Aihearkisto: Tukiviittomat

100 viittomaa lapsen elämään

100 viittomaa lapsen elämään avainsäätiö100 viittomaa lapsen elämään-kurssi saatiin tällä viikolla päätökseen. Hauskinta siinä oli ehkä se, että pääsi viittomaan toisten kanssa, mutta ilman kurssiakin viittomat kyllä oppii, koska internetistä saa käytännössä kaiken tarvittavan. On kuitenkin mukavaa, kun pääsee toisten kanssa harjoittelemaan viittomia erilaisten leikkien ohessa. Meillä  olikin mukava ryhmänvetäjä ja saimme nauraa monet naurut!

Käymäni kurssi oli Avainsäätiön järjestämä. Oli hiukan myöhäisessä vaiheessa liikkeellä ja päädyin lähinnä siitä syystä Hämeenlinnassa järjestettävälle kurssille, mutta eipä se nyt niin paha matka ollut ja kertojakin oli vain kaksi. Samalla tuli katseltua kaunista kaupunkia ja käytyä katsastamassa paikallinen luomutarjonta. 🙂

Viittomakurssilla opitut viittomat ovat olleet jo kovassa käytössä ja Kasperkin oppii kovaa vauhtia lisää. Eilen tuli pitkästä aikaa uusi sanakin: ankka. Kasper löysi pääsiäisenä tehdyllä Kouvolan reissulla antikvariaatista uuden eläinkirjan ja siinä oli varsin monta ankan kuvaa. Niinpä eilen kuului selkeästi artikuloitu ANKKA, joka sitten tänään on lyhentynyt pelkästään sanaksi ANKA, mutta ei se mitään. 🙂 Yhtä hieno se on lyhyempänäkin ja jokaisesta edistysaskeleesta olemme iloisia ja niin on Kasperkin, joka nauraen hymyilee, kun tietää osanneensa uuden sanan. Hymyssä suin hän yleensä juokseekin sitten suoraan syliin ja suukotettavaksi. Voi kun tuo pieni ihanuus ei ikinä kasvaisi isoksi! Niin kamalan nopeasti aika tuntuu menevän ja poika kasvavan, että ei liene enää kauaa, kun on jo aika lentää pesästä. Uskomattoman nopeasti nuo lapset kasvavat – sitä ei vain jaksa lakata ihmettelemästä!

Nyt harjoitellaan kovasti lisää viittomia – itse osaan niitä jo reilusti yli 100, mutta Kasper vasta osan. Joka päivä tulee kuitenkin uusia ja joskus pitää kerrata jo kertaalleen opittujakin, koska kaikki viittomat eivät ole niin aktiivisesa käytössä ja karkaavat sitten helpommin päästä. Onneksi voi aina tarkistaa ja kerrata. Viittomia on nykyisin netissä todella paljon ihan videoiden muodossa ja vedoista on tavattoman paljon helpompaa niitä oppia kuin vain kuvista, joihin on merkattu nuolilla viittomien suunnat. Tosin kyllä se kuvistakin onnistuu, mutta tässä jos missä liikkuva kuva on oiva lisä.

Mainittava on myös se, että tukiviittomista hyötyvät kaikki lapset – siis eivät vain ne, joilla on viivästymää kielenkehityksessä. Jokainen lapsi saa tukiviittomista tukea omaan puheenkehitykseensä ja ovatpa tukiviittomat varsin ihana lisä kommunikointiin silloinkin, kun sanoja ei vielä ole! Tukiviittomat voi aloittaa jo vauvana ja nauttia uudenlaisesta tavasta kommunikoida pikkuisen kanssa. Mielestäni tukiviittomat myös lähentävät aikuista ja lasta, sillä viittomat tarjoavat tavan tulla ymmärretyksi puolin ja toisin. Ne myös tukevat itsetuntoa ja uusien viittomien oppiminen tuottaa mielihyvää ja onnistumisen iloa niin pienelle kuin suurellekin viittojalle. Moni turhautumisitkukin jää niiden myötä pois. Tämä taitaa olla yksi niistä harvoista asioista maailmassa, josta en ole huonoa puolta onnistunut löytämään.

Tässä kerättynä listaan ne, joita me pääasiassa käytämme:

100 viittomaa lapsen elämään kurssien aikataulut ja tiedot ilmoittautumiseen löydät Avainsäätiön sivuilta.

