Aihearkisto: Koti

Voihan vesi!

Viikonloppuna lasten leikkihuoneen muuttaminen aistihuoneeksi nytkähti hiukan eteenpäin, kunnes koko homma mätkähti maihin kuin märkä rätti.

Viikonloppuna saimme purettua lopun sisäkatosta. Iloinen rakennustunnelma latistui aika kovaa, kun sisäkaton alta paljastui tummia, märkiä länttejä sieltä täältä. Emme todellakaan olisi kaivanneet tätä tähän kaiken lisäksi.

Tiesimme, että kattoremontti talon tuossa siivessä oli toki vielä edessä. Toisen siiven kattohan uusittiin vajaa kolme vuotta sitten ja tämä toinen parempikuntoisempi jäi vielä odottamaan. Nyt ei enää voida odotella vaan keväällä olisi tarkoitus alkaa uutta kattoa rakentamaan, tosin tämä siipi ei tule saamaan päälleen peltikattoa niin kuin toinen vaan turvaudumme huopakattoon, joka on huomattavasti edullisempi ja helpompi rakentaa itse,

Mieli on ollut maassa nyt meillä kaikilla ja hermot kireällä. Olimme olleet niin iloisia, kun keittiöremontti oli jo vesivahingon jäljiltä melkein ohitse ja aistihuoneen rakentaminenkin oli sujunut tähän saakka vallan mukavasti.

Voihan vesi!

Vetisen katon lisäksi olemme pohtineet, mitä huoneen rakentajat ovat mahtaneet ajatella tehdessään ratkaisujaan. Lasten leikkihuone on erotettu omaksi kokonaisuudekseen toisesta huoneesta ja joskus muinoin on ison huoneen keskelle siis rakennettu seinä. Jostain syystä kaikki listat ja sen sellaiset on kuitenkin jätetty paikoilleen ja väliseinä on rakennettu niin, että niin varjolistat, jalkalistat kuin kaikki muukin menee todellakin seinän läpi. Osa jatkaa matkaansa toiseen huoneeseen saakka ja osa loppuu väliseinän sisään! Verholauta on yksi näistä huoneen ihmeellisyyksistä ja näitä kaikkia erikoisuuksia korjaillessa menee tovi jos toinenkin.

Viikonloppuna saimme muuten toisenkin yllätyksen purkaessamme umpinaiseksi rakenettua verholautaa. Verholaudan pohjapuoli oli suljettu laudalla, jonka pohjaan oli sitten aikanaan ollut kiinnitettynä putkilamppu sekä verhokisko. Verholauta olikin oikeastaan laatikko seinällä, mutta ei suinkaan tyhjä. Verholaudan sisältä paljastui nimittäin suuri ampiaispesä, joka hajosi, kun vedimme verholaudan irti.

Olinhan minä surinaa kesäisin kuullut, mutta se oli kuulunut katon suunnalta ja joka kesähän meidän kattomme alla on monia ampiaispesiä. Tämä pesä oli kuitenkin oikeasti talon sisällä, vaikka verholaudan sisällä, katon rajassa olikin. Yhtenä kesänä meillä muuten oli aivan erityisen usein ampiaisia talossa. Nyt taisi selvitä syykin! Onneksi eivät olleet ihan joka kesä päättäneet verholaudan sisälle rakennella!

ampiaispesä

Toisaalta, kaikkien vastoinkäymisten keskellä voimme olla kuitenkin iloisia siitä, että aloimme rakentaa aistihuonetta ja päätimme purkaa sisäkaton. Näin saimme tietää, että kattomme ei ole kunnossa ja remontti pitää aloittaa heti eikä vasta jokusen vuoden päästä. Näin säästyimme varmasti suuremmalta katastrofilta.

Taisi olla nyt onni onnettomuudessa. 🙂


hit counter


Katon purkua ja askeleita kohti aistihuonetta

Lasten leikkihuoneen muutostyöt ovat todenteolla alkaneet ja talo on entistä enemmän kaaoksessa, sill loputkin huoneen tavarat on jouduttu siirtämään pois katon purkamisen tieltä.

Viikonloppuna purettiin sisäkatto ja kun olimme saaneet ärsyttävät styroxlevyt lopulta katosta irti, saimme todeta, että niiden alta paljatuva lastulevykatto ei kyllä muutuisi katseen kestäväksi oikein millään konstilla. Asiaa ei auttanut sekään, että lastulevyt olivat aikamoisen liimamäärän tahrimat, sillä ilmeisesti katon tekijät silloin aikanaan olivat tulleet siihen tulokseen, että jokainen höyhenen kevyt styroxinen kattolevy oli syytä kiinnittää ainakin puolella purkilla liimaa. No, voimme sanoa, että levyt olivat todellakin tiukasti kiinni lastulevyssä ja liima niihin oli levitetty hyvin huolella ja paksusti. 😀

Kuvista näkee myös vilauksen vanhoista tapettikerroksista, jotka nekin saavat pian kyytiä, sillä tarkoitus olisi maalata seinät valkoisiksi ja tuoda huoneeseen väriä sitten muilla keinoilla. Näin tila ei myöskään muodostu liian rauhattomaksi.

Katon purkua ja askeleita kohti aistihuonetta
Lastulevyjä emme ole vielä saaneet kaikkia irti ja homma jatkuu hitaasti, mutta varmasti viikon aikana ja sitten isommassa ryppäässä taas viikonloppuna. Ajattelin, että seiniä alkaisin maalata, kun katon purkaminen on saatu loppuun, sillä siinä touhussa saattaa uusi maalipinta vahingoittua, joten parempi odottaa ja suunnata energia toisaalle – onneksi tekeminen ei tässä talossa lopu sitten millään. 😀

Vastoin ihan alkuperäistä suunnitelmaa päätimme lopulta jättää aistihuoneeseen jo ennestään  siellä olevan parvisängyn.  Aluksi emme olleet aivan varmoja mahtuisiko se tilaan jäämään, mutta suunnitelmien edetessä varmistui, että se sopii niin oivallisesti osaksi suunnitelmaa, että päästimme sen jättää paikoilleen, sillä se oikeastaan luo enemmän mahdollisuuksia kuin vie, vaikka tilasyöppö onkin. Nyt vain pitää etsiä huoneeseen loput sopivat osaset, kaivella varastot ja jatkaa taas suunnitelmien kyhäilyä.

Katon purkua ja askeleita kohti aistihuonetta



web analytics


Lastenhuoneen muutos kohti aistihuonetta

Olimme jo alkaneet saada keittiöremontin aiheuttamaa kaaosta talossa kuriin, kun päätimme luoda uuden kaaoksen. Keittiötä pääsee toki jo käyttämään, mutta remontinrippeitä on vielä ihan riittävästi jäljellä. Hetkellisesti keittiö kyllä sulkeutuu, kun lattia jonain päivänä maalataan, sillä se on edelleen tekemättä lähinnä siksi, että en saa millään päätettyä sopivaa väriä. Voi olla, että päädyn avaamaan valkoisen maalipurkin ja jos väri sitten lähemmässä tarkastelussa tökkii, niin hiotaan ja maalataan päälle. En nyt kuitenkaan jaksa hoppuilla maalin kanssa vaan pohdin rauhassa.

Ehkä talo alkoi uhkaavasti näyttää jo liiankin kotoisalta ja järjestyksessä olevalta, kun viikonloppuna kypsyi päätös aloittaa toisessa lastenhuoneessa pienimuotoinen remontti. Remonttiosa sisältää lähinnä uuden maalin seiniin sekä uudet listat huoneeseen, sillä vanhat ovat alkuperäiset ja aikamoisen kurjassa kunnossa sekä myös väärän kokoiset ja kaikissa paikoissa ei parketin reuna edes ihan peity. Tänään ropsahtivat listat irti katosta ja lattian reunoista ja myöhemmin tällä viikolla avataan maalipurkki.

Lastenhuoneen muutos kohti aistihuonetta

Intoa maalaamiseen ei tosin oikein olisi. Jos ihan tarkkoja ollaan, niin olen oikeasti aivan kurkkuani myöten täynnä maalaamista. Eikä remontti edes sanana jaksa nyt innostaa.  Maalaaminen on kuitenkin oikeasti se ihan vihoviimeinen asia, jota nyt haluaisin tehdä, mutta eipä tässä muu kuitenkaan auta, kuin ottaa maalipensseli käteen  ja pistää töpinäksi. Se, mitä huoneeseen on nimittäin rakentumassa on jotain, jota on suunniteltu jo hyvä tovi, mutta toistaiseksi se on jäänyt aina toteuttamatta. Puuttumaan jääneen sysäyksen saimme nyt, kun pienimmäisemme aloitti vähän aikaa sitten SI-terapian.

Toinen lasten huoneista muuttuu jonkinasteiseksi aistihuoneeksi. Tarkoitus olisi, että paikasta tulisi mukava paikka, jossa voi rentoutua ja purkaa päivän kuormitusta ja saada aistiärsykkeitä mukavalla tavalla.  Mukaan otetaan niin liikunnallisia juttuja kuin myös tunto-, kuulo- ja näköaisti puolen asioita, jotka kaikki nousevat esiin lasten päivittäisissä haasteissa. Samaan tilaan saadaan mahtumaan paljon erilaisia toimintoja, mutta tarkoitus on, että tila kuitenkin pysyy selkeänä ja helposti käytettävänä.

Koko systeemi pyörähti viikonloppuna käyntiin sillä, että kerrossänky purettiin.  Ratkaisu tuntui ensin vaikealta, mutta kun aloimme pohtia asiaa tarkemmin, niin tajusimme, että sänkyä ei oikeastaan koskaan käytetty. Suurimman osan vuodesta jokainen lapsi nimittäin nukkui mieluummin patjalla lattialla  joko lasten huoneessa, mummin huoneessa tai meidän huoneessamme. Ja onpa leipomoakin aikanaan testattu muutaman yön ajan. Tässä valossa katsottuna oli hiukan outoa, että toisessa huoneessa nökötti massiivinen kerrossänky, jota kukaan ei käyttänyt ja  joka vei tuhottomasti tilaa kaikelta muulta ja esti meitä rakentamasta lapsillemme tilaa, jota he tarvitsivat.

Lattialla nukkumisen lapset ovat aina kokeneet jotenkin parempana. Ja joskus on nukuttu jopa pelkän ohuen petarin päällä, koska kuulemma tuntui mukavammalta nukkua niin. Ilmeisesti sänky on liian pehmeä, liian kuuma ja liian vääränlainen, jotta siinä voisi oikeasti nukkua – ainakaan montaa yötä. Lattia sen sijaan on mukavan napakka ja viileämpi ja yksinkertaisesti kaikinpuolin mukavampi. Mitäpä siinä sitten vastaan väittämään. Eiköhän meillä kokeiltu riittävän monta vuotta erilaisia sänkyvaihtoehtoja, jotta voidaan todeta, että ne nyt vain eivät ole toimivia ainakaan nyt. Niinpä sänky laitettiin kasaan ja vietiin autotalliin talteen, jos sitä jonain vuonna vaikka vielä tarvitaan.

Ensimmäiset hankinnat huonetta varten on jo tehty ja Pinterest-taulu täyttynyt ideoista ja erilaisista huoneratkaisuista. Meillä pääpaino ei kuitenkaan tule olemaan visuaalisissa ärsykkeissä niin kuin monessa näkemässäni aistihuoneessa tuntuu olevan.

Suunnitelmat jatkuvat ja tällä hetkellä eletään tavarakasojen keskellä. Joku voisi luulla, että meillä on innostuttu marittamaan, sillä tavarakasat on lajiteltu enimmäkseen laadun mukaan. Ehkäpä me samalla voimme tehdä myös sitä tavaran karsimista, sillä joukkossa on kyllä oikeasti ihan turhaa tavaraa, joka ei edes pirskahtele. Selkeys on sitäpaitsi ainakin meidän aistiyliherkille hyväksi.

Se, millaiseksi meidän lastemme aistihuone muodostuu, on vielä hiukan hämärän peitossa, vaikka suuret linjat selvillä onkin. Haastetta aiheuttaa lasten iso ikäero, sillä se asettaa myös huoneen käytölle erilaiset tarpeet. Lähiviikkoina tulee selviämään loput, kun saamme pohjatyöt tehtyä ja tila hahmottuu paremmin.



real time web analytics


Keittiömme sai juoksevan veden

Viikonloppuna jaksettiin iloita lääkäriltä saaduista hyvistä uutisista samalla kun jäätiin kuitenkin odottamaan uusia tutkimusaikoja pojallemme. Iloisten uutisten keskellä jatkettiin myös keittiöremonttia, joka meni hyvän pätkän taas eteenpäin ja pääsin jo pakkaamaan kaappejakin ihan kunnolla, vaikka pari mutkaa liesituulettimen asennuksessa koettiinkin ja yksi osa pitää viikolla vielä hakea ennen kuin se etappi saadaan loppuun.

Keittiömme sai juoksevan veden
Damixan hana oli juuri sellainen, jota halusin.

Perjantaina saapui putkimies ja pääsimme taas nauttimaan juoksevasta vedestä sekä ihastelemaan uutta hanaa. Lapset ovat ihmetelleet vanhanaikaista hanaamme, josta saa erikseen kuumaa ja kylmää vettä. Itselleni se tuo aina mieleen mummin ja papan talon ja tuntuu ihanalta, että omaan keittiööni sai tällä tavalla mukaan palan lapsuutta.

Uusi keittiö tuntuu uskomattoman ihanalta, vaikka keskeneräinen vielä onkin. Luulen, että aikataulu – eli jouluksi valmista – pitää kaiken muun paitsi oven ympäryksen osalta. Emme ole vielä saaneet edes päätetyksi, millaista ratkaisua siihen haluamme alkaa rakentaa. No, sipaisen tuohon pintaan joku päivä valkoisen maalin niin kestää paremmin katsella joulun yli ja pohtia rauhassa vaihtoehtoja.

Myös keittiöstä löytyy vielä maalaamatonta pintaa. Ikkunan yläpuolella olevan seinäpätkän  maalaaminen ei enää viikonloppuna onnistunut ja ajattelin hoitaa sen pois alta tänään, jos suinkin mahdollista. Ja voi olla, että ikkunanpokat pitää myös vielä käsitellä ennen kuin keittiön yleisilme on kunnossa ja onhan noissa jo toki kulumaakin, joka korostuu uuden rinnalla.

keittioovelta

Sen verran kauan on kodissamme vallinnut kaaos, että on vaikea muistaa, mihin mitäkin tavaraa keittiötä purettaessa varastoitiin. Kun on menossa monen rintaman remontti, niin tavaraa tuntuu olevan kaikkialla ja kun siihen soppaan lisätään vielä monta tekijää, niin isomman luokan kaaos on valmis. Viikonloppuna nimittäin huomattiin että etenkään lapset eivät enää muistaneet mitä olivat mihinkin vieneet ja itse en kyllä kuolemaksenikaan enää pystynyt muistamaan, mihin olin heidän käskenyt mitäkin viemään. Muistijälki oli jäänyt lähinnä niistä asioista, jotka olin itse siirtänyt alusta loppuun. Voi olla, että menee hetki ennen kuin kaikki kadonneet asiat ovat löytyneet ja löytäneet itselleen uuden paikan. Ehkäpä joudun keittiön kaapit järjestämään vielä pariin kertaan ennen kuin järjestys on se paras ja toimivin meille.

Ensi viikonloppuna olisi toiveissa päästä rakentamaan avohyllyä ja pöytätasoa, jotka tulevat tuohon ikkunan eteen. Paikka oli haastava monessakin mielessä. Korkeus ero muihin työtasoihin nähden sekä lämpöpatterin sijainti aiheuttivat ongelmia, mutta rakentamalla itse tilaan sopivan huonekalun päätimme saada pieneen keittiöömme lisää säilytystilaa sekä sitä aina kaivattua laskutilaa.  Ensi viikonloppun jälkeen pääsemme jo ehkä ihan oikeasti käyttämäänkin uutta keittiötämme. Sitten voisi olla vuorossa jo vähän kauniimpiakin kuvia eikä vain tällaisia remonttikamppeiden täyttämiä. 😀

keittiotoinenpuoli


shopify analytics ecommerce


Pilkahduksia uudesta keittiöstä

Viimeiset viikot ovat olleet niin työntäyteisiä, ettei päiviin ole mahtunut oikein mitään muuta kuin arjen pakolliset askareet sekä keittiöremontti.

Tällä hetkellä tehtävää on yhä paljon eikä vähiten siksi, että keittiön välitilaratkaisu mahdollisti sähköjohdoillekin piilopaikan. Kaappien asennus on kuitenkin hitaampaa, kun seinälle pitää ensin rakentaa laudasta ”panelointi”, maalata se ja vasta sen jälkeen pääsee asentamaan kaapistoja paikoilleen. Olen kuitenkin tyytyväinen tähän ratkaisuun, vaikka se hidasti remontin etenemistä.

Pilkahduksia uudesta keittiöstä

Tällä hetkellä meillä on käytännössä  toinen reuna valmiina. Tai no, niin valmiina kuin se voi olla, sillä osa ratkaisuista pitää rakentaa ihan itse, koska valmiita vaihtoehtoja ei huoneen ylijääville senteille ollut. Mutta ne ovat enemmän hienosäätöä ja joutavatkin odottamaan hiukan vähemmän kiireistä aikaa.

Ihan putkeen ei tämänkään osion asennus kuitenkaan mennyt. Alun perin yläkaapeiksi suunnitellut kaksi 80 cm leveää kaappia muuttuivat viikko sitten yhdeksi 80 cm kaapiksi ja  yhdeksi 20 cm ja 60 cm kaapeiksi, jolloin jaottelu alakaappien kanssa ei enää sattunut silmääni. Veljeni pelasti meidät tuolloin yhdeltä IKEA-reissulta ja kävi hakemassa sekä toimittamassa uudet kaapit meille emmekä joutuneet keskeyttämään rakentamista vaan saimme jatkaa keittiön parissa koko viikonlopun.

Myöhemmin seuraavalla viikolla sitten kävimme palauttamassa käyttämättä jääneitä osia ja ennen sitä onneksi valkeni pari muutakin muutosta ja saimme vaihdettua toiselle puolelle tulevia osia sopivimmiksi. Joskus moni asia on kiinni pienestä hienosäädöstä eikä ihan kaikkea osaa ajatella vielä suunnitteluvaiheessa, vaikka kuinka luulisi niin tehneensä.

keittoremontti02

Tämän viikon aikana olisi tarkoitus tehdä kovasti töitä. Mieheni saa ehkä pitää hiukan vapaatakin, kun ylityötunteja on kertynyt taas aimo kasa. Tosin ei se kyllä vapaata taida sanan varsinaisessa merkityksessä olla… 😀

Toivon kovasti, että tämä olisi se viikko, kun saisimme viimeisenkin valmiskaapin paikoilleen ja pääsisimme keskittymään niihin itse rakennettaviin osioihin, jotka nekin ovat varsin tärkeät keittiömme toimivuuden ja käytön kannalta. Etenkin isohko avohyllykkö, joka tulee ikkunan alle.

keittoremontti03

Hetki menee ennen kuin kaikki on kunnossa, mutta ihanaa on ollut katsoa, kuinka pala palalta valmista syntyy ja olenhan minä jo toisen puolen kaappeja päässyt täyttämäänkin, vaikka ylläolevassa kuvassa vielä remontti kampetta vitriinioven takaa pilkotteleekin! Tällä viikolla saamme ehkä putkimiehenkin käymään niin juokseva vesi kuuluu pian taas keittiömme vakiovarustukseen.

Varmaa on, että yhdelle perheessämme tulee suru, kun kaikki kaapit ja laatikostot ovat vihdoin paikoillaan. Kasper on nauttinut suuresti uusista majoistaan ja jokainen kaappi ja laatikosto onkin testattu ja hyväksi havaittu ennen kuin se on päässyt siirtymään varsinaiseen käyttötarkoitukseensa.  Yleensä majaan pojan kanssa muutti myös pienoinen pehmoarmeija ja huopa sekä totta kai myös pieni kulhollinen pähkinöitä. Mikäpä maja leikki se olisi ilman eväitä. Remontin aikana tablettiaikaakin on irronnut enemmän ja aika ajoin jouduimmekin pohtimaan, minkä kaapin sisältä kuului Kasperin lempisarjan, Ryhmä Haun, tunnusmusiikki. Kulmakaappi taisi olla pojan suosikkimaja.

keittioremontti


website statistics


Ahdasta eloa

Kodinhoitohuoneemme  tukkeutui päivä sitten ihan totaalisesti. Huoneen toisessa reunassa on tällä hetkellä noin 40 cm leveä käytävä, jota pitkin on taiteiltava, jotta pääsee talon toisesta siivestä toiseen.

Kodinhoitohuoneemme valtasi kasa ohutta lautaa, jonka olisi määrä päätyä osaksi keittiön seinää ja sen verran pitkää puutavara oli, että kodinhoitohuone oli ainoa paikka, johon sen saimme helposti sijoitettua jo ennestään tupaten täydessä talossamme.  Pesukoneen käyttö on tosin tällä hetkellä aika vaikeaa, mutta taaperon avustuksella se kuitenkin sujuu. Taapero on nimittäin lähes ainoa, joka mahtuu pienestä kolosta sujahtamaan pyykkikoneelle ja latomaan pyykit koneeseen. Osaapa hän ohjeiden mukaan pyörittää ohjelmavalitsintakin ja pesun loputtua avata luukun ja kiikuttaa märät vaatteet kuivausrumpuun. Ilman pikkuistamme meillä ei taitaisi pariin viikkoon puhdasta päälle pantavaa ollakaan!

Ahdasta eloa

Tiistaina saapui myös verkkokaupasta ostamani uusi vesihana. Putkimies kun antoi kuolemantuomion vanhalle hanallemme. No, sanoi hän, että sen saisi vielä hetkeksi toiminakuntoon, mutta se ei olisi järkevää eikä kannattavaa, joten uuden hanan hankinta oli edessä. Onneksi osui kohdalle 30% alennus, sillä hanaa ei alunperin oltu remonttibudjettiin suunniteltu. Ilman alennusta olisi kyseinen hana kauppaan jäänytkin, mutta alennuksen kanssa sain juuri sen, mitä olin salaa toivonut ja onneksi miehenikin sattui pitämään juuri samasta mallista.

vesihana

On muuten oikeasti mukavaa, kun satumme aika pitkälle pitämään samanlaisista huonekaluista ja sisustuksesta yleensäkin. Muutama poikkeuskin toki on ja karkeasti voisi arvioida, että mieheni ei pidä moderneista sisustuksista, kun minusta ne saattavat hyvinkin olla kauniita. Eivät toki kaikki, mutta yllättävän moni, vaikka sydämeni aina sykähtääkin, kun pääsen ihastelemaan vanhoja huonekaluja, joiden muotokieli on täysin erilainen kuin modernien. Yksi yhteisiä ostoksiamme oli tämä vanha liinavatekaappi, joka toimittaa nykyään tv-tason virkaa.  Sitä voikin ihastella sillä välin, kun alkaa into remonttiin loppua ja kaaosta ei ole edelleenkään kesytetty.

Toiveikkain mielin suuntaan kuitenkin ajatukseni jo kohti viikonloppua ja toivon, että tiskiallas saataisiin silloin asennetuksi ja keittiö olisi taas himpun verran valmiimpi. Katsotaan, kuinka meidän käy!