Aihearkisto: Lapset

Parempaa oloa ja löytöjä

Tänään on vihdoin ollut enemmän hyvä kuin paha olo ja se tuntuu aika ihmeelliseltä. Oksentelu on vähentynyt ja olo sen myötä parantunut. Tosin edelleen pahoinvointi vaivaa. Se kuitenkin kuuluu asiaan ja sen kanssa on jaksettava olla.

Tänään jaksoin lähteä hiukan kiertämään kirppistä ja mukaan tarttui juuri se mitä tullaan tarvitsemaankin. Meillä on vauvakamppeita aika hyvin tallessa vanhempien lasten  ajalta, mutta ihan kaikkea ei kuitenkaan enää ole. Syöttötuoli on yksi niistä ja jos sen aikoo kirppikseltä löytää, on se ostettava silloin, kun sellainen eteen sattuu – vaikka sitten olisikin vielä hiukan aikaista. Kotiin siis saatiin sellainen perinteinen, kotimaisen valmistajan syöttötuoli, jonka saa tarvittaessa taitettua pöydäksikin. Minulle olisi tosin kelvannut kaikkein mieluiten sellainen malli, jossa tuota pöytää ei olisi ollut, koska ruokasotkujen pyyhkiminen sellaisesta on helpompaa. Tuossa taitettavarunkoisessa mallissa on hurja määrä pieniä koloja, joihin ruoan murut mielellään piiloutuvat. Mutta aina ei saa sitä, mitä eniten haluaa ja onhan tässä toki hyvät puolet. 🙂

Koulun alku on jo hyvin lähellä. Nuorimmaisen  huonetta pitäisi jaksaa laitaa lisää kuntoon ja vanhimmaisen huoneeseen on tiedossa muutos. Noihin ei ole kuitenkaan vielä riittänyt energiaa, mutta ehkä parin päivän päästä, jos olo tästä jatkaa kohentumista.

Aarteita kasvihuoneesta

Kuva_tomaatti1Tomaatit punastuvat kasvihuoneessa kovaa vauhtia – tosin on siellä vielä paljon  ihan vihreitäkin, mutta helmikuussa kylvetyt Bloody Butcher-lajikkeen taimet kasvoivat hyvin ja nopeasti. Siksi ne tuottavatkin jo nyt ihan mukavasti satoa. Täytyy tosin sanoa, että yhteiselo olohuoneessa huhtikuussa ja etenkin toukokuun alussa oli jo aika tuskaa – sen verran suuria taimet jo olivat.

Oma vointini on ollut edelleen aika huonoa, vaikka ensimmäinen kolmannes onkin jo onnellisesti takana. Oksentelu jatkuu ja melkein kaikki ruoka lisää pahaa oloa.Tällä hetkellä helpoiten alas menee maustamaton joghurtti, johon joskus sekoitan pilputun banaanin. Myös pieniä määriä leipää saan nieltyä. Jotain muutakin pitäisi varmaan syödä…

Lapset ja äitini ovat hoivanneet parhaan taitonsa mukaan puutarhaa. Vanhin poikani on hoitanut melkein yksin tämän kesän ruohonleikkuun ja se on varsin kunnioitettava suoritus kohta 9-vuotiaalta pojalta. Lisänä on ollut vielä rikkaruohotkin ja roppa kaupalla muita töitä.  Molemmat pojat ovat olleet ahkeria. Heille onkin luvattu iso yllätys kesän lopuksi – niin hienosti he ovat tehtävistään suoriutuneet.

Yllätyksiä

Niin siinä vain kävi, että yllätykset iskevät silloin kun niitä vähiten odottaa. Kevät ja alku kesä menivät selkäsärystä kärsiessä. Puutarha kärsi siinä ohessa ja vaikka apuja istutusten kanssa saikin niin kaikki ei silti mennyt niin kuin talvella oli suunniteltu. Ja sitten tapahtui vielä toinen asia, joka pisti kaiken uusiksi.

