Aihearkisto: Puutarha

Lupiinit lakoon

Lupiinit lakoon
Lupiinilauma kotimme lähellä.

Pihaamme mystisesti saapuneen jättipalsamikasvuston alkuperä alkoi selvitä meille. Emme ihan heti muistaneet, että viime vuonna pihaan tilattiin isohko sorakuorma, joka tuotiin kuorma-autolla sivupihalle ja kärrättiin sieltä erissä takapihalle. Kun  aloimme ajatella, mihin joka paikkaan soraa laitettiin ja millä reiteillä sitä kärrättiin, alkoi jättipalsamien sijaintipaikoissakin olla tolkkua. Tuo tuiki tarpeellinen sorakuorma on siis todennäköinen syyllinen tämän kesän äkkiä ilmaantuneisiin harmillisiin jättipalsamipöheikköihimme.

Jättipalsamin leviämisestä suivaantuneina aloimme katsella pihaamme vuosi vuodelta lähemmäksi tulevaa lupiiniviidakkoakin hiukan toisella tavalla ja niin päätin rimpauttaa kuntaan ja kysyä olisiko sopivaa, jos alkaisimme raivata tuota pihaamme uhkaavasti lähestyvää pöheikköä. Muutaman tunnin odottelun jälkeen oli kunnasta käynyt jo joku kurkkimassa lupiinitilannetta tien varrella ja lupa lupiinien poistoon tuli ja tulevina vuosina meidät voikin nähdä tienpätkän lupiiniviidakkoa kaatamassa. Toivottavasti työ tuottaa tulosta ja saamme tulevaisuudessa nähdä enemmän kotoperäisiä kasveja tienpientareella.

lupiini03
Muutama yksittäinen lupiini, jotka olivat jo ihan parin metrin päässä pihastamme.

Mitä vikaa lupiineissa sitten on?

Luulenpa, että aika monen lapsuudenkodin puutarhassa kasvoi lupiini. Siniset, vaaleanpunaiset ja valkoiset upeat kukinnot olivat ainakin minusta hurjan kauniit ja kuvittelin aina, että sitten joskus nappaisin noita tummia, kypsiä siemenkotia mukaani ja kylväisin ylväitä kukkia omaankin pihapiiriini. No, vuodet toivat tietoa ja mieli muuttui. Enää en haaveile kukkivista lupiinimetsiköistä vaan yritän kaikin voimin pitää nuo kasvit poissa pihastamme ja sen lähistöltä.

Lupiini tuotiin Suomeen alun perin 1800-luvulla Pohjois-Amerikasta ja sen jälkeen se onkin tehokkaasti levinnyt ympäri Suomen. Yksi kasvi tuottaa satoja siemeniä, joten leviäminen on tehokasta ja nopeaa ja kasvutapa tukahduttava kotoperäisille kasvilajeillemme. Lupiini rehevöittää kasvipaikkaa ja syrjäyttää kotoperäiset niittykasvimme kuten kissankellon ja päivänkakkarat. Ongelmana on sekin, että lupiini ei kelpaa monille hyönteisille ravintokasviksi ja täten vaikeuttaa myös kotoperäisten hyönteistemme menestymistä.

Tuossapa monta hyvää syytä tarttua toimeen, vaikka tilanne näyttäisikin kurjalta. Pala palalta etenemällä isompikin asia saadaan selätetyksi.

lupiini01
Kesän lämmössä kypsyviä siemenkotia.

Entäpä jos jokainen meistä ottaisi vastuulleen pätkän tienreunaa?

Mitäpä jos edes osa meistä alkaisi todenteolla niittämään ja/tai kaivaman lupiinikasvustoja maasta? Tai edes vain estäisi siementämisen, jotta lupiinien voittoisa leviäminen saataisiin estetyksi?

Tiedän, että moni pitää taistelua lupiineja vastaan jo mahdottomana, mutta jos mukaan saataisiin paljon ihmisiä ei tilanne olisi lainkaan niin mahdoton, sillä kun jokainen tekisi asian eteen jotain olisi tilanne jo ihan toinen eikä kenelläkään olisi kohtuutonta kuormaa.

Muutos nykyiseen olisi merkittävä jo pelkästään siten, että uusien kasvustojen syntymistä alettaisiin estää. Ja itse tuumin, että jos joka vuosi niittäisi kasvin matalaksi ja pikku hiljaa poistaisi osan jo olemassa olevista, niin jonain vuonna lupiineja ei enää olisi.

lupiini02
Lupiinin juurakon poistoa.

Oma projektimme

Mieheni ja minä päätimme ottaa huoleksemme pätkän tiestä, jonka varrella asumme. Toivomme, että lopulta saamme nyt syntyneet lupiinikasvustot poistettua, mutta jos onnistumme edes estämään kasvuston leviämisen olemme onnellisia, sillä tienvarressa on vielä runsaasti kotoperäisiä niittykasveja.

Eilen aloitimme projektimme ja koska lupiinit olivat viikon aikana ennättäneet jo kasvatella aika komeita siemenkotia, emme tänä vuonna tehneet muuta kuin kaivoimme meidän puolellemme tietä ilmaantuneet lupiinit juurineen pois ja toiselta puolen tietä katkoimme kukkavarret siemenineen pois, jotta uusia kasveja ei niistä pääsisi syntymään.

Ensi vuonna aloittamme projektin ajoissa ja niitämme kasvin maan tasalle mahdollisimman pian. Tämän kesän kukkavarsisaldo oli 6 täyttä jätesäkillistä, mutta saimmepas kaikki talteen ja kasvit eivät pääseet leviämään lisää!

lupiini04
Poistimme varovasti kukkavarsia, joissa oli jo siemenkotia.

Auttaisitko sinäkin kotoperäisiä lajejamme menestymään?

Uskon, että meidän jokaisen lähistöllä on jokin alue – tienvarsi, niitty tai jokin muu alue –  jonka lupiinit ovat vallanneet tai valtaamassa. Mitäpä jos pidettäisiinkin yhdessä huolta kotoperäisistä lajeistamme ja kävisimme kaikki yhdessä tuumin taisteluun lupiinia vastaan. Tuskin saamme sitä enää koskaan kokonaan pois, mutta jo leviämisen hillitseminen ja se, että lupiini ei leviäisi uusille tien varsille ja niityille olisi iso asia.

Soitto omaan kuntaan/kaupunkiin tai maanomistajalle (riippuen kenen mailla lupiinit kasvavat) ja homma saadaan nopeasti alkuun, sillä moni kunta katsoo hyvinkin suopeasti tällaista toimintaa ja jotkin kunnat jopa tarjoavat välineet vieraskasvien poistoon ja osa jopa kuljettaa säkitetyt kasvijätteet maksutta pois. Moni maanomistajakaan ei pistä pahakseen, jos talkoovoimin saadaan alueita vapaiksi lupiineilta.

Tänäkin kesänä on järjestetty ja järjestetään yhä monilla alueilla mm. paikallisten järjestöjen kautta tienvarsien ja niittyjen raivaamista vieraslajeista. Kannattaa tutustua oman alueen toimintaan ja mennä mukaan! Ja aina voi alkaa laittaa omaakin projektia pystyyn, jos alueella ei sellaista vielä ole!

————————-

Vieraslajeista kannattaa lukea lisää vaikkapa Vieraslajit-sivustolta ja opetella yleisimpien vieraslajien tuntomerkit. Mm. jättipalsami ja jättiputki kuuluvat ei-toivottujen kasvien listaan ja jättiputken torjunnassa on syytä olla hyvin varustautunut, sillä kasvi sisältämä kasvineste reagoi yhdessä auringonvalon kanssa ja iholle joutuessaan neste voi aiheuttaa hyvin vakavia palovamman kaltaisia oireita.

lupiini05
Siemenkodat päätyivät suoraan säkkiin.

————————————————

Seuraatko jo Luomulaaksoa Facebookissa? Tai Instagramissa? Jos et, niin tule ihmeessä mukaan! Facebookissa jaan myös linkkejä kiinnostaviin uutisiin ja Instagrammissa väläyksiä arjen touhuista, joista kaikki eivät milloinkaan päädy blogiin saakka. Molempien kautta voit tietenkin seurata blogipäivityksiä.


site stats

Jättipalsami tuli kylään

lupiini
Lupiinilauma kotimme lähellä. Kaunis, mutta vieraslaji sekin.

Olen ollut aina hyvin tarkka sen suhteen, millaisia kasveja pihaamme ilmestyy. Esimerkiksi lupiinia en halua suurin surminkaan päästä pesiytymään pihaamme, vaikka se tuntuu vuosi vuodelta saartavan tonttiamme aina vain tehokkaammin. Olemmepa parina viime vuonna käyneet kaivelemassa liian lähelle ilmaantuneita taimia poiskin ja ylläpitäneet tällä tavalla jonkinlaista turvaväliä.

Jättipalsami tuli kylään

En ollut millään uskoa silmiäni muutama päivä sitten kävellessäni pihamme pyöräpaikan ohitse. Tuntui, että ihan hetkessä oli pyörätelineen viereen noussut pöheikkö. Se oli ilmaantunut kuin tyhjästä ja vallannut aukean tilan tiheällä kasvustollaan. Mieleeni nousi heti yksi nimi. Jättipalsami.

Jättipalsami tuli kylään

Jättipalsami (Impatiens glandulifera) on yksi Suomeenkin pesiytyneistä vieraslajeista ja se on peräisin Himalajan alueelta Intiasta. Kukka on toki ihan kaunis, mutta jättipalsami leviää äärimmäisen herkästi, sillä yksi kasvi voi tuottaa jopa 4000 siementä ja kasvi sinkoaa siemenet useiden metrien päähän emokasvista.

Nimensä mukaisesti jättipalsami kasvaa suureksi. Yleisin koko lienee 1,5 metriä, mutta kasvi voi venyä kolmimetriseksikin, kun kasvupaikka on suotuisa.

Vieraslajit.fi kertoo, että  ”Euroopan komission rahoittaman DAISIE-tietokannan mukaan jättipalsami kuuluu Euroopan 100 pahimman vieraslajin joukkoon.

Noilla tiedoilla päätimme ryhtyä välittömästi toimiin epätoivotun vieraan saamiseksi pois pihaltamme. Voi olla, että tämä viikko meneekin metsästäessä pihalta ne pienimmätkin jättipalsamin taimet. Niitä uskomattoman pieniäkin tuntuu olevan melkein joka puolella.

jättipalsami02

Jättipalsamin kitkeminen

Jättipalsamin juuret eivät onneksi ole kovinkaan tehokkaasti kiinni maassa ja koska kasvikaan ei ole ihmiselle vaarallinen (vaan itse asiassa kuulema syötävä  – olisiko tässä kenties seuraava raaka-aine Puuroperjantaihin? 😛  ) on sen poistaminen kohtalaisen helppoa, vaikkakin työlästä, sillä kasvustot ovat yleensä aika tiheitä. Kasvien poistaminen on syytä tehdä hyvissä ajoin eli mieluiten jo silloin, kun kasvi on vielä pieni eikä kukkiakaan ole muodostunut. Jo muodostuneet siemenkodat poksahtavat helposti auki ja uusi sukupolvi jättipalsamia pääsee nopeasti valloilleen. Kasvi  leviää onneksi vain siemenistä, joten huolellinen työ kantaa hedelmää jokusen vuoden päästä.  Tarkempia tietoja jättipalsamin hävittämisestä voit katsoa täältä.

Silmät kannattaa pitää auki, sillä ainakin meille on edelleen hämärän peitossa, mistä jättipalsamilaumat omalle takapihallemme täksi vuodeksi ilmestyivät. Niitä ei nimittäin ole aiemmin näkynyt ja etenkin osa nyt havaituista kasvupaikoista on enemmän kuin outoja – jättipalsami nimittäin puukkaa innokkaana ylös myös takapihalle rakennetun puisen kulkureitin lautojen alta. Tämä viikko kuljetaankin jätesäkkien kera ympäri pihaa ja poimitaan pois jokainen silmiin osunut jättipalsaminalku. Varmuuden vuoksi taidamme tarkistaa ihan jokaisen kolkan.

jättiputki

Onnellisia olemme siitä, että pihaamme nyt pesiytynyt jättipalsami on kuitenkin vaaraton toisin kuin vaikkapa jättiputki, jota emme toivo edes lyhyelle visiitille. Jättiputken torjunta ohjeet on hyvä lukea tarkkaan ennen kuin ryhtyy toimenpiteisiin, sillä kyseinen kasvi ei todellakaan ole sieltä harmittomasta päästä.

Kaikensorttisista vieraslajeista voi lukea lisää vieraslajit-sivustolta. Sieltä löytyy myös ohjeet, kuinka toimia minkäkin kasvin tai öttiäisen kohdalla. Lisäksi sivuston kautta voi ilmoittaa omista vieraslajihavainnoistaan.


free hit counter


Linnuille ruokaa

Viikonloppuna monen muun jutun ohessa sain viimein pystytetyksi linnunruokintatelineen takapihan kaaoksen keskelle. Kyllä huomaa, että talvi yllätti, kun siellä ympärilleen katselee, mutta koska vuorokaudessa on vain 24 tuntia niin eipä siinä auta muu kun priorisoida, jos täytyy valita  siistin takapihan  ja valmiin keittiön väliltä.

linnunruokinta03

Ajattelin kyllä, että olisi ehkä ollut järkevää irrottaa muutama minuutti aikaa ennen pakkasia ja iskeä teline maahan aikaisemmin, mutta sujuipa se riittävän hyvin vielä pienessä pakkasessakin. Helpommalla vain olisi päässyt, kun olisi tehnyt aikaisemmin.

Meillä ei nyt muutamaan vuoteen ole lintuja ruokittu. Vanha lintulauta tupsahti maahan enkä koskaan päässyt niin pitkälle, että olisin sen uudelleen puuhun ripustanut. No, kyseinen puukin on ollut poissa jo jokusen vuoden ja piti miettiä toisenlaisia vaihtoehtoja. Metallinen teline vaikutti sopivalta ja sellainen pihalle siis laitettiin.

Nyt teline lastattiin talipalloilla, pähkinöillä ja auringonkukansiemenillä, mutta tarkoitus olisi vielä laittaa ainakin kauraa ja pohdinpa sitäkin, josko omenakin olisi ihan mukava lisä sinne. Telineessä on vielä kolmisen paikkaa vapaana joten olisi ihan mukava lisätä tarjontaa ja katsoa millaisia lintuja ruokintapaikalle saisimme vieraaksi.

linnunruokinta02

Epäilin, että menisi hyvän aikaa ennen kuin lintuja ruokailemaan ilmaantuisi, mutta ihmeekseni näin kuin vain puolisen tuntia asennuksesta paikalle lehahti talitintti parvi, joka alkoi ahmia uuden ruokintapaikan antimia.  Pääsemme mukavasti seuraamaan ruokahuoneen ikkunasta siivekkäiden ystäviemme puuhia ja etenkin pienin tuntuu istuvan välillä varsin tiiviisti nenä melkein ikkunassa kiinni.

Lapsuuden kodissani ruokittiin joka talvi lintuja. Ehkäpä juuri siksi olen niin kovasti kaivannut omallekin pihalleni tätä talvista tapaa. Minä sain lapsena monesti käydä täyttämässä lintulaudan, joka tyhjeni aikamoista vauhtia, sillä siellä vieraili aikamoinen määrä siivekkäitä. No, ihan kaikki lintuihin liittyvät puuhat eivät toki olleet mieluisia. Yksi niistä oli ruokintapaikan siivoaminen kuorista ja jätöksistä, mutta sekin oli tehtävä, jotta taudit eivät leviäisi.

Nyt odotamme jännityksellä, millaisen yleisöryntäyksen saamme tänään nähdä. Näin aamusella on ollut vielä aika hiljaista, mutta eiköhän päivän mittaan liikenne lisäänny.

Lintujen talviruokinnasta ja muusta saa helposti tietoa vaikkapa BirdLifen sivuilta.

linnunruokinta01


free
hit counter


Kompostialueen kunnostusta ja keittiöremonttia

Viikonloppuna sekä keittiöremontti että pihahommat harppasivat aimo askeleen  eteenpäin. Onneksi. Talven voi jo melkein haistaa ilmassa,  sillä sen verran kirpakoita ovat lokakuiset aamut olleet.

Kompostoriurakka alkaa olla melkein valmis. Vielä pitää yksi kompostori vanhalta paikalta tyhjentää ja siirtää ja sitten se onkin siinä ja ainakin tuon urakan puolesta sopii lumen tulla. Parin muun projektin puolesta ei sitten ihan vielä.

