Aihearkisto: Kemikaalit

Tuoksuton viikko 26.10. – 1.11.2015

Tällä viikolla vietetään tuoksutonta viikkoa, jolloin huomioidaan meitä tuoksuyliherkkiä. Mutta mikä se tuoksuyliherkkyys oikein on? Allergia- ja astmaliiton sivuilla sitä kuvaillaan näin:

Tuoksuyliherkkyys on yksi voimakkaimmin yleistyviä herkkyyksiä pohjoismaissa. Tuoksuyliherkkä saa oireita mitä moninaisimmista tuoksuista ja hajuista.  Hyväksi tarkoitettu tuoksu voi aiheuttaa toiselle pahoinvointia, päänsärkyä tai muita oireita. Oireet voivat olla vaikeita ja johtaa jopa sosiaaliseen eristäytymiseen. Oireet ovat todellisia, eikä niitä pidä vähätellä.

Yllä olevan tekstin luettuaan voi yrittää kuvitella, miltä tuntuu vaellella kaupan kynttilävälissä, jonka hyllyt notkuvat toinen toistaan tuoksuvaisempia valon lähteitä. Tuoksuyliherkän saappaisiin voi yrittää astua myös kuvittelemalla istuvansa konsertissa, kun vieressä oleva ihminen on kaatanut päällensä vähintään puoli pulloa hajuvettä ja sen seurauksena iskee sellainen päänsärky ja pahoinvointi, ettei esityksestä pysty enää nauttimaan.

Yleiset kulkuvälineet ovat myös vaikeita paikkoja, sillä hajuvesien ja pyykinpesuaineiden tuoksut ja muut haisupilvet jäävät busseihin ja ratikoihin vielä pitkäksi aikaa, kun varsinainen hajunlähde on jo tilasta poistunut. Ruuhka-ajat tuntuvat ahdistavalta hajujen sekamelskalta ja olo on sen mukainen ja loppu päivä meneekin potiessa hajusekamelskan seurauksia, joista yleisin lienee jyskyttävä, pään halkova päänsärky, joka aivan liian usein äityy migreeniksi asti.

TUOKSUTON VIIKKO 26.10. - 1.11.2015

Tuoksuja on nykyään melkein missä tahansa. Kosmetiikassa, pesuaineissa, roskapusseissa ja jopa terveyssiteissä. Normaalit tuoksut hukutetaan jonnekin keinotekoisten kemikaalipilvien alle ja tavallinen kaupassakäyntikin voi muuttua painajaiseksi.

Tuoksuyliherkkyys voi oireilla hyvinkin kivuliaasti ja minulla pahimmat kerrat laukaisevat yleensä sellaisen migreenin, joka kaataa peiton alle pimeään ja viileään huoneeseen vähintään puoleksi päiväksi, mutta välillä altistuminen tuntuu vielä seuraavanakin päivänä. Kyllä siinä miettii kaksi kertaa, missä kaupassa tulee käyneeksi ja ostanko tuotteen, joka löytyy hyllystä jonkin hajunlähteen läheisyydestä. Tähän voin onneksi itse vaikuttaa edes jossain määrin, mutta toisten ihmisten tuoksujen käyttöön en voi. Nämä ovat niitä tekijöitä, jotka täytyy ottaa aina huomioon, kun lähtee vaikkapa elokuviin tai ihan vain sinne maitokauppaan. Koskaan ei voi tietää, millaiseen haisupilveen joutuu astumaan.

Kotona käyttämäni aineet ovat lähes poikkeuksetta tuoksuttomia tai sitten toimivaksi todettuja, kuten vaikkapa Mummi ja Minä-sarjan sitruunantuoksuinen pesuaine, jota aina joskus arkeni iloksi hankin.

Muistan, että joskus hyvin kauan sitten käytin Nina Riccin L’Air Du Temps parfyymiä, mutta siitäkin on jo monia monia vuosia, sillä en enää kestänyt senkään tuoksua. Huomaan, että yliherkkyys on lisääntynyt ja tuotteet, jotka ennen kestin niin itselläni kuin toisillakin eivät enää sovi.

Helsinki visiiteillä kammoan kertoja, jolloin on pakko kävellä Stockmannin tai Sokoksen alakerran läpi niin, etten voi välttää niiden ylituoksuvia kosmetiikkaosastoja. Olen miettinyt myös sitä, että hajusteettoman tuotteen ostaminen kaiken tuon tuoksun keskeltä on aika haastavaa. Hajusteettomia kyllä myydään, mutta ne saadakseen pitää sukeltaa tuoksupilveen, jossa pää menee pyörälle, silmät valuttavat vettä, keuhkoja puristaa ja pikainen pois pääsy on enemmän kuin toivottavaa.

Elämä tuoksuyliherkkänä on joskus kamalan monimutkaista eivätkä läheisetkään aina ota sitä tosissaan. Ilmeisesti tuoksuyliherkkyys on tänäkin päivänä monelle jotensakin vieras asia.

Osallistun tällä postauksella Vähäx vaikeeta-blogin haasteeseen ja samalla haastan teidät lukijat mukaan.

Voisitko kuvitella peseväsi pyykkisi hajusteettomalla pesuaineella? Jos käytät hajuvettä niin riittäisikö pienempi määrä tai voisitko kuvitella olevasi kokonaan ilman?


web analytics


Kemikaalimyrsky terveyssiteissä sekä sananen hajusteista

Viimeisen parin päivän aikana uutisvirtani on täyttynyt erilaisista terveyssiteitä koskevista uutisista. Kotitalouskriisi-blogin kirjoitettua Alwaysin uusista hajustetuista siteistä heräsi omakin kiinnostukseni asiaan, vaikka en kyseisiä siteitä ole kaupan hyllyltä bongannutkaan. Onneksi.

Jo vuosia sitten siirryin käyttämään kestositeitä. Aikanani olen käyttänyt myös Alwaysin siteitä, mutta ne sekä  Libressen siteet ovat aina aiheuttaneet valtavan kutinan ja ajoittain myös aika komeaa punoitusta. Kaiken sortin tamponit myös. Tässä yhteydessä on pakko mainita, että Vuokkosten siteet ovat muuten olleet ainoat kertakäyttöiset siteet, joita olen pystyn käyttämään.

Ei  kyllä tulisi mieleenikään kokeilla ainoatakaan sidettä, joka on hajustettu. Älyttömältä tuntuu sekin, että johonkin, jota käytetään intiimialuilla on hajustetta laitettu! Eikös ohje ole ollut aina, että intiimialuiden aineita ei hajustella?

Ihmiset ovat kertoneet  Alwaysin uusien terveyssiteiden tuoksun olevan niin voimakas, että sen haistaa jo kaupassa, vaikka paketti on avaamaton ja jopa hyllyn muutkin paketit ovat tuoksusta saaneet osansa. Taidanpa pysyä kaukana terveyssidekäytävältä, sillä kuulostaa siltä, että sieltä saa takuuvarman astmakohtauksen. Minähän välttelen myös kauppojen kynttiläväliä, joka on pullollaan hajusteita sekin ja aiheuttaa jyskyttävän päänsäryn lopuksi päiväksi. Alwaysin uudistuksen myötä minun on siis pysyttävä poissa myös terveyssiteitä sisältävästä väliköstä kaupassa kuin kaupassa. Onpa hauskaa! Toivottavasti siinä ihan vieressä ei ole mitään, mitä minun olisi pakko ostaa. Mutta kuten jokainen tietää niin onhan siellä – kaupasta riippuen mahdollisesti toisella puolella käytävää vessapaperia tai sitten muita hygieniatuotteita kuten vaikkapa hammasharjoja.  Voi, kuinka kivaa.

Olen aina ihmetellyt, miksi nykyisin kaiken pitää olla hajustettua? Miksi kaiken pitää tuoksua joltain muulta kuin miltä oikeasti tuoksuu? Hajusteyliherkkänä tuntuu, että kaikkialle pitää syytää jokin uusi keinotekoinen tuoksu, jonka pitäisi olla niin ihana ja parantaa sitä ja tätä. Mutta kun niistä saa pahimmillaan sellaisen päänsäryn, että loppu päivä menee sitä potiessa ja on täysin toimintakyvytön. Ei ole kivaa voida pahoin vain siksi, että erehtyi kääntymään kaupassa väärälle käytävälle tai uudessa kaupassa hajustetut tuotteet ovatkin yllättävässä paikassa. Niinkin on käynyt ja sitten onkin päivä ollut kirjaimellisesti pilalla.

Kemikaalimyrsky terveyssiteissä sekä sananen hajusteista

Nykyisin puhutaan melusaasteesta, mutta itse koen hajusaasteen paljon suurempana ongelmana. Miksi hajusteita saa olla paikassa kuin paikassa? Varmaan minä saan vielä senkin päivän nähdä – tai siis haistaa –  jolloin kaikki kaupat levittävät kuusentuoksua ja pipariaromia ympäriinsä boostatakseen joulumyyntiään, sillä onpa hajusteita jo otettu meilläkin käyttöön. Kiitos ei, sanon minä. Äänestän sitten jaloillani ja teen ostokseni vaikkapa verkossa säästyäkseni hajusaasteelta.

En ole verenohennuslääkkeiden loppumisen jälkeen kertakäyttöisiä siteitä tarvinnut vaan kaivanut esiin kestositeeni ja hankkinut pari uuttakin, kun osa vanhoista alkoi jo olla niin reppanassa kunnossa. Oli muuten mukava huomata, että vuosia sitten hankkimieni yksiväristen siteiden lisäksi oli valikoimissa myös siteitä, joissa oli hauska kuosi. Omaan ostoskoriin päätyi Myllymuksujen valmistama side suloisilla siileillä. Ehkä pitäisi vielä kokeilla sitä kuukuppiakin, kun kaikki sitä kerran niin kovasti kehuvat. Jotenkin ei ole vain tuntunut houkuttelevalta idealta, mutta jospa kuitenkin kokeilisin. Kun oikein mietin niin en ole tainnut kuulla kenestäkään, joka ei olisi kuukupista pitänyt. Onkohan sellaisia? Millaisia teidän lukijoiden kokemukset kuukupista ovat?

hits counter