Kesäkuussa meille selvisi, että uusi raskaus oli alkanut. Vaikka raskaus olikin toivottu niin tässä välissä se pääsi hiukan yllättämään – iloisesti tosin. 🙂

Alkuraskaus on ollut aika rankka. Oikein mikään ei ole pysynyt sisällä ja melkein mikään ei meinaa mennä alas. Pahoinvointirannekkeet ovat käytössä ja voisin sanoa, että niistä on hiukan apua. Ja hiukan apua on parempi kuin ei apua lainkaan. Päivä kerrallaan mennään eteenpäin. Onneksi joukkoon on mahtunut muutama parempikin päivä. Niistä pitää olla iloinen ja siitä, että ainakaan toistaiseksi ei ole joutunut tiputukseen, vaikka sekin päivä on ollut lähdellä eikä vieläkään olla siinä vaiheessa, että voisi huokaista helpotuksesta. Vinkkejä vuorokauden ympäri kestävän pahoinvoinnin taltuttamiseen otetaan ilolla vastaan.

Puutarha on nyt melkein kokonaan muun perheen hoidettavana. Itse en jaksa. Alkuraskaudesta on käyty jo kolme kertaa ultrassa tarkistamassa pikkuisen hyvinvointia. Ensimmäisellä kerralla pelättiin taas pahinta ja saimme elää reilun viikon jännityksessä. Ensimmäisessä ultrassa ei nimittäin löydetty sydämen sykettä. Toisen ultran jälkeen helpotus purkautui itkuna heti, kun olimme lääkärin huoneesta ulos astuneet. Kohdusta löytyi kuin löytyikin pieni, hentoinen syke. Kolmas ultra tehtiin, koska epäiltiin taas keskenmenoa. Siellä se vauveli kuitenkin vielä oli, sydän sykki ja pienet kädetkin liikuivat – vuodosta ja supistuksista huolimatta. Nyt sopii vain toivoa, että pikkuinen jaksaa sinnitellä mukana loppuun asti. Jos kaikki menee niin kuin pitää niin meille tuleekin sitten ensimmäinen talvivauva tammikuussa. Aiemmat lapset kun ovat syntyneet kesähelteillä.

Pelko on mukana tässä raskaudessa aika vahvana. Pelottaa, että tulee uusi keskenmeno. Pelottaa, että vauvalle tapahtuu jotain emmekä vieläkään saa sulkea omaa pikkuistamme syliimme. Silti sydämessä asuu toivo siitä, että tällä kertaa kaikki menee riittävän hyvin ja tammikuussa saamme pitää omaa pienokaistamme sylissä ja suukottaa pientä nenän päätä.

Toivoa – sitä on aina.

Lääkärintodistus

Vanhimman pojan kanssa oli lääkärintodistus vielä hakusessa. Toisen kohdallahan se saatiin kuntoon jo viime syksynä. Uskomattoman vaiherikas matka on jouduttu kulkemaan ennen kuin molemmille pojille kyseinen paperi on saatu.

Nyt saatu todistus tukee meidän tähän astisia havaintojamme ja siinä todetaankin, että lapsen ruokavalio on monipuolinen ja sisältää lapsen tarvitsemia ruoka-aineita riittävästi. Lääkäri kirjoitti myös, että tarjoamastamme ruokavaliosta ei ole lapselle mitään haittaa ja viranomaisten ja koulun tulisi ruokavalio lapselle sallia.

Tuntuu kummalliselta, että pelkästään luomun käyttäminen aiheuttaa näin paljon epäluuloja ja vääriä kuvitelmia. Täytyy todella olla valmis todistamaan, että lapsi saa tarvitsemansa ravintoaineet ja että ruokavalio todella on monipuolinen ja vielä lääkärintodistuksen jälkeenkin tuntuu aina joku epäileväinen löytyvän. Huvittavinta ehkä koko sopassa on, että lause ”ruokavaliosta ei ole lapselle mitään haittaa” on se äärimmäisen tärkeä.