Äijä, Äijö sekä Suvi

Kuva_tukiviittoma1Meidän pienimmäinen on viimeisten viikojen aikana todella innostunut tukiviittomista. Hymy on korvissa asti, kun uusi viittoma otettaan käyttöön ja nykyisin poika viittoo myös itse – tosin hiukan sinne päin, mutta ymmärrettävästi. Sanoja ei vielä paljon tule ja monet niistä ovat niin samankaltaisia, vaikka tarkoittavatkin eri asiaa, että jopa omalle perheelle niiden erottaminen toisistaan on aika ajoin hyvinkin haasteellista. Vielä olemme selvinneet, mutta useampi hassu hetki on saatu kokea väärin ymmärrystenkin kanssa.

Isoveljien nimet ovat tällä hetkellä aika iso mysteeri, sillä pienni kutsu heitä nimillä  Äijä ja Äijö. Kukaan ei tiedä miksi. Sanat ovat hyvin oudot ja pienen ihan itse keksimät, sillä ei edes sana äijä ole meillä käytössä. No, monet iloiset hetket olemme noiden uusien nimien myötä saaneet ja pojat itsekin nauravat uusille nimilleen. Melkein sääli, kun poika jonain päivänä  oppii veljiensä nimet oikein! 😀

Onneksi on viittomat! Tänään aamusella otimme uuden viittoman käyttöön. Juusto. Se on yksi pojan herkuista. Suvi, Suomen viittomakielten verkkosanakirja onkin tullut hyvin tutuksi, mutta kaikkea ei sieltäkään löydy. Onneksi ympärillä on ystäviä, jotka auttavat. 🙂

Lapselle viittomat tuovat turvaa. Hän tulee ymmärretyksi niiden avulla varmemmin ja kiukku turhautumisen takia jää enemmän pois. Pienen kasvaessa alkavat selitettävät asiatkin monimutkaistua. Enää ei riitä pelkkä vaippa, ruoka ja pallo. Nyt halutaan jo selittää asioita. Siihen eivät vielä tukiviittomat riitä, mutta auttavat kuitenkin hiukan. Perusarki niiden kanssa on helpompaa ja kaikilla on mukavampaa, kun ymmärrämme toisiamme paremmin.

Ei ole olemassa lasta, joka ei viittomista hyötyisi. Jo vauvana viittomat auttavat tunnistamaan ja ymmärtämään asioita ja nyt taaperona niiden avulla voi pienikin kommunikoida ihan itse, vaikka sanoja ei vielä olekaan. Sanat ja tavut elävät, muuttavat muotoaan päivittäin, mutta tukiviittomat eivät. Näköhavainto vahvistaa asioita ja niiden oppimista. Viittomat auttavat myös muistamaan sanojen merkityksiä. Kuvakorttien ohella tukiviittomat ovatkin oiva apu lapsiperheen arjessa.

Paljon olen kuullut sitäkin, että jonkun lapsi ei vain halunnut puhua, mutta kun lapselle luvattiin hankkia ties millainen hieno lelu niin johan alkoi taapero puhua! Ei liene olemassa lasta, joka ei halua puhua – tai on, mutta silloin puhutaan jo jostain muusta kuin ”vain” kielenkehityksen vaikeudesta. Valikoiva puhumattomuus kuuluu toiseen kategoriaan ja siihen on eri hoitokeinot. Olemme myös kuulleet, että kyllä poika puhuu, kun ette vain ymmärrä sitä niin helpolla! Molemmat ovat seikkoja, joita on jaksettu viljellä jo ensimmäisen lapsemme syntymästä lähtien. Olen aika kyllästynyt molempiin kommentteihin ja ihmisten ajattelemattomuuteen.

Mieleenikään ei ole tullut lakata ymmärtämästä lastani. Ei missään vaiheessa.  Jokainen voi kuvitella millaista tuhoa tekee lapsessa se, että häntä ei tahallaan ymmärretä. Riittävän vaikeita ovat jo ne hetket, jolloin ei ihan oikeasti ymmärrä, vaikka kuinka yrittää. Jokaisen lapsen kohdalla olen itkenyt omaa riittämättömyyttäni.

Lapsella on oikeus tulla ymmärretyksi, hyväksytyksi ja rakastetuksi sellaisena kuin on ja hänellä on myös oikeus saada apua ja tukea ilmenneiden vaikeuksien voittamiseksi. Tuki, ymmärrys ja hyväksyntä kuorrutettuna lämpimällä rakkaudella ovat avaimet hyvään itsetuntoon.

Erityislapsen arki on joskus enmmän kuin raskasta ja sitten taas ihan samanlaista kuin kaikilla muillakin. Ihana on seurata kuinka pikkuinen katsoo uutta viittomaa ja oppii sitä käyttämään. ♥