Aihearkisto: Arki

Mainio Ravintolapäivä puutarhassa

Mainio Ravintolapäivä puutarhassa
mainiopuutarha13

mainiopuutarha02

Viime viikon viikonloppuna vietettiin jälleen Ravintolapäivää. Pääsin äitini kanssa nauttimaan pienestä hetkestä ilman arkea ja kiirettä, kun mieheni jäi lasten kanssa kotiin ja me suuntasimme kohti Vihdin Haimoota ja ihastuttavaa luomuista Ravintolapäivän ulkoilmaravintolaa, jonka antimista vastasi REKOstakin tuttu Mainio Puutarha.

Mainio Puutarha on pieni, vajaan kolmen hehtaarin tila, joka tuottaa luomukasviksia suurella sydämellä. Jasmin ja Miika tuntuvat viihtyvän niin pellolla kuin keittiössäkin. Pellolla viihtyminen oli jo vuosi takaperin tullut todettua, sillä heidän tuottamansa kasvikset olivat varsin maistuvaisia ja komeita, mutta nyt opin, että molemmat ovat varsin mainioita velhoja myös keittiön puolella. Voisikos tilalla parempaa nimeä siis ollakaan!

Tämä oli muuten ensimmäinen kerta, kun pääsin osallistumaan Ravintolapäivään, sillä syystä tai toisesta olivat aiemmat ajankohdat aina menneet päällekkäin jonkun muun asian kanssa.  Sattui vielä niin, että  tämä olikin sitten ensimmäinen Ravintolapäiväkokemus sekä Mainiolle Puutarhalle että minulle itselleni.

mainiopuutarha04mainiopuutarha06

Kasvit kuin sadusta

Kierros Mainiolla Puutarhalla oli taianomainen. Sen uskomattoman runsaat viljelykset olivat kuin sadusta karanneita, sillä niin runsaana kiemurtelivat kurpitsat pellolla, auringonkukat kurottelivat taivaita ja kaikenlaiset tuuheat kaalinlehdet kätkivät alleen salaisuuksia.

Olin melkein varma, että kohta pari hobittia juoksisi jalkojeni välistä palmukaalit ja porkkanat kainalossaan kiiveten sitten vieressäni kohoavaan valtavaan puuhun. Ja ehkäpä sieltä puun latvustosta kaikuisi pian haltioiden hiukan surumieliset sävelmät.

mainiopuutarha10
mainiopuutarha12

mainiopuutarha07

Hobitit ja kumppanit  jäivät ainakin tällä kertaa näkemättä, mutta ruoka oli aivan mielettömän hyvää ja sitä olisi syönyt vaikka kuinka monta annosta.

Tarjolla oli aikamoinen määrä eri laatuja ja jokaiselle löytyi varmasti jotain.


mainiopuutarha09
MENU

Kyssäkaalipiffi-burgeri ihanilla höysteillä (eli sipulihilloke, valkosipulitahna, härkäpapuhummus ja avomaasalaatti kruunasivat herkullisen piffin.)
Blue congo-lohkoperunat
Kesäkurpitsaspaghetti
Kyssäkaalikimchi
Punajuuriveneet
Tuorelingottu porkkana-minttu shotti
Lehtikaalipannaria erilaisilla hillolla

Pakuriluomukahvi
Chai-tee

mainiopuutarha03


Ruokaa odotellessa oli mukavaa jutella toisten ihmisten kanssa ja vaihtaa ajatuksia niin luomusta, REKOista kuin monesta muustakin mielenkiintoisesta asiasta. Samalla ihailimme vihreää maisemaa, kasvamassa olevia puutarhan herkkuja ja odotimme vesikielellä uskomattoman hyvältä tuoksuvia Ravintolapäivän antimia.

Oli muuten niin harvinaislaatuisen herkullinen menu, että en muistanut edes ottaa kuvia ihanasta lautasellisestani herkkuja. No, sain sentään kuvan äitini lautasella vielä olleista punajuuriveneistä, jotka olin itse hobitin lailla hotkinut heti kyssäkaalipiffi-burgerin jälkeen. Vielä hetken jutusteltuamme toisten kanssa ja ihasteltuamme emännän ja isännän vaivannäköä suuntasimme takaisin kotiin ja arkeen.

Sitä ennen käännyin kuitenkin  vielä kerran katsomaan vihreää kasvien täyttämää maisemaa kuin toivoakseni, että hobitti, haltia tai jokin muu taruolento vilahtaisi noiden suurten puiden suojissa.

mainiopuutarha16
————————————————————————————————

Seuraatko jo Luomulaaksoa Facebookissa? Tai Instagramissa? Jos et, niin tule ihmeessä mukaan! Facebookissa jaan myös linkkejä kiinnostaviin uutisiin ja Instagramissa väläyksiä arjen touhuista, joista kaikki eivät milloinkaan päädy blogiin saakka. Molempien kautta voit tietenkin seurata blogipäivityksiä.

Kuvat: © Luomulaakson Maria



web analytics


Discworldin Moist von Lipwig sai hattunsa

Viime viikonloppuna oli vihdoin kauan odotettu ystäviemme järjestämä juhla, jonka teemana oli riemastuttava Terry Pratchettin Discworld. Pohdimme mieheni kanssa hyvän aikaa, mitkä olisivat meidän hahmomme ja muutaman mutkan kautta päädyimme Adora Belle Dearheartiin sekä Moist von Lipwigiin. Adora työskentelee Ankh-Morporkin Golem säätiössä ja Moist puolestaan postitoimistossa (sekä pankissa) ja ottaessaan tuon työn vastaan huonoille teille joutunut Moist pelasti henkensä ja tapasi Adoran.

Ne, jotka eivät hahmoja tunne saanevat hyvin osviittaa tästä Youtube videosta, joka kertoo noiden hiukan  kahden hahmon tarinasta. Lämpimästi suosittelen myös kirjaa sekä elokuvaa. 🙂

Discworldin Moist von Lipwig sai hattunsa
Hatunraakile.

Perjantain myöhäisinä tunteina väkersimme viimeisiä osia asuihimme. Aikataulut olivat päivän aikana heittäneet parin asian vuoksi sen verran ympäri, että emme olleetkaan valmiita kaikkien asioiden kanssa, niin kuin olimme alun perin kuvitelleet. Ja loppujen lopuksi alushameeni ehdin kutistaa vasta lauantaiaamuna ja toteutuksessa oli hiukan toivomisen varaa, koska pikaisesti tehty homma sisälsi nappeja sekä lasten toppapukujen lahkeista tuttua reiällistä kuminauhaa… Ratkaisu toimi, mutta jos esimerkiksi nojasi tuolin selkänojaan, niin napit saattoivat osua hiukan kipeästi selkään. Mutta hameen kääntäminenkään ei tullut siinä vaiheessa kyseeseen, kun asian huomasin ja korsetissa nyt muutenkin istutaan suorassa, joten nojaamisen aiheuttama ongelma ei ollut kovinkaan suuri, paitsi automatkan aikana.

moistvonlipwig01
Teipattu ja jo osittain maalattu hattu.

Mutta palataanpa Moist von Lipwigiin.  Hatunraakile bongattiin naamiaistarvikekaupasta  ja sopiva maali askartelutarvikeliikkeestä ja pian alkoi hattu saada oikean ulkonäön ja Moist von Lipwig alkoi herätä eloon.

moistvonlipwig02
Maalattu hattu, josta puuttuu siivet. Siipien luovuttajaksi lupautunut lohikäärme vieressä. 😀

Teippasimme osan hatusta, jotta kultamaali tarttuisi vain tiettyihin paikkoihin ja maalarinteippi tuntui toimivan vallan mainiosti. Kultamaali peitti hatun mustan kankaan ja Moist von Lipwigin asu oli askeleen verran valmiimpi. Siivet tosin vielä hatusta puutuivat ja ne ovat ehkä ne, jotka tekevät hahmosta hetkessä tunnistettavan, mikäli ei ole valinnut  yllensä kultapukua, joka on ehkä se tyypillisin versio Moist von Lipwigin hahmoa luotaessa. Me lähdimme kuitenkin toiselle linjalle ja hylkäsimme kultaisen puvun heti alkumetreillä eli aloimme suunnitella yllä mainitussa YouTube videossakin heti alkusekunneilla näkyvää pukua.

