Aihearkisto: Lapset

Pallomeripallojen kuivatusta ja aistihuoneen pallomeren testausta

Aistihuoneremonttia on edennyt välillä tuskastuttavan hitaasti. Mieheni venyvät työpäivät, päivystykset ja työmatkat ovat tulleet useasti tielle ja vasta nyt alkaa huone olla valmis, vaikka valmistuminen oli suunnitelmissa ensin kesän kynnyksellä ja sitten koulujen alkuun mennessä. No, ihan ei mennyt niin kuin Strömsössä, mutta nyt alkaa onneksi näyttää tilanne valoisammalta. Toiveissa olisi saada talon muutkin melkein valmiit kohteet loppuun, kuten vaikkapa keittiön oviaukko, johon meillä ei ollut ensin edes tarvittavia välineitä.

Pallomeripallojen kuivatusta ja aistihuoneen pallomeren testausta
Pallomeri on nyt melkein valmis. Pientä hienosäätöä vaaditaan, jotta pienehkö suunnitteluvirhe saadaan korjatuksi ja pallot eivät enää vuoda pois altaasta. Samalla saamme oikeastaan hauskan lisäosan pallomereen. Seinän läpällä suljettu reikä saa nimittäin oven ja sen saa sitten tarvittaessa auki ja pallomereen pääsee halutessaan ryömimään tunnelia pitkin, joka on siis oikeasti koirien agilityputki, mutta koska agilityputket olivat huomattavasti edullisempia kuin lasten terapiavälineet niin agility-osastolta tulin sitten välineen hankkineeksi. Sen verran on jo sitäkin testattu, että voi sanoa sen olevan varsin hyvä hankinta.

Pallomereen tulee kokonaisuudessaan 5000 palloa. Jokaisen pallon olen pessyt ennen kuin ne pallomereen päätyivät. En tiedä olisiko ollut varsinaisesti tarvetta sille, mutta ajatus tuntui mukavalta ja niinpä meillä on nyt pallomeressä jo 4000 putipuhdasta palloa ja viimeiset 1000 ovat vielä verkkopusseissa saunanlauteilla kuivumassa. Sauna onkin ollut jo jokusen päivän ajan pallomeripallojen kuivaamo ja saunaa ei ole saanut käyttää, jotta lämpötila ei nouse liian korkeaksi muovipalloille.

pallomeri02

Ensimäiset testauksetkin on jo tehty ja pikkuisemme huusi heti 3000 pallon jälkeen ”Haluan hukkkua tuonne!” Ja tänä aamuna tyhjentäessäni uuden satsin palloja mereen hän aneli koiranpentukatseen kera ”Anna minun hukkua.” 😀

Selvää lienee, että pallomerta on odotettu ja tämän päiväiset pikakokeilut osoittivat, että kaikki lapset ovat pallomerestä yhtä innoissaan. Syyttä ei alunperin päätetty, että pallomerestä tulee syvä ja viimeisen 1000  pallon jälkeen korkeus pyörii melkein 60 cm korkeudella. Pallomeren levyes on n. 90 cm ja pituus vaihtelee reilusta metristä aina 140 cm saakka. Pallomereen mahtuu siis istumaan ja ”hukkumaan” ihan aikuinenkin. 😀

Syysloman loppu on jo käsillä ja meillä on mieheni kanssa toiveissa viettää hiukan yhteistä aikaa näiden kaikkien remonttipuuhien lomassa. Saa nähdä ehdimmekö kuitenkaan, sillä tarkoitus olisi saada viimeinen iso rutistus tehdyksi ja huone olisi sitten valmis – tosin liukumäki pitää vielä rakentaa, mutta en halua laskea sitä mukaan, sillä  se ei vaikuta huoneen käyttöön tai oikeastaan mihinkään muuhunkaan huoneessa. Liukumäki on vain yksi niistä välineistä, jotka rakennamme itse.

Maltan tuskin odottaa, että pääsen kirjoittamaan ja kertomaan teille kuvien kera, mitä kaikkea olemmekaan saaneet huoneeseen jo valmiiksi ja hankituksi. Yksi ihanuuksista on Riippumattojen maailman La Siesta Joki riippupussi, josta piakkoin juttua.

pallomeri03


Seuraatko jo Luomulaaksoa Facebookissa? Tai Instagramissa? Jos et, niin tule ihmeessä mukaan! Facebookissa jaan myös linkkejä kiinnostaviin uutisiin ja Instagramissa väläyksiä arjen touhuista, joista kaikki eivät milloinkaan päädy blogiin saakka. Molempien kautta voit tietenkin seurata blogipäivityksiä.

Kuvat: © Luomulaakson Maria, jollei toisin mainita



Web Analytics


Arjen keskellä, uuden edessä sekä pieni ilmoitus

Viimeisen viikon aikana meillä on tapahtunut enemmän kuin viimeisen viiden vuoden aikana yhteensä. Kuvioissa on  mukana niin iki-ihana SI-terapeuttimme kuin liuta muitakin rautaisia ammattilaisia ja nyt näyttäisi siltä, että alkaisi tapahtua ja paljon.

Arjen keskellä, uuden edessä sekä pieni ilmoitus
Muutama kesä takaperin uudessa puumajassa.

Paluu juurille

Syksy on ollut itselleni aina hyvästien aikaa. Se on värikäs siirtymä kohti talviunta ja tähtitaivasta. Aika, jolloin puutarha nukkuu ja kirjoittaja minussa saa enemmän aikaa ja tilaa. Tänä vuonna se on paljon muutakin. Se on tavallaan uuden alku, vaikka vasta matkalla ja tienhaarassa olemmekin. Eikä asiakaan ole aivan uusi, vaikka vielä osittain tuntematon onkin.

Tavallaan olen tullut palanneeksi blogini juurille, sillä yksi syy sen perustamiseen oli lasten elämässä esiin tulleet erityistarpeet ja niiden kanssa eläminen. Vertaistuki on iso asia arjen haasteiden keskellä.

Arki. Se on meillä juuri nyt ehkä raskaampaa kuin koskaan ennen, mutta samalla myös jollain ihmeellisellä tavalla kevyempää. Tieto siitä, mistä kaikki johtuu tekee asiasta helpomman.

Uusia diagnooseja ei vielä ole, on vain veikkauksia, vaikkakin aika vahvoja sellaisia. Riittävätkö havaitut asiat diagnoosin asti sitten, kun tutkimuksiin asti päästään, on toinen juttu. Saattavat hyvin riittääkin, mutta sen päättää sitten joku toinen ammattilainen aikanaan.

Nyt eletään kuitenkin arkea, jossa tehdään muutoksia, vaikka rutiinit ja arkirytmi ovatkin aina olleet meille hyvin oleellisia ja arkea turvaavia, niin nyt nimettyjen asioiden valossa haluan käydä kaiken läpi uudelleen ja hienosäätää arkeamme lisää, jotta rutiineista ja niiden myötä arjen ennakoitavuudesta saadaan kaikki mahdollinen apu irti. Se auttaa meitä kaikkia.

Tämän lisäksi tarvitsen aikaa lukea ja sisäistää monta sataa sivua tekstiä, sillä nyt tarvitsee kerrata vanhaa ja oppia uutta, saada lisää työkaluja ja ymmärrystä arkeemme, jotta voin auttaa lastani parhaalla mahdollisella tavalla. Onneksi on jo olemassa hyvä pohja, jonka päälle on kaikkea helpompi lähteä rakentamaan. Näin tein jo silloin, kun ensimmäiset diagnoosit saatiin kymmenisen vuotta sitten. Halusin lukea kaiken mahdollisen aistiyliherkkyyksistä, jotta voisin nähdä maailman lasteni silmin. Nyt edessä on vastaavanlainen episodi ja ainakin tällä hetkellä se tuntuu laajemmalta ja kaikin tavoin isommalta kuin aikaisempi rupeama.

Huoli on suuri, vaikka ei kyse maailmanlopusta olekaan eikä asia meille ihan yllätyksenä tulekaan. Silti mahdollinen diagnoosi asettaa meidät uuden eteen ja tuosta uudesta on tutkittava kaikki polut ja mutkat, jotta voi taas mennä eteenpäin. Ja vaikka diagnoosia ei koskaan tulisikaan, niin asia on silti olemassa ja vaikuttaa arkeemme, joten sen kanssa eläminen vaatii uusien asioiden omaksumista sekä meiltä että lähipiiriltämme.

Nyt asia, joka joskus vuosia sitten oli vielä pieni sivuhuomautus lääkärinlausunnossa ei nimittäin sitä enää ole, vaan oikea asia, joka on huomioitu, otettu tosissaan ja alettu tehdä asian eteen jotain, joka muuttaa asiat tavalla tai toisella paremmiksi.

kuva_poika03
Lehtisadetta viitisen vuotta sitten.

Päätös hetken hiljaisuudesta

Tuohon matkaan tarvitsen hiukan aikaa. Siitä syystä olen päättänyt, että suunnilleen parin viikon ajaksi saa blogini jäädä taka-alalle enkä uskalla luvata tuona aikana ainoatakaan päivitystä.

Veikkaan, että Instagramin puolella ilmestyy kuvia kuitenkin, sillä selaan sitä monesti iltaisin, kun nollaan aivojani ja käyn kurkkaamassa, mitä kaikille kuuluu. Se on oma pieni hetkeni arjessa.

Juuri nyt minua tarvitaan kotona ehkäpä enemmän kuin koskaan aikaisemmin ja vaikka kirjoittamista ja luomua rakastankin, niin olen aina ensisijaisesti äiti.

Oikein ihanaa syksyn alkua kaikille ja nähdään jälleen parin viikon päästä.

Halauksin,
Maria


Seuraatko jo Luomulaaksoa Facebookissa? Tai Instagramissa? Jos et, niin tule ihmeessä mukaan! Facebookissa jaan myös linkkejä kiinnostaviin uutisiin ja Instagramissa väläyksiä arjen touhuista, joista kaikki eivät milloinkaan päädy blogiin saakka. Molempien kautta voit tietenkin seurata blogipäivityksiä.

Kuvat: © Luomulaakson Maria, jollei toisin mainita



Aistihuoneen oleskelunurkkaus saa muodon

Aistihuone on taas rakentunut lisää. Projekti tuntuu loputtomalta ja muutama mutkakin on jo kohdattu, mutta niistä onneksi selvittiin, kun muutettiin hiukan suunnitelmia. Saattaa olla, että lopputuloskin on oikeastaan parempi kuin mitä se olisi alkuperäisellä suunnitelmalla ollut.

Aistihuoneen oleskelunurkkaus saa muodon

Kuvan rakennelma tuli sille paikalle, jossa oli ennen sänky, jonka alle kaavailimme pallomerta. Sänky oli kuitenkin turhan suuri huoneeseen ja vei keinuilta tarvittavaa tilaa liiaksi. Mahtava pallomeri sen alle olisi kyllä tullut, mutta nyt täytyy tyytyä pienempään versioon, johon siihenkin saadaan kyllä uppoamaan varsin hyvä määrä palloja.

Alaosaan on siis tulossa jonkinlaiset seinät, jotta saadaan pallomeri aikaiseksi ja seiniin toivottavasti saadaan näppärät, tarvittaessa suljettavat reiät, jotta pallomereen pääsee sujahtamaan tunnelinkautta. Ainakin minusta olisi valtavan hauskaa, jos tunnelista voisi sukeltaa suoraan pallomereen. Sehän voisi olla vedenalainen luola tai vaikka mitä muuta jännittävää! Pallomerestä olisi tarkoitus tulla sen verran syvä, että se tuntuu pallomereltä vielä noista meidän isommistakin lapsistamme edes silloin kun he siellä istuvat.

Rakennelman yläosaan tulee vielä hyvä pätkä kaidetta, jotta kukaan ei putoa. Olen pohtinut josko sinne saisi jonkin led-valosarjan, joka olisi ihanan tunnelmallinen ja rauhoittava, kun pimeä vuodenaika taas alkaa. Lamput voisivat olla tähtitaivaana tai kaiteessa vaikkapa kiiltomatoina jonkinlaisten köynnösten joukossa. Pitääkin kaivella varastoja josko sopivia köynnöksiä löytyisi. Ylätasanteella voi sitten vaikkapa lukea, piirtää tai ihan vain olla ja rentoutua. Tasanteelle pääsee kiipeämään viereen rakennettavilta puolapuilta.

aistihuone08

Vähän aikaa sitten meille saapui myös Riippumattojen maailmasta La Siestan riippupussi.  Lähetys aloitti blogiyhteistyön kyseisen yrityksen kanssa. Riippupussi oli jo jonkin aikaa ollut hankintalistalla aistihuoneeseemme ja onkin aivan mahtavaa, että pääsemme kokeilemaan, jotain näin toivottua tavaraa! Maltan tuskin odottaa, että huone on valmis ja lapset pääsevät kokeilemaan pussia ihan kunnolla! Isommat ovat jo suunnitelleet, kuinka lukevat siellä läksyjään tai vaikkapa piirtävät ja pienimmäinen vain yksinkertaisesti nauttii pussissa istumisesta. Hän on jo sitä kokeillutkin, kun pidin pussista kiinni ja hän kiipesi sinne sisään istumaan. Oli kuulema kivaa ja hymy ylsi korviin saakka ja minä sain ihan hyvän annoksen jumppaa, kun pitelin pussista kiinni. 😀 Olen aikasen varma, että jokainen lapsista tulee nauttimaan pussista  suuresti, mutta jokainen käyttää sitä hiukan eri tavalla.

Olemme iloisia, että huone on taas hiukan valmiimpi ja seuraavan viikonlopun jälkeen taas hiukan enemmän. Vielä kuitenkin riittää tekemistä aina jalka- ja varjolistoja myöten.



free web stats


Kuulumisia lasten aistihuoneremontista

Aistihuoneen remontti on taas ottanut pari askelta eteenpäin ja vaikka ei vielä aivan hirveästi ole valmista, niin suunnitelmat ovat selkiytyneet ja matkalla hiukan muuttuneetkin.

Sänky, joka alun perin oli huoneeseen jäämässä ja jonka alle olimme suunnitelleet pallomeren, purettiin varastoon. Tällä tavalla saimme huoneeseen enemmän käytettäviä neliöitä ja turvallisempia keinumisia.

Kuulumisia lasten aistihuoneremontista

Viime viikolla sain puuparrut maalatuksi ja vähän sen jälkeen ensimmäisen kattokiinnike keinuja varten saatiin paikoilleen ja siihen testattiin heti hämähäkkikeinua tai tuttavallisemmin hämihäkkikeinua, joksi nuorimmainen sitä nimittää ja sana on ollut sen verran tarttuva, että samalla nimellä sitä kutsuu jo  koko perhe.

Ensimmäiset keinumiset hämähäkkikeinussa olivat mahtavat ja lapsilla oli suu pielet korvissa saakka ja varmaa on jo tässä vaiheessa, että vuoroja on jaettava, kun huone saadaan valmiiksi. Sen verran suuren suosion sai jo pelkkä hämähäkkikeinu!

aistihuone03
Trampoliini oli meillä jo ennestään.
aistihuone06
Melkein valmis pallomeri, oleskelupaikka sekä puolapuut. 😀

Posti on tuonut  huonetta varten jo monen monituista osaa ja kaikki odottavat jo kovin malttamattomina, että kaikkea päästäisiin kokeilemaan. Vielä joudutaan kuitenkin malttamaan, sillä sängyn purkaminen aiheutti muutaman lisätyön. Tilalle olisi nimittäin tarkoitus rakentaa huoneen nurkkaan sänkyä vastaava rakennelma, mutta kulmamallisena ja reilusti pienempänä. Ylös tulisi istuskelupaikka, jossa voisi lukea tai vain olla. Paikkaan pääsisi pujahtamaan näppärästi puolapuilta, jotka nekin rakennetaan tulevien viikkojen aikana.

Rakennelman alakertaan sitten se kaivattu pallomeri, jolle näillä näkymin olisi tulossa syvyyttä ehkäpä sellaiset 70 cm. Mikäli suunnitelmat sujuvat yhtä hyvin käytännössä kuin päässäkin niin pallomereen pääsee sujahtamaan tunnelin kautta ja samalla pääsee sukeltamaan pallojen läpi. Kuulostaa aika hauskalta ja ainakin lapset ovat kovasti innoissaan ja malttamattomia eikä hetkeen ole kulunut päivääkään ilman kyselyä valmistumisaikataulusta.

aistihuone02
Aistihuoneen välineitä huoneen seinällä olevassa uudessa hyllyssä odottamassa käyttöönottoa.

