Aihearkisto: Ympäristö

Matka Huippuvuorille ja kuinka antaa joululahja maapalolle

Kirjamessuilla sain poikani kanssa kokea jotain, jota emme Kirjamessuilta lainkaan osanneet odottaa.

Greenpeacen pisteellä pääsimme ensimmäisen kerran ikinä kokeilemaan VR-laseja ja niiden avulla saimme matkata lumisiin maisemiin Huippuvuorille. Näky oli kertakaikkisen henkeäsalpaava ja toivoisinpa, että jokaiselle tarjoituisi mahdollisuus samaiseen kokemukseen.

Matka Huippuvuorille

Laivamme lipui hiljalleen läpi jäisen meren ja ympärillämme kohosivat korkeat lumen peittämät vuoret. Näimme jääkarhuja ja hylkeitä jäälauttojen kolistessa laivan kylkiin.

Olisin melkein voinut vannoa, että tunsin pienen viileän tuulen vireen käyvän kasvoillani  juuri ennen kuin pujahdimme sulamisvesien kaivertamaan tunneliin jäävuoreen sisään.

Vielä lopuksi pääsimme tutustumaan jääkarhuihin, kun emo poikasensa kanssa käveli eteemme ja pienellä käden ojennuksella olisin voinut silittää sen väräjävää kuonoa.

Matka Huippuvuorille olikin yksi messujen kohokohdista ja mieleeni nousi elävästi monen vuoden takainen työskentelyrupeama Suomen WWF:llä, jota olen näin vuosienkin päästä muistellut aivan erityisellä lämmöllä.

Matka Huippuvuorille ja kuinka antaa joululahja maapalolle
Videolla oli kauniiden maisemien lisäksi toki sanomakin. Pidin erityisesti siitä, että video viesti kauniilla ja rakentavalla tavalla Huippuvuoria uhkaavasta öljynporauksesta ja videon herätteli ihmisiä siihen, mitä Greenpeacen ja Norjan välillä tapahtuu. Greenpeace ja norjalainen Natur og Ungdom-järjestö ovatkin  yrittämässä oikeusteitse hankkia suojan ilmastolle ja meidän kaikkien tulevaisuudelle.

Matka Huippuvuorille oli tehokas muistutus maailman ongelmista. Vaikka alue on meistäkin kaukana, niin sen merkitys maapallolle on suuri.  Järjestöt kertovatkin, että alueella on ainutlaatuinen linnusto, mutta toinen syy on ehkä tätäkin vakavampi, sillä heidän mukaansa ilmastomme ei enää kestä uusia öljynporauksia. Greenpeace kerääkin oikeusjutun tueksi nimiä todisteeksi, että öljynporausta vastustetaan ympäri maailman. Pääset helposti vaikuttamaan ja antamaan tukesi jo pelkällä  allekirjoituksellasi.

jääkarhu02pix

Ilmastonmuutos on todellisuutta

Viime vuosina ja etenkin viimeisen parin vuoden aikana olemme saaneet huomata, että ilmastonmuutos ei ole leikinasia ja se koskettaa meitä kaikkia asuinpaikasta riippumatta. Tulevaisuudessa se tulee vaikuttamaan vieläkin enemmän.

Ilmastonmuutos synnyttää äärimmäisiä sääilmiöitä ja jo nyt maailma on nähnyt voimakkaita hirmumyrskyjä, jotka eivät tule ainakaan helpottamaan, mikäli me emme ala paremmin huolehtia yhteisestä ympäristöstämme.

Meillä on vain yksi maapallo, jonka lapsillemme jätämme ja aika on käymässä vähiin.

jääkarhu03pix

Antaisitko tänä vuonna joululahjan maapalolle?

Tänä vuonna olisi enemmän kuin paikallaan antaa joululahja maapallolle.

Kokosin alle muutamia linkkejä eri luonnonsuojelujärjestöjen sivuille, joista jokainen voi löytää itselleen sopivimman. Monilla on useita erilaisia vaihtoehtoja tukea tärkeää työtä ja onkin hyvä muistaa, että kuukausilahjoitusten lisäksi myös kertalahjoitusmahdollisuus on olemassa ja siten voi ohjata vaikkapa joulukorttirahat hyvään tarkoitukseen.

Ja moni järjestö tarvitsee myös vapaaehtoisia riveihinsä eli auttaa voi myös antamalla aikaansa. Osa järjestöistä toimii paikallisemmalla tasolla, vaikkapa kotoisen saimaannorppamme hyväksi.

Tutustu alla oleviin linkkeihin ja löydä oma tapasi auttaa.

BirdLife Suomi
Greenpeace Suomi
Luonnonperintösäätiö

Luonto-Liitto
Nestorisäätiö
Suomen Luonnonsuojeluliitto
Suomen Luonnonsuojeluliiton paikallisyhdistykset

Vuokon luonnonsuojelusäätiö
WWF Suomi

jääkarhu04pix


Kirjoitus on osa Luomulaakson sarjaa ”Mitä lahjaksi?
Postaus-sarjassa esitellään hyväksi havaittuja lahjavinkkejä Luomulaakson tapaan. 


Seuraatko jo Luomulaaksoa Facebookissa? Tai Instagramissa? Jos et, niin tule ihmeessä mukaan! Facebookissa jaan myös linkkejä kiinnostaviin uutisiin ja Instagramissa väläyksiä arjen touhuista, joista kaikki eivät milloinkaan päädy blogiin saakka. Molempien kautta voit tietenkin seurata blogipäivityksiä.

Kuvat: Pixabay.com



Web Analytics Made Easy - StatCounter


Hävikkiviikon herkut Luomulaakson tapaan

Tällä viikolla on vietetty hävikkiviikkoa.

Itselleni ruokahävikin minimoiminen on aina ollut hyvin tärkeää ja jo lapsuuden kodissani pidettiin tärkeänä, että ruokahävikkiä ei pääsisi syntymään. Niinpä puuron loput, jos sellaisia sattui jäämään, käytettiin sämpylätaikinoissa ja ruokia jatkettiin toisilla aineksilla, jota saatiin taas maittava annos, josta riitti kaikille.

Hävikkiviikon herkut Luomulaakson tapaan

Näin hävikkiviikon ja toki kaikkien tulevienkin ihan arkisten viikkojen lisäksi ajattelin, että olisi ihan paikallaan kertailla, millaisia hävikkiherkkuja Luomulaakson reseptipostaukset oikein pitävät sisällään. Ja kuten aina Luomulaakson resepteissä, kaikki reseptien ainekset voi löytää  luomuna.

Banaaninkuoret

Itselleni rakkaimpia muistoja on syntynyt banaaninkuorikakusta. Se ja muut banaaninkuoriherkut ovat olleet suuressa suosiossa perheessämme, mutta taitaa olla niin että suurimmat tunteet herättivät niin banaaninkuorikakku kuin hunajaiset banaaninkuorisämpylät, vaikka kannoilla kirivät kyllä kovaa banaaninkuorimuffinit sekä banaaninkuorikakkarat.

banaaninkuorikakku
Banaaninkuorikakku

R_banaaninkuorisämplyä01
Hunajaiset Banaaninkuorisämpylät

R_banaanimuffini03
Kaakaoiset Banaaninkuorimuffinit

Perunankuoret

Banaaninkuorien ohella toinen suosikkini on niinkin arkinen asia kuin perunankuoret.

Tiedän, että osan mielestä perunankuoret eivät ole hävikkiä lainkaan, sillä he eivät perunoita kuori vaan syövät ne kuorineen.

