Aihearkisto: Kierrätys

Jukka Isotalon kauniit, ekologiset lasiluomukset

Jukka Isotalon kauniit, ekologiset luomuksetLasitaiteilija Jukka Isotalon lasiset luomukset kiinnittivät heti huomioni viikonloppuna Knehtilän luomutilan Elomarkkinoilla. Pullot ja lasit olivat arjen luksusta parhaimmillaan ja kyllä näitä ihanuuksia kattaisi ihan mielellään juhlavampaankin pöytään. Rakastan lasia ja kun siihen yhdistetään ekologisuus on lopputulos aikamoisen mahtava – ainakin kun Isotalo pääsee luomaan.

Kaikki ihanuudet on tehty sellaisista vanhoista pulloista, joita ei Suomessa voi täyttää uudelleen. Materiaali Isotalon mallistoon tuleekin ravintoloista ja Alkon logistiikan kautta. Myös tavarankuljetuksessa on kiinnitetty huomiota ekologisuuteen ja iso osa materiaali– ja tuotekuljetuksista hoidetaan tavarankuljetuspyörällä. Voisiko asioita enää paremmin tehdäkään!

En voi sanoa, että pitäisin kaikista kierrätysideoilla luoduista esineistä olivat ne sitten lasia tai jotain muuta.  Toiset vain ovat onnistuneempia kuin toiset.  Ehkä siksikin oli hauskaa törmätä niin viimeisen päälle suuniteltuun tuotteeseen, jossa yhdistyy eleetön kauneus, linjakkuus ja mahtava käyttömukavuus ripauksella utua ja keveyttä.  Juuri sitä Jukka Isotalon Evolum tarjoaa.

Jukka Isotalon kauniit ja ekologiset luomukset

Tuotteet valmistetaan käsityönä hiomalla, koristeet hiekkapuhaltamalla eikä laseja hapoteta. Tuotteen valmistusprosesissa ei myöskään sulateta vanhaa tuotetta vaan hyödynnetään sen muotoa sellaisenaan. Näin energian kulutuskin pysyy minimissään. Osassa esineitä käytetään myös lasitusliikeen ylijäämäpaloja. Upeat puuosat ovat leppää, joka on käsitelty pellavaöljyllä.

Jukka Isotalon kauniit ja ekologiset luomukset

 

Jukka Isotalon kauniit ja ekologiset luomukset

Isotalon tuotantoa on ollut esillä niin Tokiossa kuin Euroopassakin Green Design näyttelyssä ja onpa hän suunnitellut palkintopokaalejakin vuoden 2009 kisoihin Leville.

Alla olevan kuvan ruskeat lasi-ihanuudet jäivät kummittelemaan mieleeni. Ne ja ylimmäisen kuvan suloiset pienet, graninipulloista tehdyt lasit voisin adoptoida vaikka heti. Tosin pidän kovasti myös lasipurkeista puukansilla ja pullotkin olivat mahdottoman kauniita. Huomaan, että en oikein osaa päättää, mikä olisi se kaikkein kaunein. Taisinkin tulla jättäneeksi aikamoisen määrän sormenjälkiä myyntipöydän tuotteisiin. 😀

Pitää varmaan ihan oikeasti alkaa toivoa lasiastiastomme pikaista kuolemaa – korvaisin ne mieluusti Isotalon taidokkailla laseilla, silläkin uhalla, että saisin jatkuvasti pelätä jonkun särkevän lasinsa vahingossa. Kyllä arjessakin voi olla kauniita esineitä käytössä eikä aina vain haudata niitä parhaimpia sinne kaapin perälle odottamaan jonkin sortin kissanristiäisiä. Sillä tavalla ei välttämättä ehdi koskaan lempiastioistaan edes nauttia!