Toiseen paikkaan huonetta tulee vielä hiukan suuremmat puolapuut, johon saadaan näppärästi liitettyä lisätoimintoja kuten liukumäki ja ehkäpä jotain muutakin. Voi olla, että suunnitelmat eivät ole ihan vielä valmiit vaan elävät yhtä kauan kuin itse rakennusprojektikin.

Viime viikoina huoneen valmistumista ovat hidastaneet paljon mieheni pitkät työpäivät sekä muutamat työmatkat, mutta onneksi kohta pitäisi niidenkin saralla edes vähän helpottaa ja sitten saadaan paikoilleen niin pallomeret, rengaskeinut kuin muutkin ihanuudet!

Joskus tuntuu, ettei valmista tule koskaan, mutta niin taitaa olla kaikkien remonttien kanssa ja meillä on remontoitu yhtä soittoa jo vuoden verran – kohde on vain vaihtunut. Ilmassa on välillä  remonttiväsymystä, mutta vielä jaksetaan. Ja paremmalla puolella jo kuitenkin ollaan.



web analytics


Aistihuoneen rakentamista

Lasten aistihuoneen remontointi on mennyt hiljalleen eteenpäin. Alun perin olemme toki toivoneet, että homma olisi tähän aikaan jo saatu päätökseen ja huone käytössä, mutta koska elämässä tapahtuu aina niin kuin tapahtuu niin aikataulut heitettiin lopulta romukoppaan ja remontti eteni niin kuin eteni. Kyllä siitä vielä valmistakin tulee.

Tänä viikonloppuna monen mutkan jälkeen viimeinenkin seinä on nyt maalattu ja puiset palkit saatiin kiinnitettyä kattoon ja seiniin. Katon palkkiin kiinnitetään sitten keinut ja muut roikkuvat härdellit.

Aistihuone on vielä hetken aikaa täydellisessä remonttikaaoksessa, mutta päästinpä jo tulevaa pallomertakin testaamaan – tosin pallojen omassa säilytyspussissa, joka on jo hetken aikaa toimittanut pallomeren virkaa.

Aistihuoneen rakentamista
Pallomeren testausta. 🙂

Maalaushommat eivät ole vielä loppuneet. Huoneen vanha seinän sisässä oleva kaappi on jo kokenut ensi askeleet kohti muodon muutosta, Pari viikkoa sitten irroitin siitä oven ja poistin vanhat hyllyt. Mutkia matkaan toivat takaseinän ihmeelliset listat. Purkamisen edetessä listojen tarkoituskin selvisi. Toinen oli tuiki tarpeeton, mutta piti paikallaan viereisen oviaukon toista seinäpalaa ja koska oviaukossa on kuitenkin ihan mukava olla seinä, piti keksiä ratkaisu, jotta väärässä paikassa oleva lista voitiin poistaa menettämättä viereisen oviaukon seinää.

Kaapin jokseenkin kammottavat vanhat hyllynkannattimet poistettiin nekin ja Kasper oli itse asiassa hyvinkin innoissaan ruuvailemassa niitä irti. Pienestä onkin remontin myötä kuoriutunut varsinainen pieni Puuha Pete, joka haluaa olla mukana kaikissa käänteissä ja tehdä kaiken mieluiten ihan itse.

aistihuone01

Kaappi muuttuu nyt avohyllyköksi ja on muutoksen myötä kevyemmän ja kauniimman näköinen. Kaapin sisällä oleva vanha tapetti saa sekin kyytiä ja seinät vuorataan listoilla, jotta ulkonäöstä tulee vähän samantapainen kuin paneloiduissa seinissä. Hetki menee ennen kuin saadaan puut seiniin kiinni ja päästään maalaamaan nekin. Nyt ollaan kuitenkin jo onneksi siinä vaiheessa, että huonetta on jo paljon helpompi suunnitella, kun isot linjat ovat selvillä ja puupalkitkin paikoillaan.