Ymmärrän hyvin näkökannan ja saan tästä aika ajoin palautettakin. Tosiasia kuitenkin on, että osa ihmisistä kuorii perunat, koska heidän mielestään kuoripäälliset perunat eivät yksinkertaisesti maistu hyviltä ja sitten on olemassa erityisominaisuuksia, kuten vaikkapa aistiyliherkkyydet, jotka pistävät omat kapulansa rattaisiin, jos ruokapöydässä edes kuvittelee tarjoavansa kuoripäällisiä perunoita. Meidän taloudestammekin löytyy kaikkia kolmea eri suuntausta kannattavia.

Niinpä kuorettomien perunoiden käyttäjänä minunkin piti keksiä käyttöä edes osalle niistä perunankuorivuorista, joita meidänkin keittiössämme syntyy. Onneksi loput menevät biojätteeksi ja lopulta parantavat kasvimaatamme. Ei ihan paha käyttäkohde sekään.

ruissämpylä
Välimerelliset Ruissämpylät

perunankuorisipsit
Rapsakat perunankuorisipsit

Nahistuneet kurkut ja kurkkumehu

Eräänä vuonna kasvihuone tuuppasi kurkkuja sen verran kiitettävästi, että niiden kohdalla piti alkaa pohtia, mihin kaikkeen niitä oikein voisi käyttää. Ja samaan aikaan minua vaivasi se, että tzatzikin teosta jäi aina kurkkumehua jäljelle, koska kurkut piti valuttaa. Niinpä syntyi hävikkiherkkureseptejä ratkaisemaan molempia syntyneitä ongelmia.

R_kesakurpitsalatty01
Kurkkulätyt

R_kurkkumehu01
Kurkkumehusämpylät

Appelsiininkuori ja punajuuret

En todellakaan pidä ruokahävikistä ja yritän aina pohtia, mihin sellaisetkin syötäväksi kelpaavat voisi käyttää, jotka monesti menevät suoraan kompostiin. Usein vihannesten varret ja lehdet ovat tällaisia. Punajuurenvarsia meillä ei ole enää pitkään aikaan viskottu kompostiin ja appelsiininkuoretkin otetaan aika pitkälti talteen yleensä raasteen muodossa.

Muut syötävät vihannesten varret, kuten vaikkapa porkkanan naatit tapaan kuivata viherjauheeksi, jota voin käyttää sitten leipätaikinoissa, piirakoissa ja sen sellaisissa.

punajuurenvarsitäyte
Punajuurenvarsi täyte

kuva_appelsiininkuori
Kuivatut appelsiininkuoret

Leipä

Leipää taitaa helposti jäädä kuivumaan melkein jokaiselle. Meillä leivän loppuja kuivataan välillä ihan tarkoituksella koiralle nakerreltavaksi, koska se niistä tuntuu niin kovasti pitävän, mutta onpa vanhan leivän hyödyntämiselle toki monia muitakin konsteja. Ala olevan linkin takaa löydät kymmenen vinkkiä.

kuva_leipa01
10 tapaa käyttää vanhaa leipää

—————————–

Seuraatko jo Luomulaaksoa Facebookissa? Tai Instagramissa? Jos et, niin tule ihmeessä mukaan! Facebookissa jaan myös linkkejä kiinnostaviin uutisiin ja Instagramissa väläyksiä arjen touhuista, joista kaikki eivät milloinkaan päädy blogiin saakka. Molempien kautta voit tietenkin seurata blogipäivityksiä.

Kuvat: © Luomulaakson Maria, jollei toisin mainita



Lupiinit lakoon

Lupiinit lakoon
Lupiinilauma kotimme lähellä.

Pihaamme mystisesti saapuneen jättipalsamikasvuston alkuperä alkoi selvitä meille. Emme ihan heti muistaneet, että viime vuonna pihaan tilattiin isohko sorakuorma, joka tuotiin kuorma-autolla sivupihalle ja kärrättiin sieltä erissä takapihalle. Kun  aloimme ajatella, mihin joka paikkaan soraa laitettiin ja millä reiteillä sitä kärrättiin, alkoi jättipalsamien sijaintipaikoissakin olla tolkkua. Tuo tuiki tarpeellinen sorakuorma on siis todennäköinen syyllinen tämän kesän äkkiä ilmaantuneisiin harmillisiin jättipalsamipöheikköihimme.

Jättipalsamin leviämisestä suivaantuneina aloimme katsella pihaamme vuosi vuodelta lähemmäksi tulevaa lupiiniviidakkoakin hiukan toisella tavalla ja niin päätin rimpauttaa kuntaan ja kysyä olisiko sopivaa, jos alkaisimme raivata tuota pihaamme uhkaavasti lähestyvää pöheikköä. Muutaman tunnin odottelun jälkeen oli kunnasta käynyt jo joku kurkkimassa lupiinitilannetta tien varrella ja lupa lupiinien poistoon tuli ja tulevina vuosina meidät voikin nähdä tienpätkän lupiiniviidakkoa kaatamassa. Toivottavasti työ tuottaa tulosta ja saamme tulevaisuudessa nähdä enemmän kotoperäisiä kasveja tienpientareella.

lupiini03
Muutama yksittäinen lupiini, jotka olivat jo ihan parin metrin päässä pihastamme.

Mitä vikaa lupiineissa sitten on?

Luulenpa, että aika monen lapsuudenkodin puutarhassa kasvoi lupiini. Siniset, vaaleanpunaiset ja valkoiset upeat kukinnot olivat ainakin minusta hurjan kauniit ja kuvittelin aina, että sitten joskus nappaisin noita tummia, kypsiä siemenkotia mukaani ja kylväisin ylväitä kukkia omaankin pihapiiriini. No, vuodet toivat tietoa ja mieli muuttui. Enää en haaveile kukkivista lupiinimetsiköistä vaan yritän kaikin voimin pitää nuo kasvit poissa pihastamme ja sen lähistöltä.

Lupiini tuotiin Suomeen alun perin 1800-luvulla Pohjois-Amerikasta ja sen jälkeen se onkin tehokkaasti levinnyt ympäri Suomen. Yksi kasvi tuottaa satoja siemeniä, joten leviäminen on tehokasta ja nopeaa ja kasvutapa tukahduttava kotoperäisille kasvilajeillemme. Lupiini rehevöittää kasvipaikkaa ja syrjäyttää kotoperäiset niittykasvimme kuten kissankellon ja päivänkakkarat. Ongelmana on sekin, että lupiini ei kelpaa monille hyönteisille ravintokasviksi ja täten vaikeuttaa myös kotoperäisten hyönteistemme menestymistä.

Tuossapa monta hyvää syytä tarttua toimeen, vaikka tilanne näyttäisikin kurjalta. Pala palalta etenemällä isompikin asia saadaan selätetyksi.

lupiini01
Kesän lämmössä kypsyviä siemenkotia.

Entäpä jos jokainen meistä ottaisi vastuulleen pätkän tienreunaa?

Mitäpä jos edes osa meistä alkaisi todenteolla niittämään ja/tai kaivaman lupiinikasvustoja maasta? Tai edes vain estäisi siementämisen, jotta lupiinien voittoisa leviäminen saataisiin estetyksi?

Tiedän, että moni pitää taistelua lupiineja vastaan jo mahdottomana, mutta jos mukaan saataisiin paljon ihmisiä ei tilanne olisi lainkaan niin mahdoton, sillä kun jokainen tekisi asian eteen jotain olisi tilanne jo ihan toinen eikä kenelläkään olisi kohtuutonta kuormaa.

Muutos nykyiseen olisi merkittävä jo pelkästään siten, että uusien kasvustojen syntymistä alettaisiin estää. Ja itse tuumin, että jos joka vuosi niittäisi kasvin matalaksi ja pikku hiljaa poistaisi osan jo olemassa olevista, niin jonain vuonna lupiineja ei enää olisi.

lupiini02
Lupiinin juurakon poistoa.

Oma projektimme

Mieheni ja minä päätimme ottaa huoleksemme pätkän tiestä, jonka varrella asumme. Toivomme, että lopulta saamme nyt syntyneet lupiinikasvustot poistettua, mutta jos onnistumme edes estämään kasvuston leviämisen olemme onnellisia, sillä tienvarressa on vielä runsaasti kotoperäisiä niittykasveja.

Eilen aloitimme projektimme ja koska lupiinit olivat viikon aikana ennättäneet jo kasvatella aika komeita siemenkotia, emme tänä vuonna tehneet muuta kuin kaivoimme meidän puolellemme tietä ilmaantuneet lupiinit juurineen pois ja toiselta puolen tietä katkoimme kukkavarret siemenineen pois, jotta uusia kasveja ei niistä pääsisi syntymään.

Ensi vuonna aloittamme projektin ajoissa ja niitämme kasvin maan tasalle mahdollisimman pian. Tämän kesän kukkavarsisaldo oli 6 täyttä jätesäkillistä, mutta saimmepas kaikki talteen ja kasvit eivät pääseet leviämään lisää!

lupiini04
Poistimme varovasti kukkavarsia, joissa oli jo siemenkotia.

Auttaisitko sinäkin kotoperäisiä lajejamme menestymään?

Uskon, että meidän jokaisen lähistöllä on jokin alue – tienvarsi, niitty tai jokin muu alue –  jonka lupiinit ovat vallanneet tai valtaamassa. Mitäpä jos pidettäisiinkin yhdessä huolta kotoperäisistä lajeistamme ja kävisimme kaikki yhdessä tuumin taisteluun lupiinia vastaan. Tuskin saamme sitä enää koskaan kokonaan pois, mutta jo leviämisen hillitseminen ja se, että lupiini ei leviäisi uusille tien varsille ja niityille olisi iso asia.

Soitto omaan kuntaan/kaupunkiin tai maanomistajalle (riippuen kenen mailla lupiinit kasvavat) ja homma saadaan nopeasti alkuun, sillä moni kunta katsoo hyvinkin suopeasti tällaista toimintaa ja jotkin kunnat jopa tarjoavat välineet vieraskasvien poistoon ja osa jopa kuljettaa säkitetyt kasvijätteet maksutta pois. Moni maanomistajakaan ei pistä pahakseen, jos talkoovoimin saadaan alueita vapaiksi lupiineilta.

Tänäkin kesänä on järjestetty ja järjestetään yhä monilla alueilla mm. paikallisten järjestöjen kautta tienvarsien ja niittyjen raivaamista vieraslajeista. Kannattaa tutustua oman alueen toimintaan ja mennä mukaan! Ja aina voi alkaa laittaa omaakin projektia pystyyn, jos alueella ei sellaista vielä ole!

————————-

Vieraslajeista kannattaa lukea lisää vaikkapa Vieraslajit-sivustolta ja opetella yleisimpien vieraslajien tuntomerkit. Mm. jättipalsami ja jättiputki kuuluvat ei-toivottujen kasvien listaan ja jättiputken torjunnassa on syytä olla hyvin varustautunut, sillä kasvi sisältämä kasvineste reagoi yhdessä auringonvalon kanssa ja iholle joutuessaan neste voi aiheuttaa hyvin vakavia palovamman kaltaisia oireita.

lupiini05
Siemenkodat päätyivät suoraan säkkiin.

————————————————

Seuraatko jo Luomulaaksoa Facebookissa? Tai Instagramissa? Jos et, niin tule ihmeessä mukaan! Facebookissa jaan myös linkkejä kiinnostaviin uutisiin ja Instagrammissa väläyksiä arjen touhuista, joista kaikki eivät milloinkaan päädy blogiin saakka. Molempien kautta voit tietenkin seurata blogipäivityksiä.


site stats

Kuinka jätevesiasetus muutti arkea: Osa 1

Ensi kesänä pihaamme asennettavat jätevesille tarkoitetut umpisäiliöt ovat saaneet mietteliääksi.

Kuinka paljon vettä meillä oikein kuluu? Kuinka nopeasti säiliöt tulevat täyteen?  Kuinka usein ne pitää tyhjentää ja ennen kaikkea, kuinka paljon niiden tyhjentäminen nostaa jo nyt huimaa vauhtia kohonneita asumiskustannuksiamme?

Tein taustatöitä ja otin selvää asioista. Alkoi ahdistaa.

Kuinka jätevesiasetus muutti arkea

Ahdistus syvenee

Yhä enemmän alkoi meitä mietityttää se seikka, että viemäriin menee loppujen lopuksi aivan tuhottoman paljon täysin puhdasta vettä – siis sellaista, jota ei todellakaan tarvitsisi umpisäiliöön tallettaa.

Jo pelkästään vessan vetämiseen käyttää yksi henkilö  Motivan mukaan noin 40 litraa vettä vuorokaudessa. Se on iso määrä ja meillä se pitäisi kertoa kuudella eli litroja tulisi yhteensä huimat  240 litraa! Tuo kaikki vessasta alas vedettynä yhden päivän aikana. Ei käy.

jatevesi02

Motiva osasi kertoa senkin, että keittiössä vettä kului keskimäärin 35 litraa per henkilö, peseytymiseen meni puolestaan 60 litraa ja pyykkiin 20 litraa. Yhteensä se tekee 155 litraa vuorokaudessa.  Kun tuo luku kerrotaan kuudella, niin määrä on sen verran hurja, että huonommallakin matikkapäällä ymmärtää, ettei tulevan umpisäiliön tilavuus riitä kovinkaan pitkälle. Ei edes koko kuukaudeksi.

Matka kohti uutta vedenkäyttötapaa

Likakaivot on meillä pitänyt tyhjentää tavallisesti parisen kertaa vuodessa, mutta umpisäiliöiden tyhjennys  olisi vähintään kaksi tai ehkä kolmekin kertaa kuukaudessa. Se nostaa asumiskuluja vuodessa monella sadalla eurolla, kun yksi tyhjennys maksaa nykyisin noin 80 euroa.  Itse asiassa lisäkulua tulisi vuodessa noin 1760 euroa, jos kaksi kertaa kuukaudessa tapahtuva tyhjennys riittää ja 2720 euroa, mikäli tyhjennys tapahtuu kolme kertaa kuukaudessa.  Lapsiperhe ei todellakaan kiitä. Enkä usko, että kovin moni muukaan.

Hetkellisen epätoivon jälkeen tartuimme härkää sarvista ja päätimme, että koska umpisäiliöiden tuloa emme mitä ilmeisimminkään voi välttää ja muita vaihtoehtoja ei yksinkertaisesti ole, niin sitten on keksittävä kaikki mahdolliset konstit, ettei vettä kuluisi paljon ja ettei viemäriin mene tippaakaan puhdasta vettä. Päätimme, että puhdas vesi pitää saada hyötykäyttöön viimeistä pisaraa myöten ja vettä kulutetaan mahdollisimman vähän tai asumisbudjettimme ei tulisi ikinä kestämään.

930 litraa vettä vuorokaudessa olisi luksusta, johon meillä ei tulisi olemaan varaa.

Näiden ajatusten myötä alkoi matkamme kohti ekologisempaa vessa- ja vedenkäyttökulttuuria ja  aloimme todenteolla pohtia vedenkäyttötapojamme.

Meillä on vielä melkein vuosi aikaa selvittää, kuinka paljon vettä oikeastaan todella tarvitsemme ja kuinka vähällä voisi selvitä muuttumatta ympäristöhaitaksi läheisilleen.

Tule mukaan seuraamaan, kuinka selviämme ja millainen arjestamme oikein muodostuu.

jatevesi03

Kuvat: © Luomulaakson Maria


website statistics