Joidenkin kanssa on käyty enemmän ja vähemmän henkeviä keskusteluja siitä, saako lapsi elämyksiä ruuan kautta. Siis pääseekö kokeilemaan uusia ruoka-aineita ja eri maiden ruokia. Noina hetkinä huokaan mielessäni, hymyilen ja vastaan: Totta kai saa! Ja sitten saan taas selittää meidän ruokakäytäntöjämme ties kuinka monetta kertaa.

Ei luomun käyttäminen tarkoita sitä, etteikö keittiössä saisi luotua niin kotimaista, kreikkalaista, italialaista tai kiinalaista ruokaa. Melkein kaikkea saa luomuna. Ja kysynpä vain, että kuinka monen kotona laitetaan aina jotain erilaista ja ihmeellistä. Tuskinpa missään. Ja kuinka monelta aletaan kysellä, milloin viimeksi laitoit hernekeittoa.  Kyllä se arki tuppaa pyörimään niiden tutumpien ruokalajien ympärillä. Toisilla se on makaronilaatikko tai jauhelihakastike ja toisilla taas linssipata tai valkopapuja tomaatissa. Makunsa ja tottumuksensa kullakin.

LÄÄKÄRINTODISTUS

Kädessäni on lähes uunituore lääkärintodistus! Viimeisin käyntimme selvittelemässä pojan ”allergioita” tuotti tulosta. Tosin testeissä reaktionpoikasta saatiin lähinnä koivulle ja keväisin meillä kyllä niiskutellaankin aika tavalla. Atooppinen iho todettiin pojalla olevan, mutta se nyt ei ole mitään uutta. Edesauttaa kyllä sitä, että reaktioita erilaisille asioille saattaa tulla helpommin. Joka tapauksessa käynnistä jäi tälläkertaa hyvä mieli ja koko henkilökunta oli asiallinen ja ystävällinen. Koimme, että meitä ymmärrettiin ja meidät otettiin vakavasti. Paljon muuta ei sitten voikaan vaatia! 🙂

Lääkärintodistus lopettaa nuorimmaisen osalta kaikenlaiset ongelmat niin tulevan esikoulun, koulun ja muun sellaisen osalta. Lääkäri toteaa paperissa, että kokemuksen perusteella lapsi voi luomuruualla paremmin ja vanhemmat ovat valmiit luomuruokaa lapselle mukaan laittamaan. Hän lisää myös, ettei luomuruokavaliosta koidu lapselle minkäänlaista haittaa ja ruokavalio tällaisenaan tulisi lapselle sallia.

Viime aikoina olen myös selvitellyt, miten asiat oikein ovat päiväkodeissa ja kouluissa. Olen joutunut soitamaan aikamoisen korkeille tahoille, jotta vastauksen sain seuraavaan kysymykseen: Onko Suomessa olemassa päiväkotiruokapakko tai kouluruokapakko. Vastaus on yksinkertainen. Ei ole.

Sen sijaan on olemassa oikeus niin päiväkotiruokaan kuin kouluruokaankin, mutta pakkoa ei ole.

Kouluilla ja päiväkodeilla on velvollisuus lapsille ruokaa tarjota. Se, että kaikki syövät koulu-/päiväkotiruokaa on enemmänkin käytäntö. Koulupäivä ei ole koulupäivä, jos ruokaa ei ole tarjottu. Yllätävän moni asia on siis kiinni ruuasta. Vanhemmilla on kuitenkin oikeus ilmoittaa, ettei lapsi tarjottua ruokaa syö. Tämä olisi suotavaa tehdä kirjallisena. Oikeutta ei ole kuitenkaan vaatia jotain tiettyä ruokavaliota, jos asiasta ei lääkärintodistusta ole. Tämä on ihan järkevää. Kouluruokailusta tulisi muuten aikamoinen viidakko ja äärimmäisen vaikeasti toteutettava! Vanhempien oikeudesta kieltäytyä kouluruuasta ei kuitenkaan paljon puhuta – ei edes silloin, kun ruoka uhkaa tulla kynnyskysymykseksi. Ihmettelenkin kovasti miksi? Mikä asiassa on loppujen lopuksi niin vaikea? Mekin olimme alusta asti  valmiit laittamaan esim. kunnan esikouluun lapselle eväät, joita ei tarvitse edes lämmittää! Kenellekkään ei siis koidu asiasta mitään haittaa tai edes suurta vaivaa.  Lapsi osaa kaivaa eväät repusta ja istua toisten kanssa syömään.

Luulisi, että nykyaikana olisi totuttu erilaisuuteen ja oltaisiin valmiita hyväksymään sitä edes ruokailun muodossa. Eivät kaikki kuitenkaan voi syödä samaa – syystä tai toisesta. Toisilla syy on uskonnollinen ja toisilla esimerkiksi allergia. Kasvisruokavaliokin on olemassa ja sen pohja lienee lähinnä eettinen. Miksi kaikki nuo vaihtoehdot olivat hyväksyttyjä, mutta meidän ruokavaliomme ei, vaikka emme pyytäneet yhtään ainoaa ruuanmurusta keneltäkään! Ei voi kuin ihmetellä. Monen paikan mukaan meidän lasten olisi ollut pakko syödä tarjottua ruokaa. Tuntuu oudolta, kun tietää, miten asiat oikeasti ovat.

Jo tuolta pohjalta – ilman lääkärintodistusta – olisimme päässeet eteenpäin, mutta kieltämättä on helpompaa, kun lääkärintodistus on. Tällatavoin vältetään ainakin osa siitä uskomattomasta ennakkoluulojen ja epäilysten määrästä, johon olemme niin monessa paikassa saaneet törmätä. Onneksi toisenlaisiakin paikkoja ja ihmisiä on ollut olemassa. Loppujen lopuksi niin moni asia on kiinni ainoastaan ymmärryksestä ja hyvästä sydämestä – ikävää, että ne tuntuvat olevan niin monilla alueilla katoamaan päin.

Kielijumppaa

Tämän viikon puheterapia toi meille pitkästä aikaa kotitehtäviä. Saimme neljä erilaista tehtävää, joita harjoitella – tai oikeastaan opetella kuinka ne tehdään, sillä tällä hetkellä ei poika osaa niistä ainoatakaan toistaa.

KÄÄRME: Liikuta kieltä suupielestä toiseen – leuka pysyy paikoillaan. (Vanhat ja viisaat käärmeet liikkuvat hitaasti ja nuoret käärmeet nopeasti)

HISSI: Liikuta kieltä ylös-alas ylähuulelta alahuulelle (Hissi menee rikki, jolloin kieli menee ylös-alas useampaan kertaan)

KELLO: Kierrätät kieltä huulion ympäri kuin kellonviisaria, (Isompien kanssa voi miettiä, missä kohtaa viisari on kello 12 jne.)

SIIVOUS: Pese kielellä ”suutalon” katto (kitalaki), seinät (posket), ikkunat (hampaat) ja ovi (huulio)

Noissa on siis pikkuisen harjoittelemista. Peilin edessä ne on helpointa tehdä, koska sitten lapsi näkee asian oikealla tavalla. Työmaaata on siis edessä aika tavalla! Helppoja nämä eivät nimittäin ole!

Poika suhtautuu asiaan kuitenkin ihan hyvin. On innokas harjoittelemaan, vaikka harjoittelu toistaiseksi onkin lähinnä sitä, että poika katsoo, mitä minä teen. Välillä tulee mukaan ja yrittää matkia. Hyvä niin. Siitä se lähtee, pikkuhiljaa.