Aihearkisto: Eko

Hävikkiviikon herkut Luomulaakson tapaan

Tällä viikolla on vietetty hävikkiviikkoa.

Itselleni ruokahävikin minimoiminen on aina ollut hyvin tärkeää ja jo lapsuuden kodissani pidettiin tärkeänä, että ruokahävikkiä ei pääsisi syntymään. Niinpä puuron loput, jos sellaisia sattui jäämään, käytettiin sämpylätaikinoissa ja ruokia jatkettiin toisilla aineksilla, jota saatiin taas maittava annos, josta riitti kaikille.

Hävikkiviikon herkut Luomulaakson tapaan

Näin hävikkiviikon ja toki kaikkien tulevienkin ihan arkisten viikkojen lisäksi ajattelin, että olisi ihan paikallaan kertailla, millaisia hävikkiherkkuja Luomulaakson reseptipostaukset oikein pitävät sisällään. Ja kuten aina Luomulaakson resepteissä, kaikki reseptien ainekset voi löytää  luomuna.

Banaaninkuoret

Itselleni rakkaimpia muistoja on syntynyt banaaninkuorikakusta. Se ja muut banaaninkuoriherkut ovat olleet suuressa suosiossa perheessämme, mutta taitaa olla niin että suurimmat tunteet herättivät niin banaaninkuorikakku kuin hunajaiset banaaninkuorisämpylät, vaikka kannoilla kirivät kyllä kovaa banaaninkuorimuffinit sekä banaaninkuorikakkarat.

banaaninkuorikakku
Banaaninkuorikakku

R_banaaninkuorisämplyä01
Hunajaiset Banaaninkuorisämpylät

R_banaanimuffini03
Kaakaoiset Banaaninkuorimuffinit

Perunankuoret

Banaaninkuorien ohella toinen suosikkini on niinkin arkinen asia kuin perunankuoret.

Tiedän, että osan mielestä perunankuoret eivät ole hävikkiä lainkaan, sillä he eivät perunoita kuori vaan syövät ne kuorineen.

Ymmärrän hyvin näkökannan ja saan tästä aika ajoin palautettakin. Tosiasia kuitenkin on, että osa ihmisistä kuorii perunat, koska heidän mielestään kuoripäälliset perunat eivät yksinkertaisesti maistu hyviltä ja sitten on olemassa erityisominaisuuksia, kuten vaikkapa aistiyliherkkyydet, jotka pistävät omat kapulansa rattaisiin, jos ruokapöydässä edes kuvittelee tarjoavansa kuoripäällisiä perunoita. Meidän taloudestammekin löytyy kaikkia kolmea eri suuntausta kannattavia.

Niinpä kuorettomien perunoiden käyttäjänä minunkin piti keksiä käyttöä edes osalle niistä perunankuorivuorista, joita meidänkin keittiössämme syntyy. Onneksi loput menevät biojätteeksi ja lopulta parantavat kasvimaatamme. Ei ihan paha käyttäkohde sekään.

ruissämpylä
Välimerelliset Ruissämpylät

perunankuorisipsit
Rapsakat perunankuorisipsit

Nahistuneet kurkut ja kurkkumehu

Eräänä vuonna kasvihuone tuuppasi kurkkuja sen verran kiitettävästi, että niiden kohdalla piti alkaa pohtia, mihin kaikkeen niitä oikein voisi käyttää. Ja samaan aikaan minua vaivasi se, että tzatzikin teosta jäi aina kurkkumehua jäljelle, koska kurkut piti valuttaa. Niinpä syntyi hävikkiherkkureseptejä ratkaisemaan molempia syntyneitä ongelmia.

R_kesakurpitsalatty01
Kurkkulätyt

R_kurkkumehu01
Kurkkumehusämpylät

Appelsiininkuori ja punajuuret

En todellakaan pidä ruokahävikistä ja yritän aina pohtia, mihin sellaisetkin syötäväksi kelpaavat voisi käyttää, jotka monesti menevät suoraan kompostiin. Usein vihannesten varret ja lehdet ovat tällaisia. Punajuurenvarsia meillä ei ole enää pitkään aikaan viskottu kompostiin ja appelsiininkuoretkin otetaan aika pitkälti talteen yleensä raasteen muodossa.

Muut syötävät vihannesten varret, kuten vaikkapa porkkanan naatit tapaan kuivata viherjauheeksi, jota voin käyttää sitten leipätaikinoissa, piirakoissa ja sen sellaisissa.

punajuurenvarsitäyte
Punajuurenvarsi täyte

kuva_appelsiininkuori
Kuivatut appelsiininkuoret

Leipä

Leipää taitaa helposti jäädä kuivumaan melkein jokaiselle. Meillä leivän loppuja kuivataan välillä ihan tarkoituksella koiralle nakerreltavaksi, koska se niistä tuntuu niin kovasti pitävän, mutta onpa vanhan leivän hyödyntämiselle toki monia muitakin konsteja. Ala olevan linkin takaa löydät kymmenen vinkkiä.

kuva_leipa01
10 tapaa käyttää vanhaa leipää

—————————–

Seuraatko jo Luomulaaksoa Facebookissa? Tai Instagramissa? Jos et, niin tule ihmeessä mukaan! Facebookissa jaan myös linkkejä kiinnostaviin uutisiin ja Instagramissa väläyksiä arjen touhuista, joista kaikki eivät milloinkaan päädy blogiin saakka. Molempien kautta voit tietenkin seurata blogipäivityksiä.

Kuvat: © Luomulaakson Maria, jollei toisin mainita



Lupiinit lakoon

Lupiinit lakoon
Lupiinilauma kotimme lähellä.

Pihaamme mystisesti saapuneen jättipalsamikasvuston alkuperä alkoi selvitä meille. Emme ihan heti muistaneet, että viime vuonna pihaan tilattiin isohko sorakuorma, joka tuotiin kuorma-autolla sivupihalle ja kärrättiin sieltä erissä takapihalle. Kun  aloimme ajatella, mihin joka paikkaan soraa laitettiin ja millä reiteillä sitä kärrättiin, alkoi jättipalsamien sijaintipaikoissakin olla tolkkua. Tuo tuiki tarpeellinen sorakuorma on siis todennäköinen syyllinen tämän kesän äkkiä ilmaantuneisiin harmillisiin jättipalsamipöheikköihimme.

Jättipalsamin leviämisestä suivaantuneina aloimme katsella pihaamme vuosi vuodelta lähemmäksi tulevaa lupiiniviidakkoakin hiukan toisella tavalla ja niin päätin rimpauttaa kuntaan ja kysyä olisiko sopivaa, jos alkaisimme raivata tuota pihaamme uhkaavasti lähestyvää pöheikköä. Muutaman tunnin odottelun jälkeen oli kunnasta käynyt jo joku kurkkimassa lupiinitilannetta tien varrella ja lupa lupiinien poistoon tuli ja tulevina vuosina meidät voikin nähdä tienpätkän lupiiniviidakkoa kaatamassa. Toivottavasti työ tuottaa tulosta ja saamme tulevaisuudessa nähdä enemmän kotoperäisiä kasveja tienpientareella.

lupiini03
Muutama yksittäinen lupiini, jotka olivat jo ihan parin metrin päässä pihastamme.

Mitä vikaa lupiineissa sitten on?

Luulenpa, että aika monen lapsuudenkodin puutarhassa kasvoi lupiini. Siniset, vaaleanpunaiset ja valkoiset upeat kukinnot olivat ainakin minusta hurjan kauniit ja kuvittelin aina, että sitten joskus nappaisin noita tummia, kypsiä siemenkotia mukaani ja kylväisin ylväitä kukkia omaankin pihapiiriini. No, vuodet toivat tietoa ja mieli muuttui. Enää en haaveile kukkivista lupiinimetsiköistä vaan yritän kaikin voimin pitää nuo kasvit poissa pihastamme ja sen lähistöltä.

Lupiini tuotiin Suomeen alun perin 1800-luvulla Pohjois-Amerikasta ja sen jälkeen se onkin tehokkaasti levinnyt ympäri Suomen. Yksi kasvi tuottaa satoja siemeniä, joten leviäminen on tehokasta ja nopeaa ja kasvutapa tukahduttava kotoperäisille kasvilajeillemme. Lupiini rehevöittää kasvipaikkaa ja syrjäyttää kotoperäiset niittykasvimme kuten kissankellon ja päivänkakkarat. Ongelmana on sekin, että lupiini ei kelpaa monille hyönteisille ravintokasviksi ja täten vaikeuttaa myös kotoperäisten hyönteistemme menestymistä.

Tuossapa monta hyvää syytä tarttua toimeen, vaikka tilanne näyttäisikin kurjalta. Pala palalta etenemällä isompikin asia saadaan selätetyksi.

lupiini01
Kesän lämmössä kypsyviä siemenkotia.

Entäpä jos jokainen meistä ottaisi vastuulleen pätkän tienreunaa?

Mitäpä jos edes osa meistä alkaisi todenteolla niittämään ja/tai kaivaman lupiinikasvustoja maasta? Tai edes vain estäisi siementämisen, jotta lupiinien voittoisa leviäminen saataisiin estetyksi?

Tiedän, että moni pitää taistelua lupiineja vastaan jo mahdottomana, mutta jos mukaan saataisiin paljon ihmisiä ei tilanne olisi lainkaan niin mahdoton, sillä kun jokainen tekisi asian eteen jotain olisi tilanne jo ihan toinen eikä kenelläkään olisi kohtuutonta kuormaa.

Muutos nykyiseen olisi merkittävä jo pelkästään siten, että uusien kasvustojen syntymistä alettaisiin estää. Ja itse tuumin, että jos joka vuosi niittäisi kasvin matalaksi ja pikku hiljaa poistaisi osan jo olemassa olevista, niin jonain vuonna lupiineja ei enää olisi.

lupiini02
Lupiinin juurakon poistoa.

Oma projektimme

Mieheni ja minä päätimme ottaa huoleksemme pätkän tiestä, jonka varrella asumme. Toivomme, että lopulta saamme nyt syntyneet lupiinikasvustot poistettua, mutta jos onnistumme edes estämään kasvuston leviämisen olemme onnellisia, sillä tienvarressa on vielä runsaasti kotoperäisiä niittykasveja.

Eilen aloitimme projektimme ja koska lupiinit olivat viikon aikana ennättäneet jo kasvatella aika komeita siemenkotia, emme tänä vuonna tehneet muuta kuin kaivoimme meidän puolellemme tietä ilmaantuneet lupiinit juurineen pois ja toiselta puolen tietä katkoimme kukkavarret siemenineen pois, jotta uusia kasveja ei niistä pääsisi syntymään.

Ensi vuonna aloittamme projektin ajoissa ja niitämme kasvin maan tasalle mahdollisimman pian. Tämän kesän kukkavarsisaldo oli 6 täyttä jätesäkillistä, mutta saimmepas kaikki talteen ja kasvit eivät pääseet leviämään lisää!

lupiini04
Poistimme varovasti kukkavarsia, joissa oli jo siemenkotia.

Auttaisitko sinäkin kotoperäisiä lajejamme menestymään?

Uskon, että meidän jokaisen lähistöllä on jokin alue – tienvarsi, niitty tai jokin muu alue –  jonka lupiinit ovat vallanneet tai valtaamassa. Mitäpä jos pidettäisiinkin yhdessä huolta kotoperäisistä lajeistamme ja kävisimme kaikki yhdessä tuumin taisteluun lupiinia vastaan. Tuskin saamme sitä enää koskaan kokonaan pois, mutta jo leviämisen hillitseminen ja se, että lupiini ei leviäisi uusille tien varsille ja niityille olisi iso asia.

Soitto omaan kuntaan/kaupunkiin tai maanomistajalle (riippuen kenen mailla lupiinit kasvavat) ja homma saadaan nopeasti alkuun, sillä moni kunta katsoo hyvinkin suopeasti tällaista toimintaa ja jotkin kunnat jopa tarjoavat välineet vieraskasvien poistoon ja osa jopa kuljettaa säkitetyt kasvijätteet maksutta pois. Moni maanomistajakaan ei pistä pahakseen, jos talkoovoimin saadaan alueita vapaiksi lupiineilta.

Tänäkin kesänä on järjestetty ja järjestetään yhä monilla alueilla mm. paikallisten järjestöjen kautta tienvarsien ja niittyjen raivaamista vieraslajeista. Kannattaa tutustua oman alueen toimintaan ja mennä mukaan! Ja aina voi alkaa laittaa omaakin projektia pystyyn, jos alueella ei sellaista vielä ole!

————————-

Vieraslajeista kannattaa lukea lisää vaikkapa Vieraslajit-sivustolta ja opetella yleisimpien vieraslajien tuntomerkit. Mm. jättipalsami ja jättiputki kuuluvat ei-toivottujen kasvien listaan ja jättiputken torjunnassa on syytä olla hyvin varustautunut, sillä kasvi sisältämä kasvineste reagoi yhdessä auringonvalon kanssa ja iholle joutuessaan neste voi aiheuttaa hyvin vakavia palovamman kaltaisia oireita.

lupiini05
Siemenkodat päätyivät suoraan säkkiin.

————————————————

Seuraatko jo Luomulaaksoa Facebookissa? Tai Instagramissa? Jos et, niin tule ihmeessä mukaan! Facebookissa jaan myös linkkejä kiinnostaviin uutisiin ja Instagrammissa väläyksiä arjen touhuista, joista kaikki eivät milloinkaan päädy blogiin saakka. Molempien kautta voit tietenkin seurata blogipäivityksiä.


site stats

Uudenmaan REKO-ylläpitäjien palaverissa

Uudenmaan REKO-ylläpitäjien palaverissa

Lauantai-iltapäivä kului rattoisasti Uudenmaan REKO-ylläpitäjien palaverissa, jossa puitiin REKO-renkaissa ilmenneitä asioita ja rakennettiin REKO-renkaista tuttua yhteisöllisyyttä myös meidän ylläpitäjien kesken. Tapaamisen kutsui koolle Lähiruokaa Uudeltamaalta – hanke eikä tapaaminen ollut suinkaan ensimmäinen laatuaan.

Tuntui taas mukavalta tavata kasvotusten toisia uusimaalaisia ylläpitäjiä ja käydä läpi niin renkaissa ilmenneitä haasteita, kuin myös niitä iloisia tarinoita. Nauruakaan ei tapaamisessa unohdettu.

rekopalaveri01

Tällä kertaa kokoonnuimme Laurea-ammattikorkeakoululla Tikkurilassa. Tuntui hyvältä huomata, että REKO-jaoissa koettua hyvää tunnelmaa löytyi myös meidän ylläpitäjien kesken, vaikka olimmekin osaksi aivan ventovieraita toisillemme.

Tapaamisen aikana meitä hemmoteltiin niin kahvitarjoilulla kuin mielenkiintoisella luennollakin,  sillä Turun yliopistosta oli tullut Leena Erälinna kertomaan meille aiheesta ”Mikä lähiruoassa koukuttaa?” Saimme jälleen mielenkiintoista lisätietoa lähiruoasta ja kaikkeen siihen liittyvästä. Opimme myös, että tällä hetkellä jäseniä REKOissa on yhteensä jo yli 250 000! Ei ihan pieni määrä siis!

rekopalaveri04

Tapaamisestamme jäi tälläkin kertaa hyvä tunnelma eikä ihme – hyvässä hengessä oli hyvä pallotella ajatuksia ja saada erilaisia näkökulmia omassakin renkaassa ilmenneisiin haasteisiin. Noilla eväillä on taas hyvä jatkaa eteenpäin ja odottaa seuraavaa ylläpitäjien tapaamista.

Mikä on REKO?

Aitojamakuja.fi kertoo REKOsta näin:

Lähiruoan myynti- ja jakelumalli REKO:ssa (Rejäl konsumtion – Reilua kuluttamista) kuluttajat tilaavat lähiruokatuottajilta ruokaa suoraan ilman välikäsiä. REKO-renkaat toimivat Facebookin kautta suljettuina ryhminään, joissa tilaukset ja toimitukset sovitaan. Ryhmät toimivat vapaaehtoisvoimin ja sen ylläpitäjät eivät saa työstään palkkiota.

Voit lukea REKOsta lisää Aitojamakuja-sivustolta ja
Nurmijärven REKO-ryhmän löydät tämän linkin takaa.

Kaikki REKOt löydät joko täältä Luomulaaksosta, Aitojamakuja sivulta tai FB-ryhmästä REKO Lähiruokarengas.

rekopalaveri03

Kuvat: Maria/Luomulaakso




Tunnelmallinen JouluREKO Nurmijärvellä

Eilen oli Nurmijärvellä vuoden viimeinen REKO – JouluREKO.

Nurmijärven REKO on toiminut nyt jo vuoden verran. Aloitimme viime vuonna juuri joulunkynnyksellä ja vuoden mittaan olemme kasvaneet aika huimasti. Jäseniä on tällä hetkellä jo melkein 2300. Tuottajavalikoimammekin on runsas, sillä reilu 70 erialan tuottajaa on huolehtinut REKOlaistemme ruokakaapin sisuksiin makoisia herkkuja pitkin vuotta. Olemme saaneet nauttia kesäisistä satokauden antimista, mutta myös joulun tuoksuvista herkuista. Takana on uskomattoman herkullinen vuosi!

Tunnelmallinen JouluREKO Nurmijärvellä

Tänä vuonna päätimme kiittää kaikkia upeita REKOlaisiamme REKOon sopivalla tavalla. Ylläpidon leivontaosasto pöllytteli keittiössä aiemmilla kerroilla tutuilta tuottajiltamme osteltuja jauhoja ja rikkoi lukemattoman määrän kananmunia, jotta saatiin aikaan jokunen sata kappaletta kanelisia pippurikakkuja ilahduttamaan kaikkia ihania ryhmäläisiämme. Niitä jaettiinkin REKOlaisillemme hyvä määrä, niin ylläpidon kuin aputonttujen voimin ja saimme nähdä paljon joulutunnelmaan virittyviä ihania ihmisiä.

Paikalla olikin runsain mitoin niin asiakkaita kuin tuottajiakin, joita ilman REKOmme ei voisi olla sellainen kuin on. Meillä onkin erinomaisen hyvä henki ja olen hyvin iloinen siitä.

Jo aiemmin joulukuussa päätimme ylläpidossa ilahduttaa tuottajiamme, jotka ovat jaksaneet viikko ja kuukausi toisensa jälkeen puolestaan ilahduttaa meitä erinomaisilla tuotteillaan. Jokainen tuottaja saikin käteensä pienen herkkupussukan hyvän joulun toivotusten sekä lämpöisten kiitosten kera.

joulureko

Näissä tunnelmissa onkin hyvä vetäytyä joulun viettoon ja rakentamaan vielä viimeisiä joulujuttuja, jotta lasten  ihana ja lämmin joulu voi saada huipennuksensa.

Ensi yönä, lasten mentyä jo nukkumaan ja talon hiljennyttyä odottamaan jouluaattoaamua, täyttyy keittiömme lasten rakastamien hunajaisten mantelikarkkien tuoksusta. Ehkäpä oikein innostun ja teen niistä myös maustetut versiot. Joulu voi alkaa.

❤Oikein rauhallista ja lämpöistä joulua kaikille teille, ihanat lukijani. 

joulurekolyhty


site stats


Kymenlaakson REKO toivotti lomailijan tervetulleeksi

kymenlaaksonreko10
Kaikenlaisten rakennusprojektien keskellä ehdimme kesällä onneksi hiukan lomaillakin. Lomamme vietimme pitkälti Mikkelin suunnalla, mutta myös Kouvolassa isovanhempia tervehtimässä. Ja mikäpä loma se olisi, jos emme olisi käyneet tutustumassa myös paikalliseen REKO-toimintaan.

Kymenlaakson REKOon olin jo jokin aika sitten liittynyt, sillä tarkoitus oli päästä käymään siellä jonkin  mummolareissun yhteydessä. Elokuun alkupuolella sellainen mahdollisuus vihdoin tarjoutui.

Kymenlaakson REKO toivotti lomailijan tervetulleeksi
REKO-jaon alkamista odotellessa oli mukava päästä leikkimään Ukin kanssa.

Kymenlaakson REKO järjestää jakoja kolmella eri paikkakunnalla aina parillisilla viikoilla. Tiistaisin on jako Kouvolassa, ja keskiviikkoisin Kotkassa sekä Haminassa.  Ketju on suunniteltu hyvin toimivaksi ja kattaa mukavasti Kymenlaaksoa. 

Tällä kertaa Kouvolan jaossa oli mukana niin itselleni uusia kuin tuttujakin tuottajia. Ihan alkuun silmiini osui  korialainen Puotimaalla, jonka valikoimista löytyi  jo hetken kaipailemiani luomupellavansiemeniä sekä luomukaurajauhoja. Toinen, mikä pisti silmääni oli saverolainen Saarelan tilan  ja heidän luomumustaherukkansa. Ja pian tämän jälkeen huomasin tutut Hultgårdin luomukananmunat.

kymenlaaksonreko03

kymenlaaksonreko08

Miten ihmeessä saisin kaikkia näitä herkkuja kuljetetuksi kotiin saakka!

No, ihan helppoa se ei ollutkaan. Kuivatuotteet toki kulkevat helposti, mutta Saarelan tilan luomumustaviinimarjat piti suosiolla jättää ostamatta, sillä tuumin, että kun ne ensin pari päivää majailisivat anopin kellarissa ja matkaisivat sitten paahtavassa autossa pääkaupunkiseudulle, olisi minulla laatikoissa napakoiden marjojen sijasta lähinnä sosetta. Sinne siis jäivät ihanan tuoksuvaiset marjat, mutta samaisella tilalla kasvatetut kesäkurpitsat  sen sijaan kestivät kuljetuksen hyvin ja olivat mainion makuisiakin!

kymenlaaksonreko06
Saarelan tilan luomumustaherukoita

kymenlaaksonreko12

Tunnelma Kouvolan jaossa oli leppoisa ja toi mieleeni ensimmäisen REKO-kokemukseni reilu vuosi takaperin.  Vaikka olinkin nyt paikalla ensimmäistä kertaa – ja vieläpä lomailevana ulkopaikkakuntalaisena –  sain kokea sydämellisen tunnelman, josta jäi lämmin muisto.

Myös appivanhempani tulivat mukaamme ja kokivat näin elämänsä ensimmäisen REKO-jaon ja tulivat siinä samalla tutustuneeksi uudenlaiseen tapaan ostaa ruokaa.

kymenlaaksonreko01

Ruokakorimme täyttyi hyvää vauhtia kulkiessamme hakemassa ennalta tilattuja tuotteitamme ja päätyipä koriimme heräteostoksena hiukan ei-syötävääkin, kun Mäkelän Tilajuustolan koristekurkut ihastuttivat lapsiamme siinä määrin, että jokainen halusi hankkia kotiin viemiseksi oman suloisen karvaisen koristekurkkunsa ja niitä siliteltiin kuin lemmikkiä pitkin matkaa ja vielä sen jälkeenkin. Aistiyliherkät lapset olivat aivan innoissaan.

kymenlaaksonreko04

Kouvolan jaossa oli hankkimiemme tuotteiden lisäksi tarjolla mm. Myllylän tilan hunajaa, Pihlajasaaren lammastilan lammasta, Luoman Mansikan kylmäpuristettua mehua, Puurin Kanalan Vapaan kanan munia sekä ryhmän ylläpitäjänäkin toimivan Maatila Peltokukan naudanlihaa ja -jalosteita.

kymenlaaksonreko11

kymenlaaksonreko07
Maatila Peltokukan autoa koristivat kuvat tilan eläimistä.

kymenlaaksonreko02

Kymenlaakson REKOon kuuluu useita tuottajia ja sieltä voi jo helposti  hankkia ison osan ruokakaappinsa sisällöstä. Valikoimaa nimittäin  riittää vähän vaativammallekin ruokaharrastajalle. On leipiä ja leivonnaisia,  marjoja, mehuja ja hilloja, erilaisia lihoja, vihanneksia, perunoita, marmeladia, sinappia, strutsinlihaa sekä lukemattomia muita herkullisia tuotteita. Eipä sitä enää paljon muuta kaipaakaan. Herkulliset  lähiruokaostokset kruunaa vielä aurinkoisen välitön tunnelma, joka tekee kokemuksesta enemmän kuin täydellisen.

kymenlaaksonreko16

Voi olla, että meidän täytyy saada aikaiseksi uusi reissu Kymenlaakson REKOn jakoon, jotta pääsisimme osallisiksi niistäkin herkuista, jotka viimeksi jäivät kokeilematta.

Kotiinlähdön aikaan kesälomamatkatavaroita pursuva automme oli melkein ratketa liitoksistaan ahtaessamme lukuisia ostoksiamme tyynyjen, lelujen ja kirjojen joukkoon.

kymenlaaksonreko15

Ei siis ehkä ihan fiksuin idea ostaa kennoa helposti särkyviä kananmunia keikkumaan tavarapinon päälle. Mutta minkäs teet, jos kyseiset kananmunat ovat niin hyviä, että niitä nyt vain on pakko tuoda kotiin vähän kauempaakin! Onneksi jokainen noista herkkupaloista säilyi särkymättä koko matkan, vaikka välillä tuntuikin, että takakontissa oli jännitysnäytelmä meneillään.

Lämmin kiitos Kymenlaakson REKOlle unohtumattomasta REKO-kokemuksesta, jollaisesta ei lomalainen osannut edes uneksia.

kymenlaaksonreko17
Tavaralastin päällä keikkuva kananmunakenno. 🙂

Kuvat: © Luomulaakson Maria


free web stats


Kuinka jätevesiasetus muutti arkea: Osa 1

Ensi kesänä pihaamme asennettavat jätevesille tarkoitetut umpisäiliöt ovat saaneet mietteliääksi.

Kuinka paljon vettä meillä oikein kuluu? Kuinka nopeasti säiliöt tulevat täyteen?  Kuinka usein ne pitää tyhjentää ja ennen kaikkea, kuinka paljon niiden tyhjentäminen nostaa jo nyt huimaa vauhtia kohonneita asumiskustannuksiamme?

Tein taustatöitä ja otin selvää asioista. Alkoi ahdistaa.

Kuinka jätevesiasetus muutti arkea

Ahdistus syvenee

Yhä enemmän alkoi meitä mietityttää se seikka, että viemäriin menee loppujen lopuksi aivan tuhottoman paljon täysin puhdasta vettä – siis sellaista, jota ei todellakaan tarvitsisi umpisäiliöön tallettaa.

Jo pelkästään vessan vetämiseen käyttää yksi henkilö  Motivan mukaan noin 40 litraa vettä vuorokaudessa. Se on iso määrä ja meillä se pitäisi kertoa kuudella eli litroja tulisi yhteensä huimat  240 litraa! Tuo kaikki vessasta alas vedettynä yhden päivän aikana. Ei käy.

jatevesi02

Motiva osasi kertoa senkin, että keittiössä vettä kului keskimäärin 35 litraa per henkilö, peseytymiseen meni puolestaan 60 litraa ja pyykkiin 20 litraa. Yhteensä se tekee 155 litraa vuorokaudessa.  Kun tuo luku kerrotaan kuudella, niin määrä on sen verran hurja, että huonommallakin matikkapäällä ymmärtää, ettei tulevan umpisäiliön tilavuus riitä kovinkaan pitkälle. Ei edes koko kuukaudeksi.

Matka kohti uutta vedenkäyttötapaa

Likakaivot on meillä pitänyt tyhjentää tavallisesti parisen kertaa vuodessa, mutta umpisäiliöiden tyhjennys  olisi vähintään kaksi tai ehkä kolmekin kertaa kuukaudessa. Se nostaa asumiskuluja vuodessa monella sadalla eurolla, kun yksi tyhjennys maksaa nykyisin noin 80 euroa.  Itse asiassa lisäkulua tulisi vuodessa noin 1760 euroa, jos kaksi kertaa kuukaudessa tapahtuva tyhjennys riittää ja 2720 euroa, mikäli tyhjennys tapahtuu kolme kertaa kuukaudessa.  Lapsiperhe ei todellakaan kiitä. Enkä usko, että kovin moni muukaan.

Hetkellisen epätoivon jälkeen tartuimme härkää sarvista ja päätimme, että koska umpisäiliöiden tuloa emme mitä ilmeisimminkään voi välttää ja muita vaihtoehtoja ei yksinkertaisesti ole, niin sitten on keksittävä kaikki mahdolliset konstit, ettei vettä kuluisi paljon ja ettei viemäriin mene tippaakaan puhdasta vettä. Päätimme, että puhdas vesi pitää saada hyötykäyttöön viimeistä pisaraa myöten ja vettä kulutetaan mahdollisimman vähän tai asumisbudjettimme ei tulisi ikinä kestämään.

930 litraa vettä vuorokaudessa olisi luksusta, johon meillä ei tulisi olemaan varaa.

Näiden ajatusten myötä alkoi matkamme kohti ekologisempaa vessa- ja vedenkäyttökulttuuria ja  aloimme todenteolla pohtia vedenkäyttötapojamme.

Meillä on vielä melkein vuosi aikaa selvittää, kuinka paljon vettä oikeastaan todella tarvitsemme ja kuinka vähällä voisi selvitä muuttumatta ympäristöhaitaksi läheisilleen.

Tule mukaan seuraamaan, kuinka selviämme ja millainen arjestamme oikein muodostuu.

jatevesi03

Kuvat: © Luomulaakson Maria


website statistics