Aihearkisto: Arki

Yöllisiä huolipeikkoja

Koko syksy on vierähtänyt lasten asioiden parissa. Yhteistyötahoja on nyt useampi kuin koskaan ennen ja moni asia on pyörähtänyt aivan uudella tavalla eteenpäin.

Tällä hetkellä olemme painineet kyselylomakepinon parissa ja tuntuu, että ne ja raskaat arjen mutkat ovat imeneet kaiken jaksamisen meiltä kaikilta. Ihan helppoa ei ole ollut jaksaa arjen ja remonttien parissa, kun siihen lisätään vielä mieheni tolkuttoman pitkät työpäivät sekä työmatkat. Onneksi silläkin rintamalla pitäisi tulla vuoden vaihteessa helpotusta, kun mieheni työnkuva hiukan muuttuu.

Yöllisiä huolipeikkoja

Joulukuussa pääsemme vihdoin lääkärin juttusille ja aletaan selvittää asioita ihan eri tavalla kuin ennen. Tällä hetkellä puhutaan paljon autisminkirjosta, ADHDstä, tic-oireista ja monesta muusta asiasta. Nähtäväksi jää, millainen diagnoosi sitten aikanaan saadaan.

Arki on nyt päivästä toiseen kahlaamista ja lapsen kuormittumista, selviytymistä aamusta iltaan. Kun pääni illalla osuu tyynyyn tulee uni hetkessä. Mutta kun kello lyö yksi, niin silmäni räpsähtävät auki ja makuuhuoneen katto käy joka yö aina vain tutummaksi – sitä kun tulen tuijotelleeksi lopun yötä huolipeikkojen rellestäessä päässäni. Ne kuiskuttelevat ja kiusaavat kertoen, mitä kaikkea voikaan vielä mennä pieleen. Ja tuntuu, että pahimmat pelot nousevat pintaan. Ja se huoli lapsista – se on suunnaton. Toistaiseksi ovat huolipeikot joka yö vetäneet pidemmän korren ja aamulla vuoteesta nousee hyvin väsynyt äiti.

Ei kuitenkaan unohdeta niitä hyvä asioita

Olemme todella kiitollisia siitä, että niin terapeutit kuin opettajatkin ovat olleet tukenamme syksyn aikana. Olemme puhaltaneet yhteen hiileen ja saaneet aikaan tukiverkostoa, joka kannattelee lasta ennemmän kuin koskaan ennen. Silti tuntuu, että se ei nyt riitä, mutta yhteistyö tuntuu hyvältä ja tiedäme, että emme ole yksin asian kanssa.

Ja ehkäpä oleellisinta tässä syksyssä on ollut terapeutti, joka on paneutunut asioihimme sellaisella tarmolla ja antaumuksella, että en ole koskaan tainnut sellaista nähdä, vaikka vuosien varrella olemmekin saaneet kohdata aivan mahtavia terapeutteja. Tuntuu että iki-ihana SI-terapeuttimme on tehnyt enemmän kuin koskaan voisimme edes pyytää ja hän on ollut niin tärkeä tuki arjessamme, että ihan hirvittää päivä, jolloin maksusitoumus päättyy ja jäämme ilman hänen tukeaan ja ohjaustaan.

Nyt pitää jaksaa  vielä muutama viikkoa ennen kuin saamme lisää vastauksia ja toivottavasti myös  niitä arjen työkaluja, jotta erityisapsiperheen arki olisi edes asteen verran helpompaa meille kaikille.

Itsekkäästi kuitenkin nyt toivoisin, että saisin nukkua täysiä öitä eikä noita kolmen neljän tunnin pätkiä yöstä toiseen. Ei sellaisilla jaksa loputtomiin.


Seuraatko jo Luomulaaksoa Facebookissa? Tai Instagramissa? Jos et, niin tule ihmeessä mukaan! Facebookissa jaan myös linkkejä kiinnostaviin uutisiin ja Instagramissa väläyksiä arjen touhuista, joista kaikki eivät milloinkaan päädy blogiin saakka. Molempien kautta voit tietenkin seurata blogipäivityksiä.

Kuvat: Luomulaakson Maria 

.

Web Analytics Made Easy - StatCounter


Pallomeripallojen kuivatusta ja aistihuoneen pallomeren testausta

Aistihuoneremonttia on edennyt välillä tuskastuttavan hitaasti. Mieheni venyvät työpäivät, päivystykset ja työmatkat ovat tulleet useasti tielle ja vasta nyt alkaa huone olla valmis, vaikka valmistuminen oli suunnitelmissa ensin kesän kynnyksellä ja sitten koulujen alkuun mennessä. No, ihan ei mennyt niin kuin Strömsössä, mutta nyt alkaa onneksi näyttää tilanne valoisammalta. Toiveissa olisi saada talon muutkin melkein valmiit kohteet loppuun, kuten vaikkapa keittiön oviaukko, johon meillä ei ollut ensin edes tarvittavia välineitä.

Pallomeripallojen kuivatusta ja aistihuoneen pallomeren testausta
Pallomeri on nyt melkein valmis. Pientä hienosäätöä vaaditaan, jotta pienehkö suunnitteluvirhe saadaan korjatuksi ja pallot eivät enää vuoda pois altaasta. Samalla saamme oikeastaan hauskan lisäosan pallomereen. Seinän läpällä suljettu reikä saa nimittäin oven ja sen saa sitten tarvittaessa auki ja pallomereen pääsee halutessaan ryömimään tunnelia pitkin, joka on siis oikeasti koirien agilityputki, mutta koska agilityputket olivat huomattavasti edullisempia kuin lasten terapiavälineet niin agility-osastolta tulin sitten välineen hankkineeksi. Sen verran on jo sitäkin testattu, että voi sanoa sen olevan varsin hyvä hankinta.

