Aihearkisto: Tuholaiset

Voihan vesi!

Viikonloppuna lasten leikkihuoneen muuttaminen aistihuoneeksi nytkähti hiukan eteenpäin, kunnes koko homma mätkähti maihin kuin märkä rätti.

Viikonloppuna saimme purettua lopun sisäkatosta. Iloinen rakennustunnelma latistui aika kovaa, kun sisäkaton alta paljastui tummia, märkiä länttejä sieltä täältä. Emme todellakaan olisi kaivanneet tätä tähän kaiken lisäksi.

Tiesimme, että kattoremontti talon tuossa siivessä oli toki vielä edessä. Toisen siiven kattohan uusittiin vajaa kolme vuotta sitten ja tämä toinen parempikuntoisempi jäi vielä odottamaan. Nyt ei enää voida odotella vaan keväällä olisi tarkoitus alkaa uutta kattoa rakentamaan, tosin tämä siipi ei tule saamaan päälleen peltikattoa niin kuin toinen vaan turvaudumme huopakattoon, joka on huomattavasti edullisempi ja helpompi rakentaa itse,

Mieli on ollut maassa nyt meillä kaikilla ja hermot kireällä. Olimme olleet niin iloisia, kun keittiöremontti oli jo vesivahingon jäljiltä melkein ohitse ja aistihuoneen rakentaminenkin oli sujunut tähän saakka vallan mukavasti.

Voihan vesi!

Vetisen katon lisäksi olemme pohtineet, mitä huoneen rakentajat ovat mahtaneet ajatella tehdessään ratkaisujaan. Lasten leikkihuone on erotettu omaksi kokonaisuudekseen toisesta huoneesta ja joskus muinoin on ison huoneen keskelle siis rakennettu seinä. Jostain syystä kaikki listat ja sen sellaiset on kuitenkin jätetty paikoilleen ja väliseinä on rakennettu niin, että niin varjolistat, jalkalistat kuin kaikki muukin menee todellakin seinän läpi. Osa jatkaa matkaansa toiseen huoneeseen saakka ja osa loppuu väliseinän sisään! Verholauta on yksi näistä huoneen ihmeellisyyksistä ja näitä kaikkia erikoisuuksia korjaillessa menee tovi jos toinenkin.

Viikonloppuna saimme muuten toisenkin yllätyksen purkaessamme umpinaiseksi rakenettua verholautaa. Verholaudan pohjapuoli oli suljettu laudalla, jonka pohjaan oli sitten aikanaan ollut kiinnitettynä putkilamppu sekä verhokisko. Verholauta olikin oikeastaan laatikko seinällä, mutta ei suinkaan tyhjä. Verholaudan sisältä paljastui nimittäin suuri ampiaispesä, joka hajosi, kun vedimme verholaudan irti.

Olinhan minä surinaa kesäisin kuullut, mutta se oli kuulunut katon suunnalta ja joka kesähän meidän kattomme alla on monia ampiaispesiä. Tämä pesä oli kuitenkin oikeasti talon sisällä, vaikka verholaudan sisällä, katon rajassa olikin. Yhtenä kesänä meillä muuten oli aivan erityisen usein ampiaisia talossa. Nyt taisi selvitä syykin! Onneksi eivät olleet ihan joka kesä päättäneet verholaudan sisälle rakennella!

ampiaispesä

Toisaalta, kaikkien vastoinkäymisten keskellä voimme olla kuitenkin iloisia siitä, että aloimme rakentaa aistihuonetta ja päätimme purkaa sisäkaton. Näin saimme tietää, että kattomme ei ole kunnossa ja remontti pitää aloittaa heti eikä vasta jokusen vuoden päästä. Näin säästyimme varmasti suuremmalta katastrofilta.

Taisi olla nyt onni onnettomuudessa. 🙂


hit counter


Taisteluväsymystä

Tavaroiden tiskaaminen, ruokatarvikkeiden pakastaminen ja ötökön metsästys alkavat käydä työstä. Päivät alkavat aikaisin ja loppuvat myöhään ja nuo pienet kammotukset ovat päätyneet jo uniinkin. Painajainen ei ole kuitenkaan ihan vielä  ohitse.

Osa elintarvikkeista on päätynyt suoraan roskiin – lähinnä siis ne tuotteet, joissa otuksia on kulkenut pitkin ja poikin sekä sellaiset tuotteet, joita ei voi pakastaa. Joidenkin ruokatarvikkeiden  kohdalla on ollut suru puserossa. Pois heittäminen on rankkaa puuhaa ihan normaalien elintarvikkeidenkin kohdalla, mutta kun pois pitää laittaa sellaista, jota on kauan toivonut saavansa ja säästänyt sitä sitten ihan erityistä tilannetta varten… No, toivottavasti häröt osasivat edes arvostaa ruokakaappini parhaimpia aarteita.

Riisiä, pastaa ja mausteita on kulkenut pakastimen kautta jatkuvalla syötöllä. Tuholaistorjujan mukaan pari päivää pakastimessa riittää tuhoamaan öttiäisen ja sen munat, joten tuolla parin päivän kierrolla vaihtuu pakastimen sisältö ja puhdistetut tuotteet päätyvät purkkeihin. Työtä on paljon ja tämä soppa on pistänyt normaalin arjen aika sekaisin. Mutta minkäs teet. Nyt on tällaista ja myöhemmin on sitten jotain muuta. Suuri ruokakaappimme on nyt kokenut aikamoisen mullistuksen.

Arvatkaa muuten kuinka paljon nyt juuri toivoisi, että olisi ne viime talven kovat pakkaset! Tämä olisi niin paljon helpompaa, kun elohopea olisi laskenut reilusti -20 asteeseen!

Tilaamani feromoni-ansat ovat edelleen postin syövereissä ja viikonloppu tuntuu tavattoman pitkältä. Maanantaina niiden pitäisi varmasti jo saapua. Kyllä niitä odotetaankin!

Metsästystä

Googletukset ja puhelu tuholaistorjujalle ovat kantaneet hedelmää. Riisihäröt ovat saaneet kyytiä ja huomenna postilaatikkoon pitäisi ilmestyä tuholaistorjujan lähetys, joka sisältää  useamman kappaleen feromoni liima-ansoja. Niiden avulla nähdään paremmin kuinka tehokkaasti olemme tuholaiset jo tällä puhdistuksella saaneet pois. Aika hiljaiselta vaikuttaa, mutta koska tykkäävät häröillä pienissä koloissa niin paras pelata varman päälle.

Kotiin on myös ilmestynyt liuta tiiviitä purkkeja, joihin saadaan sitten uudet ja osa vanhoista ruokatavaroista talteen. Ne tuotteet, jotka vaikuttavat saastumattomilta pakastetaan muutamaksi päiväksi ja purkitettaan. Pakastamalla myös muna-asteella olevat öttiäiset tuhoutuvat. Tuholaistorjuja mainitsi, että riisihärölle kelpaa melkein kaikki lukuunottamatta kahvia, sokeria ja suolaa. Ehkä pitäisi olla onnellinen, että otus ei ole sentään IHAN kaikkiruokainen!

Vahingosta viisastuneena, suosittelen lämpimästi tuotteiden pakastamista ja sen jälkeen purkissa säilyttämistä – etenkinkin kaikkien viljatuotteiden kohdalla ja tuskinpa se pahitteeksi olisi mausteidenkaan kanssa. Ainakin noilla toimenpiteillä pääsee paljon helpommalla ja säästyy monelta harmilta.

”Riisihärkien” keskellä

Uusi vuosi alkoi vauhdikkaasti. Sunnuntaiaamuna käteen ottamani vehnäjauhopussi sisälsi hiukan enemmän kuin olin odottanut ja siitä alkoikin sitten ruokakaapin totaalinen tyhjennys ja siivous. Kutsumaton vieraamme oli saapunut parisen viikkoa ennen joulua uusissa vehnäjauhopussiessa. Ajattelin säästää hiukan kallisarvoista aikaa ennen joulua ja kävin ostamassa valkoiset vehnäjauhot kaupasta enkä suoraan tilalta niin kuin yleensä.

Lähemmin tutkittuna kutsumaton vieraamme paljastui riisihäröksi – lapsemme tosin nimesivät ne riisihäriksi, kun eivät sanaa kunnolla kuulleet. 😀  Ne ruokatavarat, jotka vaikuttivat puhtailta ovat nyt pakastimessa ja ne saavat olla siellä viikon, jotta voidaan olla ihan varmoja siitä, että uudet pikkuiset lemmikkimme ovat varmasti kuolleet. Pari viimeistä päivää onkin kulunut aika totaalisesti siivoamisessa ja myrkyttämisessä.

Uudet ruokatarvikkeet tullaan muuten säilyttämään purkeissa. Yhtään ainoaa kertaa en enää halua tällaista soppaa, jos sen vain voin välttää ja emmehän me edes ole vielä kuivilla. Myrkyttämistä ja tarkkailua jatketaan vielä jonkin aikaa.

Vaikka osa tuotteista saadaankin pelastettua pakastamalla niin hävikki on silti melkoinen. Ja kun ajattelee, että iso osa ruokatavaroista on luomua niin hävikki tuntuu jo kukkarossakin. Onneksi nyt vaikuttaa kuitenkin siltä, että ötökkäongelma on saatu hallintaan ja se on jo paljon. Toivoa sopii, ettei tule ikäviä takapakkeja emmekä tule tarvitsemaan tuholaistorjujaa.

Aika hyvät sivustot löysin myös koskien tuholaisia. Tässä niistä yksi: Helsingin kaupungin ympäristökeskuksen Kodin kutsumattomat vieraat