Aihearkisto: Erityislapsi

Aistihuoneen rakentamista

Lasten aistihuoneen remontointi on mennyt hiljalleen eteenpäin. Alun perin olemme toki toivoneet, että homma olisi tähän aikaan jo saatu päätökseen ja huone käytössä, mutta koska elämässä tapahtuu aina niin kuin tapahtuu niin aikataulut heitettiin lopulta romukoppaan ja remontti eteni niin kuin eteni. Kyllä siitä vielä valmistakin tulee.

Tänä viikonloppuna monen mutkan jälkeen viimeinenkin seinä on nyt maalattu ja puiset palkit saatiin kiinnitettyä kattoon ja seiniin. Katon palkkiin kiinnitetään sitten keinut ja muut roikkuvat härdellit.

Aistihuone on vielä hetken aikaa täydellisessä remonttikaaoksessa, mutta päästinpä jo tulevaa pallomertakin testaamaan – tosin pallojen omassa säilytyspussissa, joka on jo hetken aikaa toimittanut pallomeren virkaa.

Aistihuoneen rakentamista
Pallomeren testausta. 🙂

Maalaushommat eivät ole vielä loppuneet. Huoneen vanha seinän sisässä oleva kaappi on jo kokenut ensi askeleet kohti muodon muutosta, Pari viikkoa sitten irroitin siitä oven ja poistin vanhat hyllyt. Mutkia matkaan toivat takaseinän ihmeelliset listat. Purkamisen edetessä listojen tarkoituskin selvisi. Toinen oli tuiki tarpeeton, mutta piti paikallaan viereisen oviaukon toista seinäpalaa ja koska oviaukossa on kuitenkin ihan mukava olla seinä, piti keksiä ratkaisu, jotta väärässä paikassa oleva lista voitiin poistaa menettämättä viereisen oviaukon seinää.

Kaapin jokseenkin kammottavat vanhat hyllynkannattimet poistettiin nekin ja Kasper oli itse asiassa hyvinkin innoissaan ruuvailemassa niitä irti. Pienestä onkin remontin myötä kuoriutunut varsinainen pieni Puuha Pete, joka haluaa olla mukana kaikissa käänteissä ja tehdä kaiken mieluiten ihan itse.

aistihuone01

Kaappi muuttuu nyt avohyllyköksi ja on muutoksen myötä kevyemmän ja kauniimman näköinen. Kaapin sisällä oleva vanha tapetti saa sekin kyytiä ja seinät vuorataan listoilla, jotta ulkonäöstä tulee vähän samantapainen kuin paneloiduissa seinissä. Hetki menee ennen kuin saadaan puut seiniin kiinni ja päästään maalaamaan nekin. Nyt ollaan kuitenkin jo onneksi siinä vaiheessa, että huonetta on jo paljon helpompi suunnitella, kun isot linjat ovat selvillä ja puupalkitkin paikoillaan.

Viikonloppuna tein myös pitkästä aikaa hankinnan huonetta varten. Tilasin koirille tarkoitetun agilitytunnelin. Koirille tarkoitetun siksi, että löysin viisi metriä pitkän ja 60 cm leveän  putkilon noin 20 eurolla. Tuon kokoiseen putkiloon mahtuvat isommatkin lapset eivätkä vain alle kouluikäiset. Hinta-laatu suhde oli siis aika kohdallaan ja viisi metriä pitkä putkilo mahdollistaa aikamoisen ihanan ja vaihtelevan ryömimisradan rakentamisen. Nyt kun vain posti toisi hankinnan kotiin saakka ja pääsisimme suunnittelemaan taas lisää!

aistihuonepalkki
Maanantaina saatiin palkki vihdoin paikoilleen!


real time web analytics

Tänään minä olen vihainen

Olen suuri Star Wars-elokuvien ystävä. Etenkin niiden kolmen alkuperäisen. Olen myös erityislasten äiti ja tänään minä olen vihainen.

Tänään minä olen vihainen
Kuva: Pixabay.com

Huonoa harkintaa

Tänä aamuna Facebookin uutisvirtaani osui jälleen erään epävirallisen elokuviin liittyvän sivuston odotettu Star Wars-meemi. Paitsi, että tänä aamuna se ei ollutkaan hauska. Ei edes vähän hauska, vaikka pystyinkin näkemään meemin tekijän idean kuvan ja tekstin taustalla. Silti se ei tehnyt siitä hauskaa.

Kuvassa oli Tähtien sota-elokuvista tuttu stormtrooper joka sanoo ”We weren’t expecting special forces” ja tuon kuvan ja tekstin alla oli stormtrooperin vierellä mustapukuinen hahmo, jolle oli laitettu Down-lapsen kasvot.

En ollut ainoa, joka ei kuvasta pitänyt enkä suinkaan ainoa, joka siitä raportoi.

nettimeemi

Poissa silmistä, poissa mielestä

Ihmettelemään jäin kuvan alle kertyviä kommentteja, joissa useassa kehotettiin vain skrollaamaan kuvan yli, jos se ei miellytä tai naurata. Turha siitä oli kuulema vetää hernettä nenään ja maailmassa oli paljon asioita, joiden kohdalla voi tehdä samoin. Jos ei miellytä, ohita. Kuvaa ei pitänyt ottaa vakavasti.

Uskallan olla eri mieltä.

Nykyään aivan turhan usein käännetään katse pois asioista, jotka eivät miellytä. On helppoa sulkea silmät epäkohdilta ja vääryyksiltä. Loukkauksilta, huonolta käytökseltä ja ties miltä muulta.

Poissa silmistä, poissa mielestä. Niinhän se menee. Jos ei kosketa itseä tai välitöntä lähipiiriä, niin ei tarvitse välittää.  Silmät sulkemalla mahdollistetaan ilkeät ja pahansuovat nettimeemit, mutta samaa tapahtuu puheen tasolla myös somen ulkopuolella eli työpaikoilla, kouluissa ja harrastuksissa ihan meidän joka päiväisissä keskusteluissamme jopa niin helpolla, että emme tule sitä aina edes huomanneeksi. Miksi ilkeilevät ja loukkaavat vitsit ovat muuttuneet osaksi arkipäiväämme?

Eihän suljeta silmiä epäkohdilta

Millaisen esikuvan annamme omille lapsillemme nauraessamme niille, jotka tarvitsevat apua, tukea ja suojelusta? Miltä mahtaa tuntua kyseiseen Star Wars  kuvaan liitetystä lapsesta, kun hän ehkä joskus sen näkee? Tai miltä tuntuu hänen omaisistaan? Kerran nettiin laitettua ei saa sieltä käytännössä koskaan pois.

Huumoria saa luotua muullakin tavalla kuin ilkeilemällä ja loukkaamalla, mutta ilkeily ja loukkaaminen tuntuvat olevan nykyisin sitä helpointa ja yleisintä huumoria.

Selvää on sekin, että silmien sulkeminen on yksinkertaisempaa kuin asioihin puuttuminen. Itsensä likoon laittamalla voi joutua itsekin loukatuksi. Mutta ainoastaan asioihin puuttumalla saa aikaan muutosta tai ainakin muutoksen siemenen.



web statistics


Onnen hetkiä

Viime viikolla meillä elettiin sellaisia ilonhetkiä, ettei ole hetkeen yhtä onnellisia oltu.

Kasperin SI-terapiassa otettiin aimo harppaus eteenpäin ja kaikenlaisen touhun keskellä opittiin taito, josta jokainen poika ja tyttö on ylpeä oppiessaan. Viime viikolla, tarkkaan ottaen 21. 3 oppi Kasper ajamaan polkupyörällä.

SI-lapsille tämä ei ole aina – jos koskaan – mitenkään helppoa tai itsestäänselvää ja muistan, kuinka vaikeaa se meidän isommillekin alkuun oli. Kasperin onni onkin, että hän sai SI-terapiaa nyt jo pienenä, kun aika on otollisin ja valmiudut tämän upeuden suorittamiseen saatiin käyttöön.

Niinpä tiistaina huristeli iloinen ja nauravainen poika pitkin SI-terapian käytäviä. Oppiminen tapahtui lopulta ihan hetkessä, mutta terapeutti tuumikin ennen pyörän esiin kaivamista, että hetki tuntuu otolliselta ja intoa Kasperilta löytyi myös.

Halu ajaa pyörällä oli nimittäin pulpahtanut jo viikonloppuna kun isoveljet huristelivat omilla pyörillään pitkin sulanutta pihatietä. Kasper oli kovasti halunnut mukaan, mutta ei ollut pysynyt perässä.

Onnen hetkiä

Niinpä siinä sitten kävi, että muutaman epävarman ja haparoivan polkaisun jälkeen alkoivat jalat pyöriä koko ajan varmemmin ja varmemmin ja jatkuva liike, joka on kaikkessa yleensä se hankalin asia, alkoi sujua nopeasti ilman pysähdyksiä ja pian Kasper ajelikin jo pitkät pätkät käytävällä, varmistettuna vielä tosin, koska kääntyminen ei vielä ihan sujunut ja törmäysvaara oli suuri. Jarrutkin löytyivät mukaan ajeluun yllättävän nopeasti.

Pojan kasvoille oli noussut suuri hymy ja näki hyvin, kuinka isosta saavutuksesta oli kyse. Ei sitä joka päivä opitakaan pyöräilemään.

Silmäni kostuivat viimeistään siinä vaiheessa, kun pyöräily oli aika lopettaa ja Kasper ilmoitti terapeutille hymyillen, että ei ihan vielä. Yksi kerta vielä.

Hän halusi ajaa vielä äidin luo. Ja niinpä Kasper ajoi suoraan syliini ja se hymy, joka hänen kasvoillaan tuolla hetkellä oli, painui ikiajoiksi muistoihini.



real time web analytics


Kuulumisia SI-terapiasta

Meillä on takana jo aika monta kertaa SI-terapiaa. Instagram-tilini seuraajat ovatkin jo päässeet näistä kerroista osallisiksi muutaman kuvan muodossa. 🙂

Kasper on nauttinut jokaisesta käynnistä aivan suunnattomasti ja viimeksi sinne matkatessamme taittui reitti autolta terapiaan puolijuoksua eikä äiti meinannut enää pysyä perässä, vaikka käsikädessä kuljimmekin. 😀

Kuulumisia SI-terapiasta

SI-terapia on ollut meille ihan paras juttu pitkään aikaan. Se on tuonut lisää tietoa lapsesta ja hänen ominaisuuksistaan sekä tämän hetkisistä haasteista, mutta näiden lisäksi myös roppakaupalla iloa. SI-terapia onkin kaiken jännittävyyden lisäksi ihan puhdasta iloa! Eivätköhän kaikki olisi iloisia ja pomppisi tasajalkaa, kun onnistuu ylittämään itsensä ja voittamaan vaikeuden, joka on alkuun tuntunut aivan ylitsepääsemättömältä.

Viime kerralla riemuitsimme puolapuiden kiipeämisennätyksestä, sillä haparoivan ja epäröivän alun jälkeen päästiinkin pidemmälle kuin koskaan ennen ja korkea paikkakaan ei enää pelottanut yhtä paljon kuin oli alkuun tehnyt.

siterapia01

Erityisen iloinen olen, että olen saanut seurata jokaista terapiakäyntiä vierestä. Se on tarjonnut paljon tietoa ja uskomattoman mahdollisuuden nähdä, kuinka lapsi erilaisiin ärsykkeisiin reagoi ja kuinka hän tilanteissa toimii. Äitinä olen hyvin kiitollinen tästä mahdollisuudesta oppia keinoja auttaa lastani. Minulle se on ensiarvoisen tärkeä asia, sillä olen aina halunnut tehdä jotain asioiden eteen. Niin se oli jo Rasmuksenkin terapiataipaleen alkaessa. Itselleni tuli parempi olo, jos pystyin oppimaan jotain, joka auttoi ja helpotti lapseni arkea.

Vaikka oman aistihuoneemme rakentaminen onkin nyt katto-ongelmien myötä ottanut takapakkia ja on hetken aikaa tauolla,  niin silti suunnitelmat rullaavat taustalla. Välineitä etsitään innokkaasti ja edullisiakin vaihtoehtoja on onneksi löytynyt jo aika mukavasti. Maltan tuskin odottaa, että päästään huoneen maalaamisvaiheeseen ja pian sen jälkeen sitten sisustuspuuhiin, mutta muutama hetki kyllä ehtii vierähtää ennen kuin saadaan valmista. Voi olla, että ollaan jo keväässä silloin tai ehkä vähän pidemmälläkin. Saa nähdä, millaisella aikataululla pystymme etenemään.

Nyt kuitenkin nautitaan isoista ja pienistä onnistumisista!



real time web analytics


Katon purkua ja askeleita kohti aistihuonetta

Lasten leikkihuoneen muutostyöt ovat todenteolla alkaneet ja talo on entistä enemmän kaaoksessa, sill loputkin huoneen tavarat on jouduttu siirtämään pois katon purkamisen tieltä.

Viikonloppuna purettiin sisäkatto ja kun olimme saaneet ärsyttävät styroxlevyt lopulta katosta irti, saimme todeta, että niiden alta paljatuva lastulevykatto ei kyllä muutuisi katseen kestäväksi oikein millään konstilla. Asiaa ei auttanut sekään, että lastulevyt olivat aikamoisen liimamäärän tahrimat, sillä ilmeisesti katon tekijät silloin aikanaan olivat tulleet siihen tulokseen, että jokainen höyhenen kevyt styroxinen kattolevy oli syytä kiinnittää ainakin puolella purkilla liimaa. No, voimme sanoa, että levyt olivat todellakin tiukasti kiinni lastulevyssä ja liima niihin oli levitetty hyvin huolella ja paksusti. 😀

Kuvista näkee myös vilauksen vanhoista tapettikerroksista, jotka nekin saavat pian kyytiä, sillä tarkoitus olisi maalata seinät valkoisiksi ja tuoda huoneeseen väriä sitten muilla keinoilla. Näin tila ei myöskään muodostu liian rauhattomaksi.

Katon purkua ja askeleita kohti aistihuonetta
Lastulevyjä emme ole vielä saaneet kaikkia irti ja homma jatkuu hitaasti, mutta varmasti viikon aikana ja sitten isommassa ryppäässä taas viikonloppuna. Ajattelin, että seiniä alkaisin maalata, kun katon purkaminen on saatu loppuun, sillä siinä touhussa saattaa uusi maalipinta vahingoittua, joten parempi odottaa ja suunnata energia toisaalle – onneksi tekeminen ei tässä talossa lopu sitten millään. 😀

Vastoin ihan alkuperäistä suunnitelmaa päätimme lopulta jättää aistihuoneeseen jo ennestään  siellä olevan parvisängyn.  Aluksi emme olleet aivan varmoja mahtuisiko se tilaan jäämään, mutta suunnitelmien edetessä varmistui, että se sopii niin oivallisesti osaksi suunnitelmaa, että päästimme sen jättää paikoilleen, sillä se oikeastaan luo enemmän mahdollisuuksia kuin vie, vaikka tilasyöppö onkin. Nyt vain pitää etsiä huoneeseen loput sopivat osaset, kaivella varastot ja jatkaa taas suunnitelmien kyhäilyä.

Katon purkua ja askeleita kohti aistihuonetta



web analytics


Lastenhuoneen muutos kohti aistihuonetta

Olimme jo alkaneet saada keittiöremontin aiheuttamaa kaaosta talossa kuriin, kun päätimme luoda uuden kaaoksen. Keittiötä pääsee toki jo käyttämään, mutta remontinrippeitä on vielä ihan riittävästi jäljellä. Hetkellisesti keittiö kyllä sulkeutuu, kun lattia jonain päivänä maalataan, sillä se on edelleen tekemättä lähinnä siksi, että en saa millään päätettyä sopivaa väriä. Voi olla, että päädyn avaamaan valkoisen maalipurkin ja jos väri sitten lähemmässä tarkastelussa tökkii, niin hiotaan ja maalataan päälle. En nyt kuitenkaan jaksa hoppuilla maalin kanssa vaan pohdin rauhassa.

Ehkä talo alkoi uhkaavasti näyttää jo liiankin kotoisalta ja järjestyksessä olevalta, kun viikonloppuna kypsyi päätös aloittaa toisessa lastenhuoneessa pienimuotoinen remontti. Remonttiosa sisältää lähinnä uuden maalin seiniin sekä uudet listat huoneeseen, sillä vanhat ovat alkuperäiset ja aikamoisen kurjassa kunnossa sekä myös väärän kokoiset ja kaikissa paikoissa ei parketin reuna edes ihan peity. Tänään ropsahtivat listat irti katosta ja lattian reunoista ja myöhemmin tällä viikolla avataan maalipurkki.

Lastenhuoneen muutos kohti aistihuonetta

Intoa maalaamiseen ei tosin oikein olisi. Jos ihan tarkkoja ollaan, niin olen oikeasti aivan kurkkuani myöten täynnä maalaamista. Eikä remontti edes sanana jaksa nyt innostaa.  Maalaaminen on kuitenkin oikeasti se ihan vihoviimeinen asia, jota nyt haluaisin tehdä, mutta eipä tässä muu kuitenkaan auta, kuin ottaa maalipensseli käteen  ja pistää töpinäksi. Se, mitä huoneeseen on nimittäin rakentumassa on jotain, jota on suunniteltu jo hyvä tovi, mutta toistaiseksi se on jäänyt aina toteuttamatta. Puuttumaan jääneen sysäyksen saimme nyt, kun pienimmäisemme aloitti vähän aikaa sitten SI-terapian.

Toinen lasten huoneista muuttuu jonkinasteiseksi aistihuoneeksi. Tarkoitus olisi, että paikasta tulisi mukava paikka, jossa voi rentoutua ja purkaa päivän kuormitusta ja saada aistiärsykkeitä mukavalla tavalla.  Mukaan otetaan niin liikunnallisia juttuja kuin myös tunto-, kuulo- ja näköaisti puolen asioita, jotka kaikki nousevat esiin lasten päivittäisissä haasteissa. Samaan tilaan saadaan mahtumaan paljon erilaisia toimintoja, mutta tarkoitus on, että tila kuitenkin pysyy selkeänä ja helposti käytettävänä.

Koko systeemi pyörähti viikonloppuna käyntiin sillä, että kerrossänky purettiin.  Ratkaisu tuntui ensin vaikealta, mutta kun aloimme pohtia asiaa tarkemmin, niin tajusimme, että sänkyä ei oikeastaan koskaan käytetty. Suurimman osan vuodesta jokainen lapsi nimittäin nukkui mieluummin patjalla lattialla  joko lasten huoneessa, mummin huoneessa tai meidän huoneessamme. Ja onpa leipomoakin aikanaan testattu muutaman yön ajan. Tässä valossa katsottuna oli hiukan outoa, että toisessa huoneessa nökötti massiivinen kerrossänky, jota kukaan ei käyttänyt ja  joka vei tuhottomasti tilaa kaikelta muulta ja esti meitä rakentamasta lapsillemme tilaa, jota he tarvitsivat.

Lattialla nukkumisen lapset ovat aina kokeneet jotenkin parempana. Ja joskus on nukuttu jopa pelkän ohuen petarin päällä, koska kuulemma tuntui mukavammalta nukkua niin. Ilmeisesti sänky on liian pehmeä, liian kuuma ja liian vääränlainen, jotta siinä voisi oikeasti nukkua – ainakaan montaa yötä. Lattia sen sijaan on mukavan napakka ja viileämpi ja yksinkertaisesti kaikinpuolin mukavampi. Mitäpä siinä sitten vastaan väittämään. Eiköhän meillä kokeiltu riittävän monta vuotta erilaisia sänkyvaihtoehtoja, jotta voidaan todeta, että ne nyt vain eivät ole toimivia ainakaan nyt. Niinpä sänky laitettiin kasaan ja vietiin autotalliin talteen, jos sitä jonain vuonna vaikka vielä tarvitaan.

Ensimmäiset hankinnat huonetta varten on jo tehty ja Pinterest-taulu täyttynyt ideoista ja erilaisista huoneratkaisuista. Meillä pääpaino ei kuitenkaan tule olemaan visuaalisissa ärsykkeissä niin kuin monessa näkemässäni aistihuoneessa tuntuu olevan.

Suunnitelmat jatkuvat ja tällä hetkellä eletään tavarakasojen keskellä. Joku voisi luulla, että meillä on innostuttu marittamaan, sillä tavarakasat on lajiteltu enimmäkseen laadun mukaan. Ehkäpä me samalla voimme tehdä myös sitä tavaran karsimista, sillä joukkossa on kyllä oikeasti ihan turhaa tavaraa, joka ei edes pirskahtele. Selkeys on sitäpaitsi ainakin meidän aistiyliherkille hyväksi.

Se, millaiseksi meidän lastemme aistihuone muodostuu, on vielä hiukan hämärän peitossa, vaikka suuret linjat selvillä onkin. Haastetta aiheuttaa lasten iso ikäero, sillä se asettaa myös huoneen käytölle erilaiset tarpeet. Lähiviikkoina tulee selviämään loput, kun saamme pohjatyöt tehtyä ja tila hahmottuu paremmin.



real time web analytics