Jukka Isotalon luomuksiin pääsee paremmin tutustumaan Evolumin Facebook-sivuilla sekä Evolum-sivuston galleriassa, josta muuten löytyy mielettömän kaunis Onni-valaisin. Itse asiassa pidin aivan kaikesta, mitä sivuilla näin. Koskaan ennen ei ole minkään muun kanssa käynyt näin. Evolum.  ❤

Jukka Isotalon kauniit ja ekologiset luomukset



web statistics


Autotallin raivausta

Autotallin raivaus alkoi muutama päivä sitten. Se onkin ollut jo pitkään todella kamalassa kunnossa, kun sinne on heitelty sisään milloin mitäkin ja tavaraa oli oikeasti jo aivan liikaa. Piti siis normaalin siivouksen lisäksi päättää, mitä heitetään pois, sillä kaikki tavarat eivät yksinkertaisesti voineet enää sinne takaisin päätyä tai autotallin työpöydälle ei mahtuisi tekemään enää yhtään mitään ikinä. Olimme jo kovasti kaivanneet mahdollisuutta autotallin työpöydän käyttöön.

Autotallin raivausta

 

Pari päivää vierähti lajitellessa kaikensortin remonttikampetta ja löytyipä autotallin uumenista myös ovi, joka oli otettu pois paikoiltaan. Sen tilalle oli jo reilu vuosi laitettu paljeovi, jotta säästettiin tilaa ja saatiin uudet ratkaisut ”leipomossani” toimimaan. Ratkaisu on ollut varsin hyvä, mutta valitettavasti sitä samaa ei voinut sanoa vanhan oven säilytyksestä. Ovi vei tilaa autotallissa aivan tokuttomasti ja tulimme nyt siihen tulokseen, että emme sitä enää säästä vaan se saa lähteä kohti oikeaa jätepistettä kaatopaikalla. Vähän kirpaisee hukata hyvää tavaraa, mutta niin se on, ettei kaikkea voi eikä pidäkään säästää – paitsi jos nauttii siitä, että talon joka nurkka on väärällään tavaraa. Itse ainakin pidän enemmän siitä, että ympärillä on myös tilaa eikä tarvitse kompastella tavaroihin ja huonekaluihin. Liika tavara tuntuu kamalalta ja siivoaminenkin helpottuu, kun tavaraoiden välissä mahtuu heiluttelemaan niin imuria kuin moppiakin.

Myönnettävä kuitenkin on, että meilläkin sitä tavaraa on aivan liikaa. Ei kuitenkaan kaikenlaista tavaraa. Esimerkiksi vaatteita meillä ei ole paljon tai liikaa kuten monessa nykyperheessä tuntuu olevan.

Meillä ylimääräinen tavara onkin enemmän sellaista ”tällä-voisi-vielä-joskus-ehkä-tehdä-jotain” tavaraa. Sitä on kertynyt mummini kuolinpesästä, isäni muutosta, veljeni muutosta, omista remonteista ja ties mistä muualta. Olenkin sanonut jo useamman vuoden ajan, että nyt ei kenenkään sovi hetkeen aikaan muuttaa tai kuolla tai me emme ehdi setviä autotalliamme ikinä. No, ihmiset ovat kiitettävästi noudattaneet tätä toivomusta. 😀

Hetki pitää vielä puurtaa, jotta saadaan asiat päätökseen, mutta kaatopaikkakuorman  kasvaessa alkaa tilanne näyttää hetki hetkeltä valoisammalta.  Tai siis eihän enää pidä puhua kaatopaikasta vaan jäteasemasta, jossa kaikki lajitellaan oikeisiin lokosiin eikä vain heitetä isoon kasaan niin kuin muistan lapsuudessani tehdyn, kun käytiin kaatopaikalla viemässä lasti. Niin ne asiat ovat menneet eteenpäin ja lokkejakaan ei noilla jäteasemilla näe kuten näki lapsuuteni aikaisilla kaatopaikoilla. Kiva niin.

Autollista löytyi myös vajaita purkkeja ties mitä aineita. Osa oli kuivunut ja kelpasi sitten sekajätteeksi, mutta osa pitää kiikuttaa asianmukaiseen kierrätyspisteeseen, koska sisus on haitallista eikä sitä saa hävittää tavallisen kotitalousjätteen seassa. Onneksi jäteasemalla on näillekin oma piste ja ne saa kiikuttaa sinne ihan ilman maksua. 🙂 Aika harva asia nykymaailmassa on ilmaista – hyvä, että tämä on, sillä pelkäänpä, että ympäristölle haitallisia aineita, energiansäästölamppuja yms. päätyisi luontoon muuten entistäkin enemmän.