Pallomereen tulee kokonaisuudessaan 5000 palloa. Jokaisen pallon olen pessyt ennen kuin ne pallomereen päätyivät. En tiedä olisiko ollut varsinaisesti tarvetta sille, mutta ajatus tuntui mukavalta ja niinpä meillä on nyt pallomeressä jo 4000 putipuhdasta palloa ja viimeiset 1000 ovat vielä verkkopusseissa saunanlauteilla kuivumassa. Sauna onkin ollut jo jokusen päivän ajan pallomeripallojen kuivaamo ja saunaa ei ole saanut käyttää, jotta lämpötila ei nouse liian korkeaksi muovipalloille.

pallomeri02

Ensimäiset testauksetkin on jo tehty ja pikkuisemme huusi heti 3000 pallon jälkeen ”Haluan hukkkua tuonne!” Ja tänä aamuna tyhjentäessäni uuden satsin palloja mereen hän aneli koiranpentukatseen kera ”Anna minun hukkua.” 😀

Selvää lienee, että pallomerta on odotettu ja tämän päiväiset pikakokeilut osoittivat, että kaikki lapset ovat pallomerestä yhtä innoissaan. Syyttä ei alunperin päätetty, että pallomerestä tulee syvä ja viimeisen 1000  pallon jälkeen korkeus pyörii melkein 60 cm korkeudella. Pallomeren levyes on n. 90 cm ja pituus vaihtelee reilusta metristä aina 140 cm saakka. Pallomereen mahtuu siis istumaan ja ”hukkumaan” ihan aikuinenkin. 😀

Syysloman loppu on jo käsillä ja meillä on mieheni kanssa toiveissa viettää hiukan yhteistä aikaa näiden kaikkien remonttipuuhien lomassa. Saa nähdä ehdimmekö kuitenkaan, sillä tarkoitus olisi saada viimeinen iso rutistus tehdyksi ja huone olisi sitten valmis – tosin liukumäki pitää vielä rakentaa, mutta en halua laskea sitä mukaan, sillä  se ei vaikuta huoneen käyttöön tai oikeastaan mihinkään muuhunkaan huoneessa. Liukumäki on vain yksi niistä välineistä, jotka rakennamme itse.

Maltan tuskin odottaa, että pääsen kirjoittamaan ja kertomaan teille kuvien kera, mitä kaikkea olemmekaan saaneet huoneeseen jo valmiiksi ja hankituksi. Yksi ihanuuksista on Riippumattojen maailman La Siesta Joki riippupussi, josta piakkoin juttua.

pallomeri03


Seuraatko jo Luomulaaksoa Facebookissa? Tai Instagramissa? Jos et, niin tule ihmeessä mukaan! Facebookissa jaan myös linkkejä kiinnostaviin uutisiin ja Instagramissa väläyksiä arjen touhuista, joista kaikki eivät milloinkaan päädy blogiin saakka. Molempien kautta voit tietenkin seurata blogipäivityksiä.

Kuvat: © Luomulaakson Maria, jollei toisin mainita



Web Analytics


Arjen keskellä, uuden edessä sekä pieni ilmoitus

Viimeisen viikon aikana meillä on tapahtunut enemmän kuin viimeisen viiden vuoden aikana yhteensä. Kuvioissa on  mukana niin iki-ihana SI-terapeuttimme kuin liuta muitakin rautaisia ammattilaisia ja nyt näyttäisi siltä, että alkaisi tapahtua ja paljon.

Arjen keskellä, uuden edessä sekä pieni ilmoitus
Muutama kesä takaperin uudessa puumajassa.

Paluu juurille

Syksy on ollut itselleni aina hyvästien aikaa. Se on värikäs siirtymä kohti talviunta ja tähtitaivasta. Aika, jolloin puutarha nukkuu ja kirjoittaja minussa saa enemmän aikaa ja tilaa. Tänä vuonna se on paljon muutakin. Se on tavallaan uuden alku, vaikka vasta matkalla ja tienhaarassa olemmekin. Eikä asiakaan ole aivan uusi, vaikka vielä osittain tuntematon onkin.

Tavallaan olen tullut palanneeksi blogini juurille, sillä yksi syy sen perustamiseen oli lasten elämässä esiin tulleet erityistarpeet ja niiden kanssa eläminen. Vertaistuki on iso asia arjen haasteiden keskellä.

Arki. Se on meillä juuri nyt ehkä raskaampaa kuin koskaan ennen, mutta samalla myös jollain ihmeellisellä tavalla kevyempää. Tieto siitä, mistä kaikki johtuu tekee asiasta helpomman.

Uusia diagnooseja ei vielä ole, on vain veikkauksia, vaikkakin aika vahvoja sellaisia. Riittävätkö havaitut asiat diagnoosin asti sitten, kun tutkimuksiin asti päästään, on toinen juttu. Saattavat hyvin riittääkin, mutta sen päättää sitten joku toinen ammattilainen aikanaan.

Nyt eletään kuitenkin arkea, jossa tehdään muutoksia, vaikka rutiinit ja arkirytmi ovatkin aina olleet meille hyvin oleellisia ja arkea turvaavia, niin nyt nimettyjen asioiden valossa haluan käydä kaiken läpi uudelleen ja hienosäätää arkeamme lisää, jotta rutiineista ja niiden myötä arjen ennakoitavuudesta saadaan kaikki mahdollinen apu irti. Se auttaa meitä kaikkia.

Tämän lisäksi tarvitsen aikