Aihearkisto: Haastattelu

Haastattelussa Luomuliiton toiminnanjohtaja Elisa Niemi

Vuonna 2010 Elisa Niemi oli onnensa kukkuloilla aloittaessaan pestinsä Luomuliiton toiminnanjohtajana. Unelmatyöksi hän sitä nimitti jo silloin eikä innostus ole siitä hiipunut.

Oikea ihminen, oikeassa paikassa

Lukion jälkeen aloitetut  agroekologian opinnot yhdessä  rinnalle sopivien luomuopintojen kanssa olivat  Elisalle nappivalinta. Oppimateriaalien valmistaminen luomuopintoja järjestäneen Ruralia-instituutin kanssa oli sekin askel kohti unelmaa eikä vuosien saatossa hankittu järjestökokemus  ollut todellakaan haitaksi. Unelmatyöhön oli kerätty eväitä  pitkin matkaa.

Elisan arkeen kuuluvat nyt Luomuliiton moninaiset tehtävät. Hän nauttii luomutuottajien kanssa työskentelystä, tapahtuminen järjestämisestä ja Luomuliiton oman lehden – Luomulehden – toimittamisesta.

Hänen puheestaan kuulee suuren arvostuksen luomutuottajia ja heidän tekemäänsä työtä kohtaan. Ei ole epäilystäkään, etteikö Elisa Niemi olisi juuri oikea henkilö työhön, jota on viimeiset kuusi vuotta tehnyt.

Haastattelussa Luomuliiton toiminnanjohtaja Elisa Niemi
Elisa Niemi kuvassa edessä toinen oikealta. Kuva: Niina Ratilainen
Luomuliitto palvelee viljelijää ja kuluttajaa

Luomuliitto perustettiin 1985, koska oli tarve valtakunnalliselle järjestölle, joka tarjoaisi erilaisia palveluita tuottajille. Tätä ennen oli ollut vain alueellisia yhdistyksiä. Jo liiton perustamisen aikoihin tarjottuja neuvontapalveluita tarjotaan yhä tänäkin päivänä. Luomuliitto auttaa myös verkostoitumisessa, tuo luomutuottajat ja kuluttajat yhteen ja tekee työtä paremman ruuantuotannon puolesta.

Moni mieltää Luomuliiton vain viljelijöille suunnatuksi järjestöksi. Elisa muistuttaakin, että Luomuliitto on myös kuluttajajäsenille, joiden määrä onkin viime vuosina lisääntynyt, sillä ihmiset kaipaavat kestävää tuotantotapaa sekä lisää luomutuotteita. Luomuliitolla on myös kuluttajajäseniä hyödyttäviä jäsenetuja ja erilaisia tapahtumia.

Luomulehti ja  sen tekemiseen tarvittava laaja yhteistyöpohja saavat Elisan hymyilemään.  Hän on hyvillään toimivasta, laajasta yhteistyöstä ja näkee sen tärkeänä.   Samankaltainen laaja-alaisuus näkyy myös Luomuliiton järjestämissä tapahtumissa, joissa on osaanottajia monessa sukupolvessa. Noissa tapahtumissa ruoditaan tämän hetkisiä asioita, pohditaan tulevia ja jaetaan luomumaatilojen arkea – niitä iloja ja suruja. Kukapa ymmärtäisi paremmin kuin toinen, joka elää samankaltaisia elämänkäänteitä.

Maatalouden tulevaisuus

Keskustelu maatalouden tulevaisuudesta saa Elisan vakavaksi. Hän pohtii kannattavuutta ja omavaraisuutta.  Kannattavuus on yksi keskeisimpiä ongelmia kotimaisessa maataloudessa ja pitäisi myös miettiä, haluammeko maamme olevan omavarainen jatkossakin. Molemmat ovat isoja kysymyksiä ja ne tulisi ratkoa yhteistuumin.

Omavaraisuutta ei saa takaisin hetkessä ja toimiva ruuantuotanto on tärkeä  etenkin kriisitilanteissa.

Toinen iso huolenaihe Elisalle on ilmastonmuutos. Sen myötä pohjoisen ruuantuotannon merkitys tulee tulevaisuudessa kasvamaan  ja oli hyvä ottaa viljelymenetelmissäkin muuttuva ilmasto huomioon, sillä menetelmät, jotka parantavat ruuantuotannon onnistumista sään ääriolosuhteiden lisääntyessä, ovat yksi tapa lisää turvata ruuantuotantoa. Elisa mainitsee yhtenä hyvänä keinona eloperäisen aineen lisäämisen pelloille, jotka eivät enää ole hedelmällisiä. Näin keinolannoitteiden köyhdyttämät pellot saadaan taas kukoistamaan.

Luomuun siirtyminen on ollut tuotajille kannatavampaa ja ymmärrettävästi moni on ollut onnellinen päästessään käyttämästä kasvinsuojeluaineita. Luomuun siirtyminen on tuonut myös uutta intoa viljelijöiden arkeen.

Elisa näkee tärkeäksi avoimen viestinnän kehittämisen, jotta kuluttajat tietävät, millaista ruoantuotanto on. Hän toivoo myös, että nyt yhä lisääntyvät maatilatapahtumat sekä lyhessä ajassa kukoistukseen nousseet REKO-lähiruokarenkaat tulevat jatkamaan kasvuaan ja yhä useampi ostaisi ruokaa suoraan tuottajalta ja tutustuisi samalla  paremmin ruuanalkuperään sekä tuotantoon.

elisaniemi02
Kuva: Marjo Koivumäki
Luomun edut

Elisa kertoo tarkkaan, kuinka kokonaisvaltainen sertifikaatti luomu on. Se on ainut maailmanlaajuinen sertifikaatti eettisemmälle ja ekologisemmalle ruualle ja  reilumpaa kauppaa siinä mielessä, että tuottaja saa kohtuullisemman korvauksen työstään. Vuosikymmenien kehitys luomun eteen kantaa hedelmää ja tarjoaa merkittävän vertailukohdan tavanomaiselle tuotannolle.

On harmillista, että luomun uskottavuutta ravistelevat tutkimukset saavat helposti huomiota mediassa, vaikka tutkimusten menetelmät eivät olisikaan olleet hyvin perusteltuja. Luomulla vaikuttaa kuitenkin olevan iso merkitys mm. ilmastonmuutoksen torjumisessa ja saattaa olla, että luomulle olennainen hiilensitominen peltomaahan voisikin olla juuri se käänteentekevä asia ilmastonmuutoksen torjumisessa.

Luomun lisääntynyt käyttö näkyy myös tuotantomenetelmien kehittämisessä. Hyvä esimerkki tästä on se, kuinka luomuyritykset ovat tehneet upeaa, uraauurtavaa työtä sen eteen, että lisäaineita ei enää tarvittaisikaan samassa määrin elintarvikkeissa kuin mitä tähän asti on käytetty.

Elisan ostoskori

Kuten arvata saattaa, sisältää Elisan ostoskori  pääasiassa luomutuotteita, mutta  koska syömisestä ei saa tehdä liian vaikeaa, on ostosten joukkossa välillä myös muita tuotteita.

Vihannekset ja maitotuotteet hän tapaa kuitenkin hankkia aina luomuna. Elisan  suosikkieläin on lapsesta saakka ollut lehmä ja se lieneekin osasyynä siihen, että juuri maitotuotteet kuuluvat siihen ryhmään, jonka hän lähes poikkeuksetta hankkii luomuna. Suomessa on niin luonteva kasvattaa laadukasta nurmea ja hyvinvoivia lehmiä.

Elisa  arvostaa korkealle lähellä tuotetun luomun. Hänelle kotimainen luomu on ennen kaikkea luonnollinen ja eettinen valinta, joka on luonteva  osa hänen elämäänsä.

peltomaisema



shopify analytics ecommerce


Haastattelussa luomupensasmustikkatilan Hannele Mäntyjärvi

Lepomäen luomupensasmustikkatila sijaitsee Jyväskylän kyljessä, Kuohulla. Tilalla on viljelty maata jo 1600-luvulta lähtien ja Lepomäen tila onkin entinen Valtion Kruunun torppa, jonka nykyisen emännän, Hannele Mäntyjärven isovanhemmat lunastivat itsenäiseksi tilaksi 1920-luvun alkupuolella.  Tilaa viljeltiin aktiivisesti aina 1980-luvulle saakka ja sen mailla ovat laiduntaneet niin maito- kuin lihakarjakin.

Haastattelussa luomupensasmustikkatilan Hannele Mäntyjärvi

Pensasmustikan viljely saa alkunsa Lepomäellä

1998 metsittyneitä ja pusikoituneita peltoja alettiin raivata Hannelen ja hänen miehensä Hannun toimesta ja työn tuloksena saatiin istutettua  ensimmäinen hehtaari pensasmustikkaa.  Tuolloin tila oli vielä tavanomaisessa viljelyksessä, mutta pari vuotta sitten tila siirtyi luomuun, sillä vaakakupissa painoivat niin  halu tuottaa puhdasta kotimaista ruokaa kuin parempi kilpailukyky kiristyvillä markkinoilla, sillä pensasmustikkaa tuodaan paljon ulkomailta Suomeen. Luomu vastasi näihin ja moniin muihinkin toiveisiin.

Pensasmustikka oli luonteva vaihtoehto tilan kivisille pelloille. Lisäetuna esimerkiksi mansikkaan nähden oli, ettei pensasmustikan kasvustoja tarvinnut uusia muutaman vuoden välein. Suomessa pensasmustikka oli tuolloin vielä melko tuntematon eikä sitä edelleenkään paljon viljellä – tähän lienevät syynä suuret perustamiskustannukset ja se, että satoa joudutaan odottelemaan neljästä viiteen vuotta.

Pikku hiljaa hehtaarin kokoinen viljelysala on kasvanut ja käsittää nyt lähes neljän hehtaarin alan.

lepomaenmustikkatila03

Luomutilan arkea asiakkaineen

Arki luomutilalla kolmen lapsen kanssa sisältää paljon työtä. Luomumustikan viljely on sesonkiriippuvainen ala, mutta pitkin kevättä ja kesää riittää tekemistä pelloilla ennen kuin sato on kypsynyt ja  valmis korjattavaksi.

Lepomäen pensasmustikat kuuluvat monen S-marketin sekä Prisman pakastemarjavalikoimaan ja Keski-Suomen kaupoista sitä saa myös tuoremarjana. Mainittava on sekin, että jos mielii saada tuoretta pensasmustikkaa ja tilalle on liian pitkä matka eikä satu asumaan lähelläkään Keski-Suomea niin toimittaapa Lepomäen tila mustikkaa matkahuollonkin kautta asiakkailleen. Hyvä lisäpalvelu pensasmustikanystäville!

Hannele kertoo, kuinka mukavaa on, kun vuosien varrella tutuksi käyneet asiakkaat tulevat jälleen noutamaan jokavuotisen marjasatsinsa suoraan viljelijältä ja samalla rupatellaan mukavia. Pitkät asiakassuhteet ovatkin arjen rikkautta. Joskus  käy niin, että vuosia tilalla käynyt asiakas ei jonain kesänä ilmaannukaan ja Hannelelle nousee huoli, onko jotain vakavaa mahdollisesti sattunut. Asiakkaisiin kiintyy.

lepomaenmustikkatila06

Luomupensasmustikan haasteet

Lepomäellä, ihan niin kuin kaikilla tiloilla, ollaan huolissaan, jos kasvustoihin iskee tauteja, joita ei luomuviljelyssä voisi torjunta-aineilla torjua. Ainakin toistaiseksi asiat ovat kuitenkin sujuneet mallikkaasti ja kasvustot ovat terveitä ja hyvin voivia ja jaksavat tuottaa makoisaa sinistä marjaa niin isäntäväen kuin asiakkaidenkin iloksi.  Huoli sadosta on kuitenkin aina olemassa.

Hannele toivoisi kovasti, että luomulannoitteitakin tehtäisiin monipuolisemmin myös liuoksina , jolloin niiden käyttö ja levittäminen olisi nopeampaa ja helpompaa tihkukastelujärjestelmän avulla. Se säästäisi työaikaa ja helpottaisi maatilan vaativaa arkea.

Mäntyjärven perheestä kaikki pitävät kovasti pensasmustikan mausta ja se oli yksi lisävaltti viljeltävää kasvia valittaessa. Iänikuista keskustelua pensasmustikan ja metsämustikan eroista Hannele ei välitä käydä. Nehän ovat aivan eri marjatkin! Silti Hannele harmittelee, että joskus törmää ihmisiin, joilla on valmiiksi ennakkoasenne pensasmustikkaa kohtaan ja tämä vaikeuttaa osaltaan myös markkinointia ja asettaa sille omanlaisiaan haasteita.

Hannele innostuu kertomaan pensasmustikan ominaisuuksista. Kotimaisten lajikkeiden jalostuksessa on käytetty metsämustikkaa, juolukkaa, variksenmarjaa ja pensasmustikkaa ja hän kertoo, että pensasmustikalla on kyky tuottaa hedelmäsokeria jäätyessään. Lisäksi napakka kuori laajentaa marjan käyttömahdollisuuksia sulaneenakin. Pensasmustikka kelpaa koristeluun vielä pakastamisen jälkeen, toisin kuin metsämustikka. Lisäksi pensasmustikalla on monen lapsiperheen korkealle arvostama ominaisuus: se ei sotke oikeastaan ollenkaan ja niinpä lapsetkin voivat huoletta napsia näitä makoisia herkkupaloja. Pensasmustikka onkin varsin helppokäyttöinen ja käytännöllinen marja.

lepomaenmustikkatila02

Ruoantuotanto tulevaisuudessa

Hannele, ihan niin kuin moni muukin kotimainen viljelijä, on huolissaan kotimaisen ruuan tuotannosta. Hän pohtii niin ihmiskunnan ruuan saantia kuin sitäkin, että ruoka ei kaupungeissa kasva.

Maaseudun pitäisi pysyä elävänä ja tuottavana ja tämä pitäisi mahdollistaa mm. ylläpitämällä maaseudun palveluja. Ruoka kauppoihin ei tule tyhjästä, jonkun se täytyy kasvattaa.  Maaseutu työllistää paljon ihmisiä ja siksi onkin tärkeää, että  kauppojen hyllyiltä päätyisi ihmisten ostoskoreihin mahdollisimman paljon kotimaista tuotantoa.

Hannele itsekin suosii luonnollisesti kotimaista luomutuotantoa ja toimii ostoksissaan monesti maku edellä. Hänen, kuten monen muunkin mielestä luomu maistuu paremmalta. Lisäksi se on ravinteikkaampaa.

lepomaenmustikkatila04

Hannelen puheesta huomaa, että maaseutu on hänelle rakas ja tärkeä eikä hän halua nähdä sitä asumattomana ja ränsistyneenä käyttökelvottomaksi. Hän toivoo tulevaisuudessa enemmän arvostusta ruuantuottajille ja että ihmiset huomaisivat maaseudun hyvät puolet.  Hän toivoisikin, että enemmän ihmisiä muuttaisi maaseudulle ja että nykyihmiset ymmärtäisivät paremmin omavaraistalouden merkityksen.

Nyt, kiireisimmän satokauden keskellä, on vielä kesäisiä päiviä jäljellä. Hannele kertoo, että tila osallistuu ensi viikonloppuna (lauantaina 27.8.2016) pidettävään Suomen luonnon päivään, jolloin tila pitää ovensa auki ja ihmiset pääsevät tutustumaan tilaan ja tekemään ostoksia. Hän toivottaakin vierailijat lämpimästi tervetulleiksi.

lepomaenmustikkatila05

Pian satokauden jälkeen alkavat syystyöt ja lepomäkiset pääsevät ihastelemaan värienloistoa, kun mustikkapensaat pukevat yllensä syksyasunsa kuin tanssiakseen viimeisen kerran auringon kelmeissä säteissä ennen vaipumistaan talviunille.

Kuvat: Lepomäen Tila /Hannele Mäntyjärvi


web analytics


Haastattelussa WWOOF Finlandin koordinaattori Heini Rosvall

Jo aiemmin kirjoitin blogissani WWOOF Finlandista, jonka konsepti kokonaisuudessaan ihastutti minua suuresti ja myönnettävä on, että WWOOF Finlandin koordinaattorin, Heini Rosvallin kokemukset WWOOFauksesta olivat omiaan vain lisäämään innostustani!

Hänen elävät kertomuksensa omista kokemuksistaan saisivat kenet tahansa muuttamaan kesälomasuunnitelmansa löhölomasta kohti maaseudun elämää sekä uusia kokemuksia ja ystäviä. Voisihan WWOOFamista ajatella vaikkapa seikkailulomana!

Haastattelussa WWOOF Finlandin koordinaattori Heini Rosvall
Heini Rosvall Australiassa.
Lontoon ihmisvilinästä lammaspaimeneksi

Heini Rosvall lomaili Lontoossa 2011, kun hänen ystävänsä kertoi pariskunnasta, joka oli tehnyt WWOOFauksesta elämäntavan itselleen. Ei mennyt kauaa, kun Heini tunsi löytäneensä oman juttunsa – palaavansa taas juurilleen ja saavansa yhteyden luontoon sekä arvomaailmaansa keskellä Lontoon ihmisvilinää.

Heini työskenteli kolmella erilaisella tilalla Australiassa ja ihan ensiksi hän suuntasi matkansa kohti  luomutilaa,  jossa kasvatettiin kukkia. Maatila oli maalla sanan varsinaisessa merkityksessä  ja sieltä oli tunnin ajomatka ruokaostoksille. Tilalla ei toiminut puhelin ja  juomavetenä käytettiin sadevettä.

Kukkien lisäksi tilalla oli myös lampaita, jotka aiheuttivat paljon päänvaivaa ja lisätyötunteja. Heini kertookin huvittuneena, kuinka ne karkailivat tuon tuostakin aitojen raoista ja illat kuluivat taskulamppujen välkkeessä, kun eksyneitä lampaita haalittiin takaisin. Onneksi kukat sentään olivat paikallaan pysyvämpää sorttia!

Lampaiden paimennuksen lomassa ehti myös nauttimaan lenkkeilystä ja Heini kertookin, että lenkkiseurana hänellä oli monesti kymmenittäin kenguruita, jotka nekin nauttivat metsälenkeistä vähintään yhtä paljon kuin hän itse.

Hevostilalla WWOOFatessaan Heini  pääsi tekemään kaikkia hevostallin töitä aina lannanluonnista hevosten hoitoon.  Lisäksi kaikkien hevoskirjojen tapaan Heini sai viettää yönsä hevostallissa kissa ja hevoset seuranaan.

Yrttitilastakin Heini sai Australiassa kokemusta ja pääsi oppimaan, kuinka paljon hellää huolenpitoa kasvit todella vaativat. Työ ja uusien asioiden oppiminen oli mielenkiintoista. Tilalla ei ollut puhelinta tai nettiä ja illat kuluivat yhteisen illallisen merkeissä ja omassa sopessa kirjaa lukien. Australiassa koetut asiat ovat tänäkin päivänä osa Heiniä.

heinirosvall04

Suomesta Ruotsiin ja Tanskasta Saksaan – polkupyörällä

Paljon maailmaa kiertänyt Heini on joutunut pohtiman matkailun eettistä näkökulmaa ja hän ratkaisi asian varsin kätevällä tavalla. Jo pidemmän aikaa hän on yhdistänyt vapaaehtoistyöt matkailuunsa. Niinpä Heini on ollut mukana auttamassa ihmisiä mm. New Orleansissa  Katrina-pyörremyrskyn  jälkeen ja moni muukin maa on käynyt tutuksi erilaisissa vapaaehtoistöissä.

Heini sai myös idean kunnostaa käytetyn polkupyörän ja ajella sillä Ruotsiin ja sieltä sitten Tanskan läpi Saksaan.

Tuolla reissulla hänen pysähdyspaikkoihinsa kuului mm. kaunis Ödeshögin kaupunki. Heini WWOOFasi siellä ihanan  pariskunnan luona ja auttoi heitä rakentamaan talon puuhun, koska perheen isäntä sellaisesta kodista haaveili. Samaisella reissulla Heini pääsi myös kaivamaan ankkalampea ja kunnostamaan tilan päärakennusta sekä ratkaisemaan kadonneiden kananmunien arvoituksen. Mysteerin ratkettua olikin sitten syötävä kananmunia niin aamiaiseksi, lounaaksi kuin päivälliseksikin, sillä kanojen piilopaikasta löytyi munia aikamoinen keko!

Auringon painuessa mailleen Heini lämmitti vettä pienen tupansa kamiinalla, hengitti raikasta yöilmaa ja ihaili tähtikirkasta taivasta.

heinirosvall02

WWOOF  rikasti elämää

Heini kertoo WWOOFauksen myötä oppineensa  paljon niin luomumaataloudesta kuin toisista kulttuureista. Sekä totta kai myös itsestään. Hän sanookin WWOOFauksen olevan parhaimpia kokemuksiaan ikinä ja hän kokee tehneensä palveluksen niin tilallisille, mutta ehkä ennen kaikkea itselleen.

Se, että voi olla avuksi toisille, auttaa heitä tilan töissä, tutustua heidän kulttuuriinsa ja jakaa kokemuksiaan ja tarinoitaan illan hämärtyessä, avartaa maailmankatsomusta.

Kaikki nämä asiat ovat olleet myötävaikuttamassa Heinin elämäntaipaleella ja olivat myös sysäys siihen, että hänestä tuli WWOOF Finlandin  koordinaattori. Työ kuulostaakin olevan hänelle ihan sydämen asia. Harva pääsee samalla tavalla yhdistämään oman kokemuksensa, intohimonsa ja halun muuttaa maailmaa askel kerrallaan.

Heini kertoo pyrkivänsä tuomaan WWOOFin lähemmäs vapaaehtoisia ja tilallisia. Hänen omakohtaiset kokemuksensa järjestöstä sekä WWOOFin kansainvälisestä toiminnasta tehty opinnäytetyö toimivat inspiraationa Heinin työssä ja auttavat häntä luomaan uusia tapoja tuoda WWOOFia ihmisille tunnetuksi.

Heinistä huokuu loppumaton innostus ja energia hänen kertoessaan WWOOFista sekä viettämästään ajasta eri tiloilla.