Kompostialueen kunnostusta ja keittiöremonttia

Viikonloppuna mieheni uurasti isänsä kanssa keittiöremonttimme parissa ja nyt lattia ei ole enää ihan vain betonikuoppa vaan on saanut somisteeksi niin kattohuopaa kuin puutavaraakin ja ensi viikonloppuna olisi tarkoitus päästä puhaltamaan ekovillat paikoilleen ja jos kaikki menee ihan putkeen niin sitten seuraavalla viikolla saisimme jo lautalattian paikoilleen ja viikon lopulla saapuisikin se kauan kaivattu keittiökalustelasti ja pääsisimme laittamaan kaappeja paikoilleen ja lopulta sitten lastaamaan ne ympäri taloa olevat astiat, ruokatavarat ja muut pakoilleen. Maltan tuskin odottaa, että pääsen pakkaamaan tavaroita uusiin kaappeihin. Muutos vanhaan on niin suuri, että pitää kyllä hiukan pohtia, mikä kaappi onkaan se paras paikka millekin tavaralle. No, siihen hommaan saa kyllä kulumaan aikaa, mutta ihanaa puuhaa se silti on!

syksy

Itse vietin ison osan viikonlopusta takapihalla lasten kanssa. Saimme täytettyä vanhan hiekkalaatikon mullalla ja istutettua siihen viimeisen alppiruusun taimen, joka tarttui kaupasta mukaan, kun kauppasivat puoleen hintaan. Saimmepa vielä kompostorialueenkin aikamoisen hienoon kuntoon, kun pinosimme huussikuivikkeet yhteen nurkkaan ja toiseen taas talvikuivikkeet, jotka auttavat kompostoria pysymään toiminnassa talvipakkasillakin. Vielä kun saataisiin nakuteltua aluetta ympäröivä aitakin loppuun niin olisi varsin hyvä tilanne, mutta pelkään pahoin, että se homma jäänee ensi keväälle. Tässä kohtaa huomaa, kuinka paljon keittiön vesivahinko sotki aikataulujamme. Kaikenlainen aitatolppien hienosäätökin on kiireen keskellä jäänyt, mutta ehtii sitä ensi vuonnakin.

takapihakompostori02

Pienimmäisemme oli pihapuuhissa mukana ja halusi väkisin kantaa yhden 30 litraisen säkin paikoilleen saakka. Väillä piti kantamus laskea maahan ja sen verran iso urakka se hänelle oli, että seuraavat säkit kannettiin yhdessä äidin kanssa. Ihanaa oli huomata, kuinka pieninkin oli mukana pihatöissä ja laitoimme kaikkea kuntoon talvea varten yhdessä, perheenä.

Olen aina pitänyt hirveästi siitä, että teemme asioita yhdessä. Vaikka arki ei aina anna myöden kaikelle vapaa-ajan mukavalle tekemisille, niin ainakin rakennamme arjen asioita yhdessä meille kaikille.

takapihakompostori01
Kuvat: © Luomulaakson Maria

shopify analytics ecommerce


Puutarhavaja on avattu!

Tällä viikolla on huhkittu puutarhavajan kimpussa, joka ei ollut vielä ihan valmis. No, ei se ole vieläkään ihan valmis, mutta melkein.

Puutarhavaja on avattu!

Koko homma alkoi kuitenkin jo kesän kynnyksellä ja puutarhavaja oli vain osa takapihan projektia, josta suurin lienee kuitenkin aita, josta on onneksi jo suunnilleen puolet valmiina.

Koko projekti alkoi kuitenkin jo tätäkin aiemmin, kun siirsimme lasten kanssa multakuorman pois rakentamisen tieltä. Mukana oli myös taapero, joka iloisesti hiekkalapiollaan lappasi multaa kottikärryihin. No, jokainen lapiollinen oli poissa muiden lapioista. 😀

puutarhavaja03

Kesäinen työmaamme on tuntunut loputtomalta eikä se toki vieläkään ole miltään osin lopussa, mutta muutaman listan, naulan ja maalitipan jälkeen on ulkovarasto kokonaan valmis eikä siihen enää siten tarvitse koskea. Ja voiton puolella ollaan jo siinäkin mielessä, että pääsin sisustamaan vajaa jo mieleisekseni, kun lattia saatiin vihdoin paikoilleen viime viikonloppuna. Sitä ennen vaja oli toiminut sateensuojana vähän kaikelle, joka sinne vain sopi.

