa ole. Toimivat hienosti vaikkapa linssipadassa.

Tänä kesänä ehkä suurin muutos kasvihuoneviljelyssä on se, että olen lähestulkoon jokaise kukan käynyt pölyttämässä pientä pensseliä apuna käyttäen. Ilmat ovat olleet niin tuuliset ja kylmät, että kasvihuoneen ovia en ole pahemmin uskaltanut auki pitää, sillä tuulensuunta on ollut sellainen, että puhuri on hyökännyt aina suoraan avoimista ovista sisään. Niinpä luukut ovat olleet visusti kiinni ja pölyttäjät ovat aika tehokkaasti pysyneet ulkopuolella. Tomaatin varsiahan tosin neuvotaan aina kevyesti täristämään, mutta olen huomannut, että penselin käyttä lisää kyllä aika tuntuvasti raakileiden määrää eikä se nyt niin kauhean suuri vaiva ole käydä joka ilta tomaatin taimet läpi. Tänä vuonna niitä ei edes ole kuin 17. Paprikoita on pari kappaletta, samoin kurkkuja. Loppu kasvihuonetila onkin sitten lähinnä basilikoilla sekä kaaleilla, jotka kasvavat siellä kohtalaisen hyvin ja ovat paremmin suojassa tuholaisilta.

Satoa kasvihuoneesta

Nautin muuten suunnattomasti siitä, että joka aamu, avattuani makuuhuoneemme verhon näen heti kaikki kasvihuoneeni kasvit. Meidän kasvihuonehan oli ensin pergola, mutta koki suuren muodonmuutoksen ja eräänä päivänä pergola oli kadonnut ja tilalla jotain kasvihuoneen ja pergolan väliltä. Tila ei ole niin kostea ja lämmin kuin oikea kasvihuone, mutta toimii todella hyvin ja on mukavan lähellä. Enpä tiedä mitään ihanampaa kuin katsella loppukesän vihreänä rehottavaa kasvustoa heti ensimmäisenä aamulla ja helposti sitä tulee pistäytyneeksi taaperon kanssa toivottamassa hyvät huomenet vauvatomaateillekin. Parhaiten Kasper osaakin viittoa tomaatin, paprikan ja kurkun. 🙂 Ja käymme me muuten  sanomassa niille hyvää yötäkin, kun olemme matkalla nukkumaan. 😀

Satoa kasvihuoneesta


website statistics


Hetkiä kasvihuoneessa kera Tennysonin

Hetkiä kasvihuoneessa kera TennysoninPitkästä aikaa oli paikallaan pieni hidastaminen ja niinpä eilen hiivin omin päin kasvihuoneeseen, istuin puutarhakeinuun ja nostin jalkani ylös. Seuraksi valitsin tällä kertaa Lord Alfred Tennysonin Poems vol. 1. Edelleenkin harmittaa, että Poems vol. 2 ei ole koskaan tullut yhdessäkään antikvariaatissa vastaan. No, ehkä se vielä joskus tulee. Tylsäähän se olisi, jos kaiken löytäisi ja saisi heti. Monesti  etsiminen ja sitten joskus se riemu, joka löytämisestä tulee ovat isossa osassa nekin.

Ykkösosan löytämisestä on aikaa jo varmaan reilu parikymmentä vuotta. Siltikään en ole lakannut toivomasta, että joskus vielä löydän sen toisenkin osan. Hauskaa on, että ykkösosassa on sisällysluettelo myös tuolla kakkoselle ja siitäpä tiedän, että tuo toinen nide sisältää yli 450 sivua, lisää runoja kuningas Arthurista ja hänen ritareistaan sekä paljon muuta. Myönnettävä on, että  pikku hiljaa soisin löytäväni tuon toisen opuksen. Jokin raja se kärsivällisyydelläkin on. 🙂

Rakastan vanhan paperin tuntua sormissani, kun selaan kirjaa. Tuoksu on ihana eikä samanlaista tuoksua ole uusissa kirjoissa, jotka ovat jotenkin persoonattomia verrattuna vanhoihin painoksiin. Vanhan kirjan tuoksu on kotoinen, rauhoittava ja jotain jota ei ihan täydellisesti voi sanoin kuvata. Vaikka kuinka yritän, jää aina puuttumaan jokin vivahde. Vanhan kirjan tuoksu pitää kokea itse.

Hetkiä kasvihuoneessa kera Tennysonin

Kyseinen opus on seurannut minua ison osa elämästäni. Vuosien ajan se tapasi olla mukanani käsilaukussa ja niin monesti olen sen kaivanut esiin milloin missäkin. Muutamat viime vuodet se on kuitenkin nököttänyt hyllyssä, sillä laukkuni on ollut liian täysi. Niinpä nyt olikin mitä parhain hetki avata tuo nuoruuteni lempiopus ja sujahtaa sen niin tuttuun maailmaan.

Vaikka olenkin jokaisen runon siitä lukenut niin tapaan palata lukemaan muutamaa aina uudelleen ja uudelleen. Yksi lempirunojani on The Lady of Shalott. Osaan sen ulkoa, mutta silti haluan lukea sen juuri tästä vihreäkantisesta kirjasta enkä vain lausua päässäni. Rakastan runon rivejä ja tunnelmaa. Painojälkeä, joka tuntuu himpun verran karhealta sormien alla. Ajan patinoimaa paperia. Sivujen pehmeyttä, kansien karheutta. Paketti on täydellinen.