Viikonloppuna tein myös pitkästä aikaa hankinnan huonetta varten. Tilasin koirille tarkoitetun agilitytunnelin. Koirille tarkoitetun siksi, että löysin viisi metriä pitkän ja 60 cm leveän  putkilon noin 20 eurolla. Tuon kokoiseen putkiloon mahtuvat isommatkin lapset eivätkä vain alle kouluikäiset. Hinta-laatu suhde oli siis aika kohdallaan ja viisi metriä pitkä putkilo mahdollistaa aikamoisen ihanan ja vaihtelevan ryömimisradan rakentamisen. Nyt kun vain posti toisi hankinnan kotiin saakka ja pääsisimme suunnittelemaan taas lisää!

aistihuonepalkki
Maanantaina saatiin palkki vihdoin paikoilleen!


real time web analytics

Tänään minä olen vihainen

Olen suuri Star Wars-elokuvien ystävä. Etenkin niiden kolmen alkuperäisen. Olen myös erityislasten äiti ja tänään minä olen vihainen.

Tänään minä olen vihainen
Kuva: Pixabay.com

Huonoa harkintaa

Tänä aamuna Facebookin uutisvirtaani osui jälleen erään epävirallisen elokuviin liittyvän sivuston odotettu Star Wars-meemi. Paitsi, että tänä aamuna se ei ollutkaan hauska. Ei edes vähän hauska, vaikka pystyinkin näkemään meemin tekijän idean kuvan ja tekstin taustalla. Silti se ei tehnyt siitä hauskaa.

Kuvassa oli Tähtien sota-elokuvista tuttu stormtrooper joka sanoo ”We weren’t expecting special forces” ja tuon kuvan ja tekstin alla oli stormtrooperin vierellä mustapukuinen hahmo, jolle oli laitettu Down-lapsen kasvot.

En ollut ainoa, joka ei kuvasta pitänyt enkä suinkaan ainoa, joka siitä raportoi.

nettimeemi

Poissa silmistä, poissa mielestä

Ihmettelemään jäin kuvan alle kertyviä kommentteja, joissa useassa kehotettiin vain skrollaamaan kuvan yli, jos se ei miellytä tai naurata. Turha siitä oli kuulema vetää hernettä nenään ja maailmassa oli paljon asioita, joiden kohdalla voi tehdä samoin. Jos ei miellytä, ohita. Kuvaa ei pitänyt ottaa vakavasti.

Uskallan olla eri mieltä.

Nykyään aivan turhan usein käännetään katse pois asioista, jotka eivät miellytä. On helppoa sulkea silmät epäkohdilta ja vääryyksiltä. Loukkauksilta, huonolta käytökseltä ja ties miltä muulta.

Poissa silmistä, poissa mielestä. Niinhän se menee. Jos ei kosketa itseä tai välitöntä lähipiiriä, niin ei tarvitse välittää.  Silmät sulkemalla mahdollistetaan ilkeät ja pahansuovat nettimeemit, mutta samaa tapahtuu puheen tasolla myös somen ulkopuolella eli työpaikoilla, kouluissa ja harrastuksissa ihan meidän joka päiväisissä keskusteluissamme jopa niin helpolla, että emme tule sitä aina edes huomanneeksi. Miksi ilkeilevät ja loukkaavat vitsit ovat muuttuneet osaksi arkipäiväämme?

Eihän suljeta silmiä epäkohdilta

Millaisen esikuvan annamme omille lapsillemme nauraessamme niille, jotka tarvitsevat apua, tukea ja suojelusta? Miltä mahtaa tuntua kyseiseen Star Wars  kuvaan liitetystä lapsesta, kun hän ehkä joskus sen näkee? Tai miltä tuntuu hänen omaisistaan? Kerran nettiin laitettua ei saa sieltä käytännössä koskaan pois.

Huumoria saa luotua muullakin tavalla kuin ilkeilemällä ja loukkaamalla, mutta ilkeily ja loukkaaminen tuntuvat olevan nykyisin sitä helpointa ja yleisintä huumoria.

Selvää on sekin, että silmien sulkeminen on yksinkertaisempaa kuin asioihin puuttuminen. Itsensä likoon laittamalla voi joutua itsekin loukatuksi. Mutta ainoastaan asioihin puuttumalla saa aikaan muutosta tai ainakin muutoksen siemenen.



web statistics