Puutarhavaja on avattu!

Alku viikosta sain seinät ja katon käsiteltyä vaaleiksi. Tehtävä oli hyvinkin haastava, sillä aurinko porotti taivaan täydeltä ja lämpötila takapihallamme huiteli helposti 40 asteessa. Ilma vajan sisällä oli kuumaakin kuumempi ja vaikka katto tarjosikin varjon, niin sisäkaton käsittely saunasuojalla oli enemmän kuin haastavaa, sillä kuuma ilma muutti jo ennestään juoksevaakin juoksevamman aineen entistäkin nestemäisemmäksi ja sen saaminen pensselistä kattoon asti vaati ainakin muutaman taikatempun. Hyvä ovi ja noin tuhat litra vettä myöhemmin tuli kuitenkin valmista ja pääsin odottelemaan pintojen kuivumista.

puutarhavaja05

Lattialle levitin vanhat eteisen mattomme, jotka eivät enää ihan priimakunnossa olleet, mutta puutarhavajaan kelpasivat vielä vallan mainiosti. Matot olivat mukavan pehmeät ja niillä onkin mukava kävellä – kengät nimittäin jätetään tässä puutarhavajassa ovelle. Tulevaisuudessa vajan eteen tehdään pieni terassi, jotta tämä on helpompi toteuttaa ja sadekaan ei piiskaa maasta multaa vajan seiniin.

puutarhavaja_toinenpuoli

Vielä ei varastoon ole ihan kaikki tavarat ehtineet.  Vanhaa, pellettisiilon yhteydessä olevaa varastoa olemme tyhjentäneet pienissä erissä, pesseet kaiken pellettipölyn tavaroista ja siirtäneet uuteen vajaan. Pellettisiilo nimittäin vuotaa aina täytön aikana sen verran, että varastossa olleet ruukut ja muut puutarhakamppeet ovat saaneet pehmoisen kellertävän kerroksen päälleen ja aloin jo ihan todenteolla kyllästyä tuohon pari kolme kertaa vuodessa tapahtuvaan ”tomuta puutarhatarvikkeet”-operaatioon.

puutarhavaja09

Puutarhavajaan hyllyt tulivat vanhasta ”ompelimostani”, joka purettiin pois ”leipomon” tieltä. Korkeus oli juuri sopiva ja hyllyt saatiin nopeasti pystyyn ja tuntuivat varsin toimivilta uudessa tehtävässään. Ne olivat olleet ovisyvennyksessä sateensuojassa tähän saakka ja ilmeisesti hyllytolppien reiät toimittivat samalla myös ötökkähotellin virkaa, sillä muutama reikä oli muurattu nätisti umpeen, kun taas toisista oli jo lähdetty maailmalle. No, olipa hyvä, että olivat monikäyttöisiä eivätkä vain rumentaneet maisemaa siinä väärässä paikassa ollessaan! Olisiko erakkomehiläinen asuttanut hyllytikkaamme. Saattaa olla. Joku tietävämpi osaisi ehkä kertoa. 🙂

puutarhavaja06

Puutarhavajaan muutti myös lapsuudenkodistani peräisin oleva puinen arkku sekä laatikko. Molemmat sopivat tilaan todella hyvin ja arkku imaisi sisäänsä suuren määrän puutarhakampetta ja pitää ne hyvin suojassa.

puutarhavaja07

Pienempi laatikko taas on tukeva ja painava ja sen sisään laitoin kuokkia ja sen sellaia pystyyn. Onpa siellä pappani vanha jäätuurakin odottamassa talven kaljamia. Laatikosta puuttuu vielä iso kasa työkaluja ja homma jatkuukin taas hyvin nukutun yön jälkeen.

puutarhavaja08

Puutarhavaja ei olisi kuitenkaan täydellinen, jos siellä ei olisi jotain missä lepuuttaa jalkojaan. Niinpä toiselle seinustalle, arkkua vastapäätä, laitoimme kaksi vanhaa tuolia. Ne samat, jotka löysimme muutama vuosi takaperin eräästä kierrätyskeskuksesta ja nappasimme mukaan. Tuoleja oli yhteensä neljä ja kaksi niistä saa nyt jatkaa elämäänsä puutarhavajassa. Toiset kaksi menevät varmaankin etuoven puolelle oven pieleen, jotta sielläkin pääsee lepuuttamaan jalkojaan.

Taperon kanssa olemme jo testailleet tuoleja ja niillä jalkoja lepuuttaessa onkin naurettu jo monet naurut.

puutarhavaja_tuolit

Kesän kuluessa puutarhavajan sisukset hakevat varmaan vielä muotoaan ja ehkäpä sinne vielä eksynee joitain hyödyllisiä somisteitakin tuiki tarpeellisten kapistusten lisäksi. Onneksi hyllyjä on yhä tyhjänä! Ei tosin kauaa, kun ruukkuarmeija muuttaa sisään!

Luulenpa, että minulla on jossain laatikoiden uumenissa juuri oikeanlaisia somistejuttuja tätä tilaa varten. Sellaisia, jotka tekevät tästä ihan omanlaisensa paikan.

puutarhavaja_nalle

Kuvat: © Luomulaakson Maria 

web analytics


Kuulumisia takapihalta

Kohta jo melkein kaksi viikkoa ovat työpäivät venyneet illan tunneille saakka, kun olemme sahanneet, ruuvanneet ja rakentaneet niin aitaa, puutarhavajaa kuin montaa muutakin rakennelmaa.

Kuulumisia takapihalta

Tuntuu, että työt eivät edes tekemällä lopu ja aina tulee jokin uusi kohta, jonka kimppuun pitä seuraavaksi käydä. Aika varmaa on jo nyt, että kun mieheni taas maanantaina palaa töihin, emme ole saaneet kaikkia projekteja saatettua loppuun, vaikka veljenikin on ollut auttamassa.

Aitaa pitää vielä rakentaa kymmenisen metriä, ehkä vähän päällekin, biojätesäiliöt pitää siirtää toiselta puolelta taloa takapihalle, puutarhavajasta puuttuu yhä lattia ja yksi pieni rakennus on vielä hyvin alkutekijöissään. Ei taida enää tämän viikon päivät ja tunnit yksin riittää.

Aidan väriksi valittiin naapurin toiveesta ruskea väri (Karhu) ja täytyy sanoa, että sopii se varsin hyvin ympäröivään luontoon ja vihreiden puiden sylissä on väri  sangen sopiva ympäristöönsä.

kuva_mansikkaa

Remontin ohessa olemme onneksi ehtineet kipaista Mattilan luomutilalla mansikkaostoksilla ja pakastimeen saatiin talveksi laatikko poikineen noita mehukkaita luomuherkkuja.  Osa tuli syötyä kyllä ihan heti! 🙂

Mutta se takapihan remontti – se on kyllä vienyt leijonanosan kaikesta ajasta ja energiasta.

kuva_takapihasora

Elämästä tulee kuitenkin monin kertaisesti yksinkertaisempaa uusien rakennelmien myötä. Aita pitää pihalla niin koiran kuin taaperonkin ja putarhavaja tuo kovasti  kaivattua tilaa lisää, mutta sillä on myös äärimmäisen tärkeä tehtävä aidan kannalta.

Asumme kalliolla ja kalliolle voi olla hiukan haastavaa rakentaa tukevaa aitaa ilman suurempia työvaiheita. Niinpä pieni puutarhavajamme on osana aitaa ja tekee siitä tukevan.

kuva_takapiha_vaja1

Vanhin poikamme, Mikaelkin on ollut mukana ja hän maalasikin toisen puolen jo rakennetusta aidasta ihan yksin. Se on varsin hyvin, sillä maalattavaa oli suunnilleen 10 metriä tai oikeastaan 20 metriä, koska aita piti käsitellä kahdesti.

Remonttien yhä syödessä kaiken ajan taitaa Luomulaakso jatkaa kohtalaisen hiljaista elämää vielä hetken aikaa täällä blogin puolella. Instagram-tili sen sijaan päivittyy varsin ahkerasti tämänkin keskellä ja moni teistä onkin seurannut sitä kautta takapihamme muutosta ja vähän muutakin elämää.

kuva_takapiha_vaja


free web stats