Kirjasta löytyy edellisen omistajan merkintöjä. Etukannen mukaan hän on ollut nimeltään Saara Ingerö ja käsialasta päätellen merkinnät ovat hänen eivätkä jonkun muun. Myös lempirunostani noita merkintöjä löytyy – ehkä meillä on ollut sama lempiruno tai sitten ei. Tuntuu kuitenkin mukavalta, että kirja on ollut pidetty ennen kuin se tuli minulle. Kirja oli ja on yhä ihan hyvässä kunnossa, mutta jo löytäessäni sen näin, että sivuja oli luettu moneen kertaan. Ehkäpä neiti tai rouva Ingerökin on istunut kesäpäivänä keinussa, lukenut runoja ja haaveillut – hukkunut hetkeksi maailmaan, jota ei enää ole.

Hetkiä kasvihuoneessa kera Tennysonin


shopify analytics ecommerce tracking


Talvinen vierasKasvihuone, Puutarha

Viikonloppuna haettiin puutarhaan kunnostuskampetta Kodin Terrasta. Lauantai hujahti siinä ja nakutellessa toiseksi viimeistä kasvimaalaatikkoa. Yksi pitäisi vielä rakentaa loppuun ja se olisi sitten siinä. Vaikuttaa siltä, että tänä vuonna ehditään ajoissa istutushommien kanssa. Varma ei vielä uskalla olla, sillä sunnuntai  paljasti talvella syntyneet tuhot kaikessa karmeudessaan.

Sunnuntaina kaiveltiin kasvihuoneen perustuksia. Talvinen mikä-lie-vieraamme oli kaivanut itselleen luvattoman monta tunnelia kasvihuoneen alta, myllännyt mullat ja järsinyt useammasta kohdasta alimmaisia puuosia. Viikunan juuret oli syöty ja reppana nökötti nyt kasvihuoneen seinustalla hiukan kallellaan ja surullisen oloisena. Ei siis viikunoita enää tänä vuonna.

Talvinen vieras

Lähes kaikki kasvihuoneen seinustat on kuorrutettu nyt mullalla. Kaikki kasvilaatikot ja muut tavarat on siirrettävä pois, jotta tuhot saadaan korjattua.  Osa asioista saatiin jo sunnuntaina tehdyksi, mutta nurkkaus, jossa kasvaa viiniköynnös on vielä käymättä läpi. Kasvi vaikuttaisi selvinneen hengissä, ainakin se tällä hetkellä tekee uutta versoa, mutta lopullinen tilanne selvinnee vasta vähän myöhemmin. Olen aikanaan nähnyt luumupuunkin kasvattavan täydet lehdet ennen kuin kuoli ja selvisi, että reppanalla ei ole enää  juuria lainkaan!

Otuksen kaivamat käytävät tuolla perustuksissa ovat laajoja. Oli onni, että olin tuonne alle aikanaan tunkenut paksuja laudankappaleita tukkimaan tuuletusaukkoja, sillä ne toivat nyt lisätukea. Meidän systeemimme kun ei ole ihan täysverinen kasvihuone vaan jotain pergolan ja kasvihuoneen välimaastosta ja tuuletusaukot tulee tukittua aina talveksi, jotta vähän herkemmät kasvit talvehtisivat paremmin – tai toisivat ainakin vaihtelua talvivieraiden ruokavalioon…

kuva_kasvihuonetuho2

Viiniköynnöksen nurkka on ehkä yksi pahimmin myllätyistä paikoista. Reikiä on monta ja pikkuisen multaa tökkimällä selvisi, että pehmeää upottavaa maata on melkein joka puolella. Ihme, että mitään ei ole enemmän särkynyt! Tämä on jo toinen talvi, kun vastaavanlaisia tuhoja on ilmennyt. Vuoden 2013-2014 talvena tuhot olivat pienempiä. Pari käytävää vain seinän ali ja ne eivät paljon haitanneet. Silloin syöty keinunpehmuste oli harmillisempi asia ja uusi on edelleen hankintalistalla. Kukaan kun ei tykkää istua kovassa keinussa ja kaikki meillä kaipaavat  keinussa istumista ja jutustelua.

Viime talven tuhot ovatkin jo ihan toista maata. Nyt menee tovi jos toinenkin, että kaikki on korjattu ja varmistettu, että tukikivien alla on varmasti maata ja rakennelma pysyy pystyssä ja on vakaa. Uskomattoman paljon harmia voi pieni otus saada aikaan. Ensi talveksi täytyy kyllä suunitella jotain, ettei tämä tapahdu taas uudelleen. Voi olla, että silloin ei enää ole onni matkassa ja tuhot ovat tätäkin pahemmat.

Nyt ei auta muu kuin jatkaa kunnostusta ja korjausta, jotta tomaatit vihdoin pääsevät muuttamaan laatikoihin ja kasvattamaan herkkuja keittiömme tarpeisiin. 🙂

kuva_kasvihuonetuho3

shopify site analytics