Tänäkin vuonna Heini jatkaa tutuksi tullutta tapaansa lomailla. Kesäkuukaudet kuluvat paljolti WWOOFaten niin Ranskassa, Saksassa kuin täällä Suomessakin. Ranskan tiloilla Heini toteaa haastavaksi kielitaidon, sillä Ranskassa puhutaan pääasiassa vain ranskaa. Onnekseen hän kuitenkin löysi tilan, jossa osataan hiukan myös englantia. Varmaa kuitenkin on, että tämän kokemuksen jälkeen Heinin kielitaito on karttunut myös ranskan osalta. WWOOFauksen yksi hyvistä puolista onkin kasvava kielitaito!

heinirosvall01

Ekologisuus näkyy arjessa

Heini sanoo aina uskoneensa lauseeseen  ”every little helps”. Hän korostaa, että jokainen meistä voi omilla pienilläkin teoillaan tehdä maailmasta taas piirun verran paremman paikan ja jokainen voi olla osana sitä muutosta, jonka haluaa maailmassa nähdä. Heini tuntuukin sisäistäneensä ajatuksen hyvin ja toimivansa sen mukaan.

Heinille ekologisuus ja luomu ovat tärkeitä omassakin elämässä. Hän haluaa valita luomua, kestävämpiä tapoja matkustaa arjessa ja lomalla.  Kierrättäminen ja tavaroiden lainaaminen ovat Heinille tärkeitä arvoja.  Hän harkitseekin perinpohjaisesti tarvittavia hankintoja ja tuunaa mielellään mm. vanhoja vaatteita.

Heini tuumii ekologisuuden olevan todella  laaja käsite. Hän sanoo sen olevan ”luonnon ja ympäristön hyvinvoinnin tiedostamista ja huomioon ottamista omassa toiminnassa, mutta sen lisäksi se on toisista ihmisistä ja itsestään välittämistä, ns. kokonaisuuden hahmottamista ja yhteiseen hyvään pyrkimistä.”

Heini on positiivisen toiveikas puhuttaessa luonnon ja ihmisen välisestä yhteydestä. Hän toivoo sen säilyvän ja kehittyvän, sekä kiinnostuksen aitoon, puhtaaseen ruokaan lisääntyvän. Heini arvostaa niin lähi- kuin luomutuotantoa ja  toteaa, että WWOOF Finlandin kaltainen toiminta tukee pientiloja ja luomumaataloudesta kiinnostuneita.

Hän toivoo, että pystyy työnsä puolesta edistämään ja tukemaan luomutilojen tekemää arvokasta työtä. Vuosi vuodelta lisääntynyt luomun kysyntä ja tarjonta jaksavatkin aina ilahduttaa Heiniä.

kuva_wwoof03

Kuvat: Heini Rosvall ja WWOOF Finland. 


web stats


Haastattelussa Avoinmaaseutu.fi-sivuston perustaja, Heini Hakkarainen

Haastattelussa Avoinmaaseutu.fi-sivuston perustaja, Heini Hakkarainen

Talviaisten tilan emäntä Heini Hakkarainen kertoo olleensa kovin harmissaan lukiessaan syksyllä 2013 Meidän Perhe-lehteä, jossa ravitsemusalan ammattilainen pohti ihmisten vieraantumista maaseudun ruuantuotannosta, koska tiloille ei päässyt vierailemaan. Tästä suivaantuneena Heini Hakkarainen kirjoitti lehteen vastineen, joka julkaistiinkin seuraavassa numerossa, mutta asia jäi yhä pyörimään toimeliaan emännän mieleen.

Tosi asiahan oli, että monikin maatila oli valmis avaamaan ovensa mielellään ihmisille, kunhan vierailusta vain sovittiin etukäteen. Tosiasia oli sekin, että puuttui paikka, josta ihmiset tällaisia tiloja helposti löytäisivät. Ajatus maustui ja vielä samana vuonna syntyi verkkosivusto Avoinmaaseutu.fi.

Suomalainen maaseutu oli muuttanut verkkoon.

kuva_avoinmaaseutu04
Kuva: Sami Karppinen

Se, mikä sivustolla pistää heti silmään on lista maatiloista, joita voi selata neljässä eri kategoriassa: majoitus, ruokailu, suoramyynti sekä tilavierailut. Joukossa on niin tavanomaisia kuin luomutilojakin – molemmat sulassa sovussa, samassa listassa. Avoinmaaseutu.fi tuokin oivalla tavalla yhteen kuluttajat ja kotimaiset tilat tuotantotapaan katsomatta.

Samaan yhteyteen rakennettin myös verkkokauppa, joka myy niin lähi- ja luomuruokaa kuin kosmetiikkaakin sekä kaikkea siltä väliltä. Verkkokauppa pitää sisällään monen kotimaisen tuottajan ja pienyrityksen tuotteita.

Heini Hakkarainen tuumii, että pienten oli vaikea päästä esiin isoissa ketjuissa. Avoinmaaseutu.fin alle perustettu verkkokauppa tuokin näille pienille tuottajille näkyvyyttä ja uusia asiakkaita. Kuluttajankin on helppoa tilata monen eri tuottajan tuotteita yksillä postikuluilla samasta paikasta. Sivusto onnistuukin palvelemaan montaa eri tahoa.

Ei liene yllätys, että Hakkaraisen mielituotteita ovat suoraan tiloilta tulevat tuotteet sekä tietenkin kaikki lehmiin liittyvä. Hän kertoo elintarvikevalikoiman koostuvan pitkälti lisäaineettomista ja mahdollisimman vähän prosessoiduista vaihtoehdoista, jollaisia hän mielellään myös itse käyttää. Luomuakin verkkokaupan valikoimista löytyy erityisesti viljatuotteissa.

kuva_avoinmaaseutu01
Kuva: Heini Hakkarainen

Heini  Hakkarainen toteaa, että yrityksessä on kiinni paljon. Hän puhuu lämpimästi kotimaisesta ruuantuotanosta, tiloista sekä lähiruuasta, jota aivan erityisesti arvostaa.  Rivien välistä kuultaa kuitenkin huoli tulevasta. Maatalouden kehitys ei viimeisenä vuonna ole ollut ongelmatonta ja moni maatila on lopettanutkin. Totta kai tulevaisuus huolestuttaa. Hän toivookin, että tulevaisuudessa olisi tilaa myös Talviaisten tilan kaltaisille pienille toimijoille.

Hakkarainen tietää ja tuntee maatilan arjen. Talviaisten pieni lypsytila ja sen 24 lehmää, muutama lammas sekä kotitarvekanala ovat opettaneet paljon maatilan arjesta ja kotimaisesta ruuantuotannosta sekä sen haasteista.

Hakkarainen on kovasti nauttinut saadessaan tehdä työtä maaseudun hyväksi. Avoinmaaseutu-sivuston myötä verkostoituminen toisten tilojen ja verkkokaupan tavarantoimittajien kanssa on tuonut paljon iloa elämään. On ollut upeaa tavata uusia ihmisiä sekä tutustua tiloihin ja tuotteisiin. Hakkarainen myöntää, että sivuston markkinointi on joskus haastavaa ja vie paljon aikaa sekä energiaa, kun on oma tilakin pyörittettävänä. Silti Heini Hakkarainen vaikuttaa iloisen positiiviselta ja yritteliäältä – juuri sellaiselta, joka ei heti lannistu, vaikka asioissa mutkia ilmenisikin.

Hakkarainen listaa mielellään uusia tiloja Avoinmaaseutu.fi-sivustolle. Tervetulleita ovat kaikenlaiset tilat, joilla on jotain palveluja kuluttajille tai tila on valmis vastaanottamaan vieraita ja esittelemään toimintaansa. Liittyäkseen palveluun mukaan, tila tarvitsee vain jokusen kuvan sekä vapaamuotoisen tilaesittelyn. Heini Hakkarainen toivookin saavansa mukaan uusia tiloja ja toimijoita, jotta suomalaisen maaseudun ja kuluttajien vuoropuhelu jatkuisi ja vahvistuisi.

Avoinmaaseutu.fi on oiva tapa tehdä suomalaista maaseutua tunnetuksi ja tutummaksi.  Heini Hakkarainen on onnistunut työllään tuomaan tilojen arkea ja toimintaa lähemmäs nykypäivän kuluttajaa.

kuva_avoinmaaseutu02
Kuva: Heini Hakkarainen



website statistics


Haastattelussa REKOn perustaja, Thomas Snellman

Haastattelussa REKOn perustaja, Thomas Snellman

REKO-lähiruokarenkaat (Rejäl konsumtion – Reilua kuluttamista) ovat levinneet jo isoon osaan Suomea. Tänä päivänä REKO-renkaita on perustettu kuutisenkymmentä kappaletta ja jäseniä niissä noin 55 000. Kyse ei siis enää ole ihan pienestä ilmiöstä vaan varsin vakavasti otettavasta asiasta, joka tarjoaa upean mahdollisuuden kuluttajille saada erinomaisia kotimaisia tuotteita suoraan tuottajalta, ilman välikäsiä. Ruokaa pellolta pöytään – juuri niin kuin sen kuuluukin olla.

Itse olen menettänyt sydämeni täysin paikalliselle REKO-lähiruokarenkaalle ja olen valtavan iloinen, että sain mahdollisuuden haastatella REKOn perustanutta Thomas Snellmania, joka palkittiin keväällä Vuoden Lähiruokateko – palkinnolla Lähiruoka & Luomu – messuilla Helsingin messukeskuksessa.

Pedersöreläinen Thomas Snellman on toiminut luomutuottajana jo 25 vuotta ja on vuosien ajan tehnyt työtä luomun sekä lähiruoan hyväksi erilaisissa hankkeissa ja tuottajaliitoissa.

Luomuviljelijä on hyvin riippuvainen esimerkiksi osuuskunnista ja niiden halusta panostaa luomuun. Haasteita on muitakin, sillä tämän lisäksi pitää vielä löytää kauppakanavat tukkujen ja kauppojen kautta. REKO oli ratkaisu kaikkiin näihin haasteisiin ja vähensi viljelijän riippuvuutta muista osatekijöistä.

Thomas Snellman sai idean REKOsta vieraillessaan Ranskassa lokakuussa 2012. Siellä hän näki jotain, joka herätti hänen mielenkiintonsa. Ranskassa tuottajat solmivat pitkäkestoisia, kirjallisia sopimuksia ja monta eri tuottajaa saapui samaan paikkaan tiettynä ajankohtana ja jakelu kesti tunnin verran. Snellman totesi systeemin nerokkaaksi ja lähti kehittämään Suomeen jotain samankaltaista. Näin syntyi REKO, josta jo moni on päässyt nauttimaan.

Snellman toteaa REKOn ehdottomaksi eduksi yksinkertaisuuden sekä sen, että se on kaikille osapuolille ilmainen. REKO toimii myös kohtalaisen pienellä ylläpidolla, sillä Facebookissa toimivat ryhmät ovat helppoja käyttää kaikille lähiruokarenkaan osapuolille. Toki ryhmät tarvitsevat vähintään yhden ylläpitäjän, joka huolehtii Facebook-ryhmän toimivuudesta.

Toimiakseen hyvin REKO-lähiruokarengas tarvitsee aina hyvin sijoitetun jakelupaikan sekä riittävän laajan valikoiman. Thomas Snellman kertoo, että etenkin kananmunat, vihannekset ja perunat ovat toimivan lähiruokarenkaan perusta, mutta myös muita tuotteita tarvitaan, jotta saadaan erinomaiset edellytykset menestyksekkääseen toimintaan. Snellman arvioi, että jokaiseen jakoon olisi hyvä saada ainakin kymmenen eri tuottajaa. Eri alan tuottajat tukevatkin toistensa myyntiä.

Ensimmäinen REKO päivä pidettiin Pietarsaaressa 6. kesäkuuta 2013. Alkuun tuottajat käyttivät Ranskasta tuttua mallia ja tekivät kirjallisia sopimuksia kuukaudeksi tai pariksi. Pikku hiljaa tuottajat kuitenkin alkoivat luopua niistä, kun kauppa alkoi käydä jouhevasti. Facebookiin perustettu ryhmä toimi jo tuolloin keskustelukanavana.

Snellman voi olla hyvillään luomuksestaan. REKOn konsepti on upea, yksinkertainen ja toimiva. Aika on näyttänyt, että se on jopa toimivampi Suomessa kuin vastaavat versiot muualla. REKO on ehdottomasti hatun noston arvoinen suoritus.

Vuosi REKOn perustamisen jälkeen Thomas Snellman kutsuttiin ensimmäisen kerran Ranskaan, Pariisiin kertomaan REKOsta. Hän on käynyt jakamassa kokemuksiaan ja tietoaan REKOsta Ranskassa useammankin kerran, mutta myös Belgiassa, Saksassa sekä Tukholman yliopistossa.

Snellman vaatimattomasti korostaa, ettei REKOn menestystarina ole yksin hänen ansiotaan. Kolme muutakin henkilöä – Jonas Harald, Ann-Sofi Ljungqvist ja Eeva Ylinen – ovat olleet mukana ja jaksaneet uskoa Thomas Snellmaniin ja hänen visioonsa. Näistä kolmesta Eeva Ylinen teki ensimmäisenä REKOn tunnetuksi suomenkieliselle väestölle.

Thomas Snellmanin visioima REKO on muuttanut jo monen perheen elämää. REKO saakin kiitosta niin kuluttajilta kuin tuottajiltakin.

 

rekoperunakaali

Thomas Snellmanin kuva: Messukeskuksen mediapankki


shopify site analytics