Kaikki esiin kaivamamme tavara ei onneksi päätynyt jäteasemalle vaan osa sujahti Fidaan ja joitain päätyi UFFin laatikoihin. Alkoi tuntua olo paremmalta. Viikonloppuna jatketaan ja lisätään tuota onnellisuuden tunnetta.

Liika tavara sen sijaan ei tee ketään onnelliseksi.


web counter


Lahjakas-lahjapakkaus

lahjakasLahjojen paketointi voi olla tuskaa tai sitten ei. Joka tapauksessa ainakin itselläni on päänvaivaa aiheuttanut se, että en millään haluaisi tehdä roskavuorta lahjapapereilla. Silti, joka vuosi lahjapaperia tulee heitettyä metreittäin roskiin. Lahjapaperi on siitäkin syystä inhaa, että se ei kelpaa kierrätykseen vaan se laitetaan joko energiajakeeksi tai sekajätteen joukkoon. Vaihtoehto olisi varsin tervetullut

Mieheni lapsuudenkodissa lahjapaperit ja -narut kierrätettiin ja kierrätetään edelleen. Tämä tietenkin edellyttää sitä, että paketit avataan nätisti eikä repimällä ja riipimällä. Lahjanarujen rullaminen onkin jollain tapaa yhteisöllinen asia heidän perheessään, ja jokainen pääsee siihen joulun välipäivinä osallistumaan. Idea on hyvä, mutta kertaalleen käytetyyn paperiin ei ole aina mukava  kääriä pakettia, sillä paperi ei välttämättä etenkään muutaman käyttökerran jälkeen näytä aina kovin kauniilta. Taitokset ovat väärissä kohdissa ja teippikin on monesti jättänyt jälkensä paperiin. Oman perheen kesken tämä on kuitenkin varsin toimiva juttu ja säästää niin ympäristöä kuin rahaakin.

Mieheni ja minä päätimme jokunen vuosi sitten alkaa käyttää lahjakasseja. Paketointi ole helppoa ja nopeaa ja kassit sai hyvin sisäkkäin kaappiin säilöön. Ongelmaksi muodostui lähinnä se, että kaikki kassit eivät mene kovinkaan pieneen tilaan ja kassien liimaukset alkavat jossain vaiheessa pettää. Uudestaan niitä toki sopii liimata. Yksi ongelma on myös se, että lahjakassin saa nopeasti auki eikä lahja ole pitkään piilossa. Avaaminen on turhan helppoa ja nopeaa. Lahjapaperi säilyttää salaisuuden hetken pidempään. Tätä ajatusta veljeni tapasi noudattaa monesti lapsuudessamme (ja välillä sen jälkeenkin)  paketoidessaan minulle lahjaa. Paketti oli saanut ympärilleen yhden jos toisenkin paperi kerroksen ja välillä muutaman ylimääräisen kierroksen teippiäkin. 😀 Ei ehkä ekologista, mutta hauska ja lämmin muisto. 😀

Paketointi on osa lahjaa ja joissain kulttuureissa hyvinkin iso osa koko lahjanantoprosessia.  Itse olen kasvanut siinä uskossa, että kääreen pitäisi olla myös kaunis eikä vain peittää varsinaista lahjaa.

Näiden aatoksien myötä ihastuin Hyvinvoinnin tavaratalon  myymään *Lahjakas-lahjapakkaukseen.* Se vaikuttaa kestävältä, ekologiselta, menee pieneen tilaan ja paketin saa paketoitua hiukan normaalin paperin tapaan. Se valmistetaan käytöstä poistetuista mainosbanderolleista. lahjakasta on kahta kokoa: pienempi 32 x 28 cm ja isompi 47 x 42 cm. Aika hyvät koot! Tässä voisi olla kestävä ja ekologinen lahjapakkaus ratkaisu!

Ja samalla mietin kuinka näitä saisi tehtyä myös itse… joskus olen kankaasta lahja”paperia” tehnytkin ja se oli varsin toimiva juttu. Energiaa näiden tekemiseen ehkä olisi, mutta se aika.

Lahjakkaan hauska puoli on myös mukana tuleva kortti, jossa on ”10 kertaa paikka päivämäärälle, ”Sinulle” ja ”Minulta”. Näin Lahjakas kiertää juhlasta juhlaan ja kerää itselleen historian vierailuistaan eri kodeissa.”

Ihana idea, joka luo muistoja joulu joulun jälkeen! Lahjapakkauksen valmistaa Sallan paja Paimiossa.


shopify analytics ecommerce


Joukkotuho

Montako kodinkonetta voi mennä rikki vajaan puolen vuoden aikana? Siinä kysymys, johon meidän taloudessa on liiankin hyvä vastaus. Tällä hetkellä saldo on seitsemän kappaletta.

Meille on hyvin lyhyessä ajassa kotiutunut uudet versiot liedestä, pesukoneesta, jääkaappi/pakastimesta, arkkupakastimesta sekä jääkaapista. Niin ja kahvinkeitin!

Kellarin puute on jälleen nostanut päätään. Kuinka paljon sähköä säästäisikään, jos olisi kellari! Mutta kellaria ei ole. Muutama vuosi sitten maakellarin rakentamista vielä harkittiin, mutta harkinta-asteelle se sitten jäi. Ja tämä taitaa olla ihan pysyvä olotila. Onneksi on nyt uudet kodinkoneet, jotka toivottavasti potkuttelevat  monen monituista vuotta eivätkä hajoa kaikki yhtäaikaa. Toisaalta mikäpä nykyään kestäisi… Ja hassuinta on, että niin paljon puhutaan kierrättämisestä ja  säätämisestä, mutta sitten mitään ei kuitenkaan kannatakorjata! Mitä oikeastaan tarkoittaa, ettei kannata korjata? Olen huomannut, että sillä ei ole loppujen lopuksi mitään tekemistä sillä, millainen osa johonkin tarvittaisiin ja olisiko sen vaihtaminen yksinkertaista vai ei. Lopujen lopuksi kaikki mitataan aina rahassa. Jokin osa on niin kallis, että sitä ei kannata hankkia, koska uuden ostaminen on halvempaa tai osa on ainakin niin lähellä uuden laitteen hintaa, että ei ole mitään järkeä ostaa uutta osaa vanhaan laitteeseen, josta sitten kohta hajoaa jotain muuta.

Mutta miksi on tehty niin, että osat ovat niin kalliita? Eikö olisi järkevää vaihtaa jokin osa ja pidentää kodinkoneen käyttöikää? Eikö sillä tavalla kuluisi vähemmän materiaalia? Tarvitsisi valmistaa vähemmän tavaroita alusta asti? Kummalliseksi on maailma mennyt.

No, tämä lienee se hetki, jolloin ollaan iloisia siitä, että on uudet, toimivat kodinkoneet. Surullinen näky takapihalla ei paljon kuitenkaan  hymyilytä. Onneksi nuo eivät tuossa enää kauan loju. Lumien nyt mentyä olisi tarkoitus viedä kaikki kierrätykseen ja laittaa piste tälle episodille elämässä ainakin hetkeksi. Voihan olla, että huomenna hajoaa taas jotain.

Sammakko, Tiikeri ja Possu

Kuva_roskikset1Olipa kerran Sammakko, Tiikeri ja Possu. Sammakko piti kaikesta vihreästä ja viihtyi hyvin, kun tunsi kostean mullan varpaidensa alla. Tiikeri taas oli vikkelä ja tarvitsi paljon energiaa. Possu puolestaan piti kaikesta siitä, mistä Sammakko ja Tiikeri eivät.

Kyseessä ovat siis meidän perheemme roska-astiat. Sammakko on biojätteelle, tiikeri energiajakeelle ja possu saa sisäänsä kaiken sen, mikä ei noihin kahteen tai muuhun kierrätykseen kelpaa.

Astiat ovat olleet hyvät siinäkin mielessä, että lasten on ollut helppo sisäistää roskien lajittelu. Mielikuvat eläimistä ovat vahvat. Meillä ei muuten  nykyään paljon puhuta biojätteistä, energiajakeesta tai sekaroskista. Kun ihmetellään mihin mikäkin roska menee on vastaus yleensä vain sammakko, tiikeri tai possu. Sammakon jätteet ovat selkeämpiä ja ongelmia tulee lähinnä vain tiikerin ja possun välillä, kun pitää olla varma, että esimerkiksi muovit ovat energiajakeeksi soveltuvia.

Kierrätys voi todella olla hauskaa ja noita roska-astioita katselee ihan mielellään!