Pehmolohikäärme joutui kokemaan kovia, jotta herra von Lipwigin hattu saatiin aikaan. Ratkojan avulla irrotettiin siivet ja muutaman erilaisen yrityksen jälkeen siivet päädyttiin laittamaan hattuun kiinni nitojalla, sillä muut yritykset eivät tuottaneet toivottavaa lopputulosta tai olivat vain muuten mahdottomat toteuttaa.

moistvonlipwig04
Valmis hattu.

Valmis hattu oli sopivasti esikuvansa näköinen ja kruunasi mieheni asun. Ei ollut epäilystäkään, mikä hahmo oli kyseessä, vaikka kaikki muut osat eivät olleetkaan juuri samanlaiset kuin vaikkapa Going Postal-elokuvassa on totuttu näkemään. Hyvä on kuitenkin muistaa, että elokuva on aina tulkinta kirjasta ja esimerkiksi takin tai housujen väri ei ole kiveen hakattu. Harvoin kirjat myöskään kuvaavat vaatteita ihan hirveän yksityiskohtaisesti (joskaan tässä tapauksessa kummallakaan meistä ei ollut kovin hyvä muistikuvaa asiasta).

Vielä uupui postilaukuksi sopiva laukku ja hyvin aikaa vievän etsinnän jälkeen ratkaisu tuli yllättäen, kun satuin eksymään Varustelekan sivuille ja bongasin sieltä (muistaakseni) itäsaksasta peräisin olevan karttalaukun.

Joskus sitä löytää naamiaistarvikkeitakin varsin yllättävästä paikasta.

Kun saan lisää kuvia siirretyksi koneelle, laitan muutaman kuvan myös itse juhlien somistuksista sekä omasta puvustani.

moistvonlipwig03
Hattu ja postilaukku valmiina suurta päivää varten.


web analytics

Lupiinit lakoon

Lupiinit lakoon
Lupiinilauma kotimme lähellä.

Pihaamme mystisesti saapuneen jättipalsamikasvuston alkuperä alkoi selvitä meille. Emme ihan heti muistaneet, että viime vuonna pihaan tilattiin isohko sorakuorma, joka tuotiin kuorma-autolla sivupihalle ja kärrättiin sieltä erissä takapihalle. Kun  aloimme ajatella, mihin joka paikkaan soraa laitettiin ja millä reiteillä sitä kärrättiin, alkoi jättipalsamien sijaintipaikoissakin olla tolkkua. Tuo tuiki tarpeellinen sorakuorma on siis todennäköinen syyllinen tämän kesän äkkiä ilmaantuneisiin harmillisiin jättipalsamipöheikköihimme.

Jättipalsamin leviämisestä suivaantuneina aloimme katsella pihaamme vuosi vuodelta lähemmäksi tulevaa lupiiniviidakkoakin hiukan toisella tavalla ja niin päätin rimpauttaa kuntaan ja kysyä olisiko sopivaa, jos alkaisimme raivata tuota pihaamme uhkaavasti lähestyvää pöheikköä. Muutaman tunnin odottelun jälkeen oli kunnasta käynyt jo joku kurkkimassa lupiinitilannetta tien varrella ja lupa lupiinien poistoon tuli ja tulevina vuosina meidät voikin nähdä tienpätkän lupiiniviidakkoa kaatamassa. Toivottavasti työ tuottaa tulosta ja saamme tulevaisuudessa nähdä enemmän kotoperäisiä kasveja tienpientareella.

lupiini03
Muutama yksittäinen lupiini, jotka olivat jo ihan parin metrin päässä pihastamme.

Mitä vikaa lupiineissa sitten on?

Luulenpa, että aika monen lapsuudenkodin puutarhassa kasvoi lupiini. Siniset, vaaleanpunaiset ja valkoiset upeat kukinnot olivat ainakin minusta hurjan kauniit ja kuvittelin aina, että sitten joskus nappaisin noita tummia, kypsiä siemenkotia mukaani ja kylväisin ylväitä kukkia omaankin pihapiiriini. No, vuodet toivat tietoa ja mieli muuttui. Enää en haaveile kukkivista lupiinimetsiköistä vaan yritän kaikin voimin pitää nuo kasvit poissa pihastamme ja sen lähistöltä.

Lupiini tuotiin Suomeen alun perin 1800-luvulla Pohjois-Amerikasta ja sen jälkeen se onkin tehokkaasti levinnyt ympäri Suomen. Yksi kasvi tuottaa satoja siemeniä, joten leviäminen on tehokasta ja nopeaa ja kasvutapa tukahduttava kotoperäisille kasvilajeillemme. Lupiini rehevöittää kasvipaikkaa ja syrjäyttää kotoperäiset niittykasvimme kuten kissankellon ja päivänkakkarat. Ongelmana on sekin, että lupiini ei kelpaa monille hyönteisille ravintokasviksi ja täten vaikeuttaa myös kotoperäisten hyönteistemme menestymistä.

Tuossapa monta hyvää syytä tarttua toimeen, vaikka tilanne näyttäisikin kurjalta. Pala palalta etenemällä isompikin asia saadaan selätetyksi.

lupiini01
Kesän lämmössä kypsyviä siemenkotia.

Entäpä jos jokainen meistä ottaisi vastuulleen pätkän tienreunaa?

Mitäpä jos edes osa meistä alkaisi todenteolla niittämään ja/tai kaivaman lupiinikasvustoja maasta? Tai edes vain estäisi siementämisen, jotta lupiinien voittoisa leviäminen saataisiin estetyksi?

Tiedän, että moni pitää taistelua lupiineja vastaan jo mahdottomana, mutta jos mukaan saataisiin paljon ihmisiä ei tilanne olisi lainkaan niin mahdoton, sillä kun jokainen tekisi asian eteen jotain olisi tilanne jo ihan toinen eikä kenelläkään olisi kohtuutonta kuormaa.

Muutos nykyiseen olisi merkittävä jo pelkästään siten, että uusien kasvustojen syntymistä alettaisiin estää. Ja itse tuumin, että jos joka vuosi niittäisi kasvin matalaksi ja pikku hiljaa poistaisi osan jo olemassa olevista, niin jonain vuonna lupiineja ei enää olisi.

lupiini02
Lupiinin juurakon poistoa.

Oma projektimme

Mieheni ja minä päätimme ottaa huoleksemme pätkän tiestä, jonka varrella asumme. Toivomme, että lopulta saamme nyt syntyneet lupiinikasvustot poistettua, mutta jos onnistumme edes estämään kasvuston leviämisen olemme onnellisia, sillä tienvarressa on vielä runsaasti kotoperäisiä niittykasveja.

Eilen aloitimme projektimme ja koska lupiinit olivat viikon aikana ennättäneet jo kasvatella aika komeita siemenkotia, emme tänä vuonna tehneet muuta kuin kaivoimme meidän puolellemme tietä ilmaantuneet lupiinit juurineen pois ja toiselta puolen tietä katkoimme kukkavarret siemenineen pois, jotta uusia kasveja ei niistä pääsisi syntymään.

Ensi vuonna aloittamme projektin ajoissa ja niitämme kasvin maan tasalle mahdollisimman pian. Tämän kesän kukkavarsisaldo oli 6 täyttä jätesäkillistä, mutta saimmepas kaikki talteen ja kasvit eivät pääseet leviämään lisää!

lupiini04
Poistimme varovasti kukkavarsia, joissa oli jo siemenkotia.

Auttaisitko sinäkin kotoperäisiä lajejamme menestymään?

Uskon, että meidän jokaisen lähistöllä on jokin alue – tienvarsi, niitty tai jokin muu alue –  jonka lupiinit ovat vallanneet tai valtaamassa. Mitäpä jos pidettäisiinkin yhdessä huolta kotoperäisistä lajeistamme ja kävisimme kaikki yhdessä tuumin taisteluun lupiinia vastaan. Tuskin saamme sitä enää koskaan kokonaan pois, mutta jo leviämisen hillitseminen ja se, että lupiini ei leviäisi uusille tien varsille ja niityille olisi iso asia.

Soitto omaan kuntaan/kaupunkiin tai maanomistajalle (riippuen kenen mailla lupiinit kasvavat) ja homma saadaan nopeasti alkuun, sillä moni kunta katsoo hyvinkin suopeasti tällaista toimintaa ja jotkin kunnat jopa tarjoavat välineet vieraskasvien poistoon ja osa jopa kuljettaa säkitetyt kasvijätteet maksutta pois. Moni maanomistajakaan ei pistä pahakseen, jos talkoovoimin saadaan alueita vapaiksi lupiineilta.

Tänäkin kesänä on järjestetty ja järjestetään yhä monilla alueilla mm. paikallisten järjestöjen kautta tienvarsien ja niittyjen raivaamista vieraslajeista. Kannattaa tutustua oman alueen toimintaan ja mennä mukaan! Ja aina voi alkaa laittaa omaakin projektia pystyyn, jos alueella ei sellaista vielä ole!

————————-

Vieraslajeista kannattaa lukea lisää vaikkapa Vieraslajit-sivustolta ja opetella yleisimpien vieraslajien tuntomerkit. Mm. jättipalsami ja jättiputki kuuluvat ei-toivottujen kasvien listaan ja jättiputken torjunnassa on syytä olla hyvin varustautunut, sillä kasvi sisältämä kasvineste reagoi yhdessä auringonvalon kanssa ja iholle joutuessaan neste voi aiheuttaa hyvin vakavia palovamman kaltaisia oireita.

lupiini05
Siemenkodat päätyivät suoraan säkkiin.

————————————————

Seuraatko jo Luomulaaksoa Facebookissa? Tai Instagramissa? Jos et, niin tule ihmeessä mukaan! Facebookissa jaan myös linkkejä kiinnostaviin uutisiin ja Instagrammissa väläyksiä arjen touhuista, joista kaikki eivät milloinkaan päädy blogiin saakka. Molempien kautta voit tietenkin seurata blogipäivityksiä.


site stats

Discworld-asun suunnittelua

Viikonloppu vierähti jälleen luvattoman nopeasti. Paljon saatiin aikaan, mutta paljon jäi tekemättäkin ja tuntuu, että kesä valuu niin kovaa sormien välistä, että emme taida tänäkään kesänä ehtiä sitä kaikkea tehdä, joka pitäisi, jotta arki muuttuisi taas pikkuisen helpommaksi. Asiaa ei toki auta, että mieheni on taas joutunut monen monituista kertaa työmatkalle, joka on pitänyt hänet koko viikon poissa kotoa. Työmatkat tuntuvat meistä kaikista hyvin raskailta. Niihin ei taida ihan kokonaan koskaan tottua ja ikävä on kaikilla.

Elokuussa on onneksi tiedossa jotain mukavaakin, sillä ystäväpariskunta pitää silloin naamiaiset Discworld-teemalla ja luonnollisestikin vieraat pukeutuvat kyseisen kirjasarjan hahmoiksi. Discworld on Terry Pratchettin kirjoittama kirjasarja, josta on tehty myös TV-sarjoja. Minut Discworldin maailmaan tutustutti mieheni jo monta vuotta sitten.

Discworld-asun suunnittelua

Viime viikonloppuna piipahdimme Jumbossa, jotta saimme hankituks elokuussa järjestettäviin juhliin päällepantavaa. Osia asuihimme on myös  jo kaavittu netin syövereistä ja oman vaatekaapin uumenista, mutta jotain piti päästä hakemaan ihan liikkeestä ja niinpä auton nokka kääntyi lauantaina kohti Jumboa ja naamiaistarvikeliike Marakattia, josta löytyikin apu ja mieheni löysi sieltä autonkuljettajan hatun, josta saamme muokattua Discworldin hahmolle sopivan hatun. Hiukan väriä, siivet ja se on siinä. Muut asun pienet yksityiskohdat ovat vielä hankinnan alla, mutta ei aikaakaan, kun asu on kunnossa ja voimme keskittyä odottamaan toivottua naamiaisjuhlaa. Ensi viikonloppuna tulemme kuitenkin mitä todennäköisimmin kiertämään läpi kirppiksen tai pari, sillä niistä saattaa hyvinkin löytää juuri sen, mitä nyt tarvitsemme.

discworld01
Hattu tarvitsee hiukan muokkausta: väriä ja siivet ja sitten se on valmis ja mieheni naamiaisasu taas hiukan valmiimpi.

Oma asuni tuotti lievästi sanottuna hankaluuksia ja tuli kantapään kautta opittua, että mitään ei kannata tilata, jos sen alkuperä on Kiina – tai kannattaa ainakin varautua pettymykseen. No, olinhan minä siihen toisaalta varautunutkin, kun isosta tunnetusta verkkokaupasta aloin tilaustani tehdä, mutta kyseisen vaatekappaleen saamat runsaat positiiviset kommentit saivat minut hetkeksi unohtamaan, että koko juttu saattoi hyvinkin mennä pieleen ja niinhän siinä sitten lopulta kävikin ja oma suosikkihahmoni sai jäädä tällä kertaa pölyttymään mieleni sopukoihin, sillä asu, jota olin kaavaillut kuoleman tyttärentyttärelle Susan Sto Helitille sopivaksi, ei  sitten toteutunutkaan odotetulla tavalla  ja hetken aikaa uhkasi iskeä paniikki, kun tajusin, että aikaa ei ole enää paljon ja uuden suunnitelman pohtiminen piti aloittaa pikaisesti, jos mielin päästä valmiiksi. Opittua tuli sekin, että ilmoitetut sentit eivät aina pidä paikkansa – eivätkä osu aina edes ilmoitetun mahdollisen virhemarginaalin sisään. No, oppirahat tuli maksettua ja toiste en samaan lankea.

Onneksi ei kulunut kauaakaan, kun mielessäni yhdistyivät ajatus  erään ihmisen jokin aika sitten heittämästä vitsistä sekä se tosiseikka, että vaatekaapissani oli nykyisin korsetti. Ja eikös se niin ole, että naamiaisissa kuuluukin olla joku sellainen, joka ei normaalisti ole? Eiväthän naamiaiset ole naamiaiset, jos kaikki menevät sinne omana itsenään! Ja siitä se sitten alkoi.

Päänvaivaa tosin vielä aiheuttaa esimerkiksi se seikka,  miten himputissa valitsemani hahmo onnistuu kävelemään monen sentin piikkikoroilla? Tai edes pysymään pystyssä!  Oma kokeileva alelaarihankintani lähtee nimittäin takaisin Zalandolle ja kovaa. Ei noilla selviä edes yhtä juhlaa ja jotenkin tuntui hassulta hankkia kengät, joita ei missään nimessä voisi tulevaisuudessa käyttää missään, vaikka eivät oikein mitään maksaneetkaan.  Mutta tulipa kokeilluksi ja nyt ei ainakaan enää tarvitse miettiä, josko tuollaisilla kengillä kuitenkin selviäisi.

Parasta asussani itse asiassa muuten on, että käytännössä jokainen osa käy hyvin käyttöön myös tulevaisuudessa – joskaan eivät yhtä aikaa.

discworld02



hit counter


Jättipalsami tuli kylään

lupiini
Lupiinilauma kotimme lähellä. Kaunis, mutta vieraslaji sekin.

Olen ollut aina hyvin tarkka sen suhteen, millaisia kasveja pihaamme ilmestyy. Esimerkiksi lupiinia en halua suurin surminkaan päästä pesiytymään pihaamme, vaikka se tuntuu vuosi vuodelta saartavan tonttiamme aina vain tehokkaammin. Olemmepa parina viime vuonna käyneet kaivelemassa liian lähelle ilmaantuneita taimia poiskin ja ylläpitäneet tällä tavalla jonkinlaista turvaväliä.

Jättipalsami tuli kylään

En ollut millään uskoa silmiäni muutama päivä sitten kävellessäni pihamme pyöräpaikan ohitse. Tuntui, että ihan hetkessä oli pyörätelineen viereen noussut pöheikkö. Se oli ilmaantunut kuin tyhjästä ja vallannut aukean tilan tiheällä kasvustollaan. Mieleeni nousi heti yksi nimi. Jättipalsami.

Jättipalsami tuli kylään

Jättipalsami (Impatiens glandulifera) on yksi Suomeenkin pesiytyneistä vieraslajeista ja se on peräisin Himalajan alueelta Intiasta. Kukka on toki ihan kaunis, mutta jättipalsami leviää äärimmäisen herkästi, sillä yksi kasvi voi tuottaa jopa 4000 siementä ja kasvi sinkoaa siemenet useiden metrien päähän emokasvista.

Nimensä mukaisesti jättipalsami kasvaa suureksi. Yleisin koko lienee 1,5 metriä, mutta kasvi voi venyä kolmimetriseksikin, kun kasvupaikka on suotuisa.

Vieraslajit.fi kertoo, että  ”Euroopan komission rahoittaman DAISIE-tietokannan mukaan jättipalsami kuuluu Euroopan 100 pahimman vieraslajin joukkoon.

Noilla tiedoilla päätimme ryhtyä välittömästi toimiin epätoivotun vieraan saamiseksi pois pihaltamme. Voi olla, että tämä viikko meneekin metsästäessä pihalta ne pienimmätkin jättipalsamin taimet. Niitä uskomattoman pieniäkin tuntuu olevan melkein joka puolella.

jättipalsami02

Jättipalsamin kitkeminen

Jättipalsamin juuret eivät onneksi ole kovinkaan tehokkaasti kiinni maassa ja koska kasvikaan ei ole ihmiselle vaarallinen (vaan itse asiassa kuulema syötävä  – olisiko tässä kenties seuraava raaka-aine Puuroperjantaihin? 😛  ) on sen poistaminen kohtalaisen helppoa, vaikkakin työlästä, sillä kasvustot ovat yleensä aika tiheitä. Kasvien poistaminen on syytä tehdä hyvissä ajoin eli mieluiten jo silloin, kun kasvi on vielä pieni eikä kukkiakaan ole muodostunut. Jo muodostuneet siemenkodat poksahtavat helposti auki ja uusi sukupolvi jättipalsamia pääsee nopeasti valloilleen. Kasvi  leviää onneksi vain siemenistä, joten huolellinen työ kantaa hedelmää jokusen vuoden päästä.  Tarkempia tietoja jättipalsamin hävittämisestä voit katsoa täältä.

Silmät kannattaa pitää auki, sillä ainakin meille on edelleen hämärän peitossa, mistä jättipalsamilaumat omalle takapihallemme täksi vuodeksi ilmestyivät. Niitä ei nimittäin ole aiemmin näkynyt ja etenkin osa nyt havaituista kasvupaikoista on enemmän kuin outoja – jättipalsami nimittäin puukkaa innokkaana ylös myös takapihalle rakennetun puisen kulkureitin lautojen alta. Tämä viikko kuljetaankin jätesäkkien kera ympäri pihaa ja poimitaan pois jokainen silmiin osunut jättipalsaminalku. Varmuuden vuoksi taidamme tarkistaa ihan jokaisen kolkan.

jättiputki

Onnellisia olemme siitä, että pihaamme nyt pesiytynyt jättipalsami on kuitenkin vaaraton toisin kuin vaikkapa jättiputki, jota emme toivo edes lyhyelle visiitille. Jättiputken torjunta ohjeet on hyvä lukea tarkkaan ennen kuin ryhtyy toimenpiteisiin, sillä kyseinen kasvi ei todellakaan ole sieltä harmittomasta päästä.

Kaikensorttisista vieraslajeista voi lukea lisää vieraslajit-sivustolta. Sieltä löytyy myös ohjeet, kuinka toimia minkäkin kasvin tai öttiäisen kohdalla. Lisäksi sivuston kautta voi ilmoittaa omista vieraslajihavainnoistaan.


free hit counter


Katse ensi syksyssä

Koulut päättyivät viime viikolla ja Suvivirsi kajahti ilmoille. Se, jos mikä on selvä kesänmerkki, vaikka kurkuntaimet pitääkin yhä peitellä hallaharson alle nukkumaan.

Suvivirrestä huolimatta ei meillä  ehkä olla vielä ihan lomatunnelmissa, sillä nuorimmaisen puhe- ja SI-terapiat jatkuvat vielä  juhannukselle saakka ja aistihuoneen rakentaminen taitaa jatkua vielä hetken sen jälkeenkin. Jos ollaan ihan tarkkoja niin minun pitäisi olla siellä juuri nyt maalaamassa, mutta istunpa nyt kuitenkin tässä ja naputtelen postausta.

Katse ensi syksyssä

Vaiherikas kevät

Kevät oli meillä vaiherikasta aikaa ja söi voimia ja aikaa aikatavalla. Ensi vuoden koulusuunnitelmat olivat kovasti työn alla, sillä mm. koulukiusaaminen aiheutti jälleen isompia ongelmia tai oikeastaan se on aiheuttanut sitä koko ajan, sillä se ei ole koskaan varsinaisesti loppunut. Joskus se on ollut hiukan piilossa ja vaimeampana, mutta aina olemassa, hiljaa pinnan alla kiemurtaen ja nakertaen.

Kiusaamista on monenlaista ja osa siitä pysyy helposti hiukan piilossa ja peiteltynä, jos ei ole oikein tarkalla korvalla tilannetta kuulostele. Etenkin kun kiusattava pelkää, että aikuisten puuttuminen pahentaa tilannetta entisestään.

Nyt olimme  tulleet siihen pisteeseen, että emme enää halunneet jatkaa samaa tilannetta ja niinpä monen ajatuksen kautta päädyimme ainoaan mahdolliseen vaihtoehtoon niistä vaihtoehdoista, joita meidän oli mahdollista lapsellemme saada. Niinpä ensi keväänä meillä aloitellaan lukuvuotta uudessa koulussa.

Uusi koulukaan ei ole onneksi kaukana, vaikka matkaa vähän enemmän kertyykin. Onneksi kyseessä ei ole ekaluokkalainen, jolle matka saattaisi hiukan turhan pitkä olla. Kuljetusvaihtoehtojakin on käyty läpi ja suunnitelmia tehty eri tilanteiden varalle, jotta arki sitten sujuisi mahdollisimman mutkattomasti, kun se taas elokuussa alkaa. Koulumatkaakin ehditään hyvin kesän mittaan yhdessä harjoitella.

lemmikit

Vaikea päätös

Myönnettävä on, että tehdessämme päätöstä meitä oikeasti hirvitti. Pohdimme ryhmääntymistä, kavereita, luokkaa, opettajia, koulumatkaa ja varmasti kaikkea mahdollista maan ja taivaan väliltä. Sellaisiakin asioita, joilla ei oikeasti ollut edes merkitystä.

Konsultoimme lähestulkoon kaikkia lapsemme kanssa tekemisissä olevia aikuisia aina terapeuteista harrastusohjaajiin. Kuuntelimme toki myös lasta, hänen mielipidettään ja tuntemuksiaan asian suhteen, vaikka lapsi ei tällaista päätöstä teekään. Vastuu on aina vanhemmilla. Lopulta päätös syntyi.

Myönnettävä on sekin, että hetken pelkäsimme tehneemme huonon päätöksen, mutta vain hetken, sillä päätöksen myötä asian selvitessä ja varmistuessa saimme nähdä lapsessamme aika hurjan muutoksen.

Pitkään jatkunut kiukku alkoi hälvetä ja monikin asia helpottui. Kiukku tuntui alkavan laantua ja sen tilalle tuli ihmeellinen rauha, jollaista emme olleet sitten eskarin jälkeen nähneet. Se oli se sama rauha ja ilo, jota olimme nämä kaikki kouluvuodet kaivanneet ja luulleet, että se olisi iäksi menetetty. Olimme väärässä. Nyt olimme täysin varmoja, että koulunvaihdos oli ollut oikea päätös.

Ensi syksy

Ensi syksystä tulee erilainen ja vaikeuksiakin varmasti ilmenee, sillä onhan muutos suuri meille kaikille. Mutta ainakin tuolla muutoksella on hyvä alku. Sanoisin jopa, että paras mahdollinen.

Rauhallisuuden siemen, joka nyt pääsi taas valloilleen kuormittavasta kouluarjesta huolimatta kantaa pidemmälle kuin moni muu asia. Ja tärkeintä on, että nyt esiin noussut vanha, kaivattu olo lähtee lapsesta itsestään eikä tule ulkopuolelta.

Se on mahtava voimavara ensi vuotta ajatellen ja se toivottavasti jaksaa kannatella niiden vaikeidenkin hetkien ylitse.


web stats