Aihearkisto: Lapset

Aistihuoneen oleskelunurkkaus saa muodon

Aistihuone on taas rakentunut lisää. Projekti tuntuu loputtomalta ja muutama mutkakin on jo kohdattu, mutta niistä onneksi selvittiin, kun muutettiin hiukan suunnitelmia. Saattaa olla, että lopputuloskin on oikeastaan parempi kuin mitä se olisi alkuperäisellä suunnitelmalla ollut.

Aistihuoneen oleskelunurkkaus saa muodon

Kuvan rakennelma tuli sille paikalle, jossa oli ennen sänky, jonka alle kaavailimme pallomerta. Sänky oli kuitenkin turhan suuri huoneeseen ja vei keinuilta tarvittavaa tilaa liiaksi. Mahtava pallomeri sen alle olisi kyllä tullut, mutta nyt täytyy tyytyä pienempään versioon, johon siihenkin saadaan kyllä uppoamaan varsin hyvä määrä palloja.

Alaosaan on siis tulossa jonkinlaiset seinät, jotta saadaan pallomeri aikaiseksi ja seiniin toivottavasti saadaan näppärät, tarvittaessa suljettavat reiät, jotta pallomereen pääsee sujahtamaan tunnelinkautta. Ainakin minusta olisi valtavan hauskaa, jos tunnelista voisi sukeltaa suoraan pallomereen. Sehän voisi olla vedenalainen luola tai vaikka mitä muuta jännittävää! Pallomerestä olisi tarkoitus tulla sen verran syvä, että se tuntuu pallomereltä vielä noista meidän isommistakin lapsistamme edes silloin kun he siellä istuvat.

Rakennelman yläosaan tulee vielä hyvä pätkä kaidetta, jotta kukaan ei putoa. Olen pohtinut josko sinne saisi jonkin led-valosarjan, joka olisi ihanan tunnelmallinen ja rauhoittava, kun pimeä vuodenaika taas alkaa. Lamput voisivat olla tähtitaivaana tai kaiteessa vaikkapa kiiltomatoina jonkinlaisten köynnösten joukossa. Pitääkin kaivella varastoja josko sopivia köynnöksiä löytyisi. Ylätasanteella voi sitten vaikkapa lukea, piirtää tai ihan vain olla ja rentoutua. Tasanteelle pääsee kiipeämään viereen rakennettavilta puolapuilta.

aistihuone08

Vähän aikaa sitten meille saapui myös Riippumattojen maailmasta La Siestan riippupussi.  Lähetys aloitti blogiyhteistyön kyseisen yrityksen kanssa. Riippupussi oli jo jonkin aikaa ollut hankintalistalla aistihuoneeseemme ja onkin aivan mahtavaa, että pääsemme kokeilemaan, jotain näin toivottua tavaraa! Maltan tuskin odottaa, että huone on valmis ja lapset pääsevät kokeilemaan pussia ihan kunnolla! Isommat ovat jo suunnitelleet, kuinka lukevat siellä läksyjään tai vaikkapa piirtävät ja pienimmäinen vain yksinkertaisesti nauttii pussissa istumisesta. Hän on jo sitä kokeillutkin, kun pidin pussista kiinni ja hän kiipesi sinne sisään istumaan. Oli kuulema kivaa ja hymy ylsi korviin saakka ja minä sain ihan hyvän annoksen jumppaa, kun pitelin pussista kiinni. 😀 Olen aikasen varma, että jokainen lapsista tulee nauttimaan pussista  suuresti, mutta jokainen käyttää sitä hiukan eri tavalla.

Olemme iloisia, että huone on taas hiukan valmiimpi ja seuraavan viikonlopun jälkeen taas hiukan enemmän. Vielä kuitenkin riittää tekemistä aina jalka- ja varjolistoja myöten.



free web stats


Kuulumisia lasten aistihuoneremontista

Aistihuoneen remontti on taas ottanut pari askelta eteenpäin ja vaikka ei vielä aivan hirveästi ole valmista, niin suunnitelmat ovat selkiytyneet ja matkalla hiukan muuttuneetkin.

Sänky, joka alun perin oli huoneeseen jäämässä ja jonka alle olimme suunnitelleet pallomeren, purettiin varastoon. Tällä tavalla saimme huoneeseen enemmän käytettäviä neliöitä ja turvallisempia keinumisia.

Kuulumisia lasten aistihuoneremontista

Viime viikolla sain puuparrut maalatuksi ja vähän sen jälkeen ensimmäisen kattokiinnike keinuja varten saatiin paikoilleen ja siihen testattiin heti hämähäkkikeinua tai tuttavallisemmin hämihäkkikeinua, joksi nuorimmainen sitä nimittää ja sana on ollut sen verran tarttuva, että samalla nimellä sitä kutsuu jo  koko perhe.

Ensimmäiset keinumiset hämähäkkikeinussa olivat mahtavat ja lapsilla oli suu pielet korvissa saakka ja varmaa on jo tässä vaiheessa, että vuoroja on jaettava, kun huone saadaan valmiiksi. Sen verran suuren suosion sai jo pelkkä hämähäkkikeinu!

aistihuone03
Trampoliini oli meillä jo ennestään.
aistihuone06
Melkein valmis pallomeri, oleskelupaikka sekä puolapuut. 😀

Posti on tuonut  huonetta varten jo monen monituista osaa ja kaikki odottavat jo kovin malttamattomina, että kaikkea päästäisiin kokeilemaan. Vielä joudutaan kuitenkin malttamaan, sillä sängyn purkaminen aiheutti muutaman lisätyön. Tilalle olisi nimittäin tarkoitus rakentaa huoneen nurkkaan sänkyä vastaava rakennelma, mutta kulmamallisena ja reilusti pienempänä. Ylös tulisi istuskelupaikka, jossa voisi lukea tai vain olla. Paikkaan pääsisi pujahtamaan näppärästi puolapuilta, jotka nekin rakennetaan tulevien viikkojen aikana.

Rakennelman alakertaan sitten se kaivattu pallomeri, jolle näillä näkymin olisi tulossa syvyyttä ehkäpä sellaiset 70 cm. Mikäli suunnitelmat sujuvat yhtä hyvin käytännössä kuin päässäkin niin pallomereen pääsee sujahtamaan tunnelin kautta ja samalla pääsee sukeltamaan pallojen läpi. Kuulostaa aika hauskalta ja ainakin lapset ovat kovasti innoissaan ja malttamattomia eikä hetkeen ole kulunut päivääkään ilman kyselyä valmistumisaikataulusta.

aistihuone02
Aistihuoneen välineitä huoneen seinällä olevassa uudessa hyllyssä odottamassa käyttöönottoa.

Toiseen paikkaan huonetta tulee vielä hiukan suuremmat puolapuut, johon saadaan näppärästi liitettyä lisätoimintoja kuten liukumäki ja ehkäpä jotain muutakin. Voi olla, että suunnitelmat eivät ole ihan vielä valmiit vaan elävät yhtä kauan kuin itse rakennusprojektikin.

Viime viikoina huoneen valmistumista ovat hidastaneet paljon mieheni pitkät työpäivät sekä muutamat työmatkat, mutta onneksi kohta pitäisi niidenkin saralla edes vähän helpottaa ja sitten saadaan paikoilleen niin pallomeret, rengaskeinut kuin muutkin ihanuudet!

Joskus tuntuu, ettei valmista tule koskaan, mutta niin taitaa olla kaikkien remonttien kanssa ja meillä on remontoitu yhtä soittoa jo vuoden verran – kohde on vain vaihtunut. Ilmassa on välillä  remonttiväsymystä, mutta vielä jaksetaan. Ja paremmalla puolella jo kuitenkin ollaan.



web analytics


Aistihuoneen rakentamista

Lasten aistihuoneen remontointi on mennyt hiljalleen eteenpäin. Alun perin olemme toki toivoneet, että homma olisi tähän aikaan jo saatu päätökseen ja huone käytössä, mutta koska elämässä tapahtuu aina niin kuin tapahtuu niin aikataulut heitettiin lopulta romukoppaan ja remontti eteni niin kuin eteni. Kyllä siitä vielä valmistakin tulee.

Tänä viikonloppuna monen mutkan jälkeen viimeinenkin seinä on nyt maalattu ja puiset palkit saatiin kiinnitettyä kattoon ja seiniin. Katon palkkiin kiinnitetään sitten keinut ja muut roikkuvat härdellit.

Aistihuone on vielä hetken aikaa täydellisessä remonttikaaoksessa, mutta päästinpä jo tulevaa pallomertakin testaamaan – tosin pallojen omassa säilytyspussissa, joka on jo hetken aikaa toimittanut pallomeren virkaa.

Aistihuoneen rakentamista
Pallomeren testausta. 🙂

Maalaushommat eivät ole vielä loppuneet. Huoneen vanha seinän sisässä oleva kaappi on jo kokenut ensi askeleet kohti muodon muutosta, Pari viikkoa sitten irroitin siitä oven ja poistin vanhat hyllyt. Mutkia matkaan toivat takaseinän ihmeelliset listat. Purkamisen edetessä listojen tarkoituskin selvisi. Toinen oli tuiki tarpeeton, mutta piti paikallaan viereisen oviaukon toista seinäpalaa ja koska oviaukossa on kuitenkin ihan mukava olla seinä, piti keksiä ratkaisu, jotta väärässä paikassa oleva lista voitiin poistaa menettämättä viereisen oviaukon seinää.

Kaapin jokseenkin kammottavat vanhat hyllynkannattimet poistettiin nekin ja Kasper oli itse asiassa hyvinkin innoissaan ruuvailemassa niitä irti. Pienestä onkin remontin myötä kuoriutunut varsinainen pieni Puuha Pete, joka haluaa olla mukana kaikissa käänteissä ja tehdä kaiken mieluiten ihan itse.

aistihuone01

Kaappi muuttuu nyt avohyllyköksi ja on muutoksen myötä kevyemmän ja kauniimman näköinen. Kaapin sisällä oleva vanha tapetti saa sekin kyytiä ja seinät vuorataan listoilla, jotta ulkonäöstä tulee vähän samantapainen kuin paneloiduissa seinissä. Hetki menee ennen kuin saadaan puut seiniin kiinni ja päästään maalaamaan nekin. Nyt ollaan kuitenkin jo onneksi siinä vaiheessa, että huonetta on jo paljon helpompi suunnitella, kun isot linjat ovat selvillä ja puupalkitkin paikoillaan.

Viikonloppuna tein myös pitkästä aikaa hankinnan huonetta varten. Tilasin koirille tarkoitetun agilitytunnelin. Koirille tarkoitetun siksi, että löysin viisi metriä pitkän ja 60 cm leveän  putkilon noin 20 eurolla. Tuon kokoiseen putkiloon mahtuvat isommatkin lapset eivätkä vain alle kouluikäiset. Hinta-laatu suhde oli siis aika kohdallaan ja viisi metriä pitkä putkilo mahdollistaa aikamoisen ihanan ja vaihtelevan ryömimisradan rakentamisen. Nyt kun vain posti toisi hankinnan kotiin saakka ja pääsisimme suunnittelemaan taas lisää!

aistihuonepalkki
Maanantaina saatiin palkki vihdoin paikoilleen!


real time web analytics

Tänään minä olen vihainen

Olen suuri Star Wars-elokuvien ystävä. Etenkin niiden kolmen alkuperäisen. Olen myös erityislasten äiti ja tänään minä olen vihainen.

Tänään minä olen vihainen
Kuva: Pixabay.com

Huonoa harkintaa

Tänä aamuna Facebookin uutisvirtaani osui jälleen erään epävirallisen elokuviin liittyvän sivuston odotettu Star Wars-meemi. Paitsi, että tänä aamuna se ei ollutkaan hauska. Ei edes vähän hauska, vaikka pystyinkin näkemään meemin tekijän idean kuvan ja tekstin taustalla. Silti se ei tehnyt siitä hauskaa.

Kuvassa oli Tähtien sota-elokuvista tuttu stormtrooper joka sanoo ”We weren’t expecting special forces” ja tuon kuvan ja tekstin alla oli stormtrooperin vierellä mustapukuinen hahmo, jolle oli laitettu Down-lapsen kasvot.

En ollut ainoa, joka ei kuvasta pitänyt enkä suinkaan ainoa, joka siitä raportoi.

nettimeemi

Poissa silmistä, poissa mielestä

Ihmettelemään jäin kuvan alle kertyviä kommentteja, joissa useassa kehotettiin vain skrollaamaan kuvan yli, jos se ei miellytä tai naurata. Turha siitä oli kuulema vetää hernettä nenään ja maailmassa oli paljon asioita, joiden kohdalla voi tehdä samoin. Jos ei miellytä, ohita. Kuvaa ei pitänyt ottaa vakavasti.

Uskallan olla eri mieltä.

Nykyään aivan turhan usein käännetään katse pois asioista, jotka eivät miellytä. On helppoa sulkea silmät epäkohdilta ja vääryyksiltä. Loukkauksilta, huonolta käytökseltä ja ties miltä muulta.

Poissa silmistä, poissa mielestä. Niinhän se menee. Jos ei kosketa itseä tai välitöntä lähipiiriä, niin ei tarvitse välittää.  Silmät sulkemalla mahdollistetaan ilkeät ja pahansuovat nettimeemit, mutta samaa tapahtuu puheen tasolla myös somen ulkopuolella eli työpaikoilla, kouluissa ja harrastuksissa ihan meidän joka päiväisissä keskusteluissamme jopa niin helpolla, että emme tule sitä aina edes huomanneeksi. Miksi ilkeilevät ja loukkaavat vitsit ovat muuttuneet osaksi arkipäiväämme?

Eihän suljeta silmiä epäkohdilta

Millaisen esikuvan annamme omille lapsillemme nauraessamme niille, jotka tarvitsevat apua, tukea ja suojelusta? Miltä mahtaa tuntua kyseiseen Star Wars  kuvaan liitetystä lapsesta, kun hän ehkä joskus sen näkee? Tai miltä tuntuu hänen omaisistaan? Kerran nettiin laitettua ei saa sieltä käytännössä koskaan pois.

Huumoria saa luotua muullakin tavalla kuin ilkeilemällä ja loukkaamalla, mutta ilkeily ja loukkaaminen tuntuvat olevan nykyisin sitä helpointa ja yleisintä huumoria.

Selvää on sekin, että silmien sulkeminen on yksinkertaisempaa kuin asioihin puuttuminen. Itsensä likoon laittamalla voi joutua itsekin loukatuksi. Mutta ainoastaan asioihin puuttumalla saa aikaan muutosta tai ainakin muutoksen siemenen.



web statistics


Onnen hetkiä

Viime viikolla meillä elettiin sellaisia ilonhetkiä, ettei ole hetkeen yhtä onnellisia oltu.

Kasperin SI-terapiassa otettiin aimo harppaus eteenpäin ja kaikenlaisen touhun keskellä opittiin taito, josta jokainen poika ja tyttö on ylpeä oppiessaan. Viime viikolla, tarkkaan ottaen 21. 3 oppi Kasper ajamaan polkupyörällä.

SI-lapsille tämä ei ole aina – jos koskaan – mitenkään helppoa tai itsestäänselvää ja muistan, kuinka vaikeaa se meidän isommillekin alkuun oli. Kasperin onni onkin, että hän sai SI-terapiaa nyt jo pienenä, kun aika on otollisin ja valmiudut tämän upeuden suorittamiseen saatiin käyttöön.

Niinpä tiistaina huristeli iloinen ja nauravainen poika pitkin SI-terapian käytäviä. Oppiminen tapahtui lopulta ihan hetkessä, mutta terapeutti tuumikin ennen pyörän esiin kaivamista, että hetki tuntuu otolliselta ja intoa Kasperilta löytyi myös.

Halu ajaa pyörällä oli nimittäin pulpahtanut jo viikonloppuna kun isoveljet huristelivat omilla pyörillään pitkin sulanutta pihatietä. Kasper oli kovasti halunnut mukaan, mutta ei ollut pysynyt perässä.

Onnen hetkiä

Niinpä siinä sitten kävi, että muutaman epävarman ja haparoivan polkaisun jälkeen alkoivat jalat pyöriä koko ajan varmemmin ja varmemmin ja jatkuva liike, joka on kaikkessa yleensä se hankalin asia, alkoi sujua nopeasti ilman pysähdyksiä ja pian Kasper ajelikin jo pitkät pätkät käytävällä, varmistettuna vielä tosin, koska kääntyminen ei vielä ihan sujunut ja törmäysvaara oli suuri. Jarrutkin löytyivät mukaan ajeluun yllättävän nopeasti.

Pojan kasvoille oli noussut suuri hymy ja näki hyvin, kuinka isosta saavutuksesta oli kyse. Ei sitä joka päivä opitakaan pyöräilemään.

Silmäni kostuivat viimeistään siinä vaiheessa, kun pyöräily oli aika lopettaa ja Kasper ilmoitti terapeutille hymyillen, että ei ihan vielä. Yksi kerta vielä.

Hän halusi ajaa vielä äidin luo. Ja niinpä Kasper ajoi suoraan syliini ja se hymy, joka hänen kasvoillaan tuolla hetkellä oli, painui ikiajoiksi muistoihini.



real time web analytics


Kuulumisia SI-terapiasta

Meillä on takana jo aika monta kertaa SI-terapiaa. Instagram-tilini seuraajat ovatkin jo päässeet näistä kerroista osallisiksi muutaman kuvan muodossa. 🙂

Kasper on nauttinut jokaisesta käynnistä aivan suunnattomasti ja viimeksi sinne matkatessamme taittui reitti autolta terapiaan puolijuoksua eikä äiti meinannut enää pysyä perässä, vaikka käsikädessä kuljimmekin. 😀

Kuulumisia SI-terapiasta

SI-terapia on ollut meille ihan paras juttu pitkään aikaan. Se on tuonut lisää tietoa lapsesta ja hänen ominaisuuksistaan sekä tämän hetkisistä haasteista, mutta näiden lisäksi myös roppakaupalla iloa. SI-terapia onkin kaiken jännittävyyden lisäksi ihan puhdasta iloa! Eivätköhän kaikki olisi iloisia ja pomppisi tasajalkaa, kun onnistuu ylittämään itsensä ja voittamaan vaikeuden, joka on alkuun tuntunut aivan ylitsepääsemättömältä.

Viime kerralla riemuitsimme puolapuiden kiipeämisennätyksestä, sillä haparoivan ja epäröivän alun jälkeen päästiinkin pidemmälle kuin koskaan ennen ja korkea paikkakaan ei enää pelottanut yhtä paljon kuin oli alkuun tehnyt.

siterapia01

Erityisen iloinen olen, että olen saanut seurata jokaista terapiakäyntiä vierestä. Se on tarjonnut paljon tietoa ja uskomattoman mahdollisuuden nähdä, kuinka lapsi erilaisiin ärsykkeisiin reagoi ja kuinka hän tilanteissa toimii. Äitinä olen hyvin kiitollinen tästä mahdollisuudesta oppia keinoja auttaa lastani. Minulle se on ensiarvoisen tärkeä asia, sillä olen aina halunnut tehdä jotain asioiden eteen. Niin se oli jo Rasmuksenkin terapiataipaleen alkaessa. Itselleni tuli parempi olo, jos pystyin oppimaan jotain, joka auttoi ja helpotti lapseni arkea.

Vaikka oman aistihuoneemme rakentaminen onkin nyt katto-ongelmien myötä ottanut takapakkia ja on hetken aikaa tauolla,  niin silti suunnitelmat rullaavat taustalla. Välineitä etsitään innokkaasti ja edullisiakin vaihtoehtoja on onneksi löytynyt jo aika mukavasti. Maltan tuskin odottaa, että päästään huoneen maalaamisvaiheeseen ja pian sen jälkeen sitten sisustuspuuhiin, mutta muutama hetki kyllä ehtii vierähtää ennen kuin saadaan valmista. Voi olla, että ollaan jo keväässä silloin tai ehkä vähän pidemmälläkin. Saa nähdä, millaisella aikataululla pystymme etenemään.

Nyt kuitenkin nautitaan isoista ja pienistä onnistumisista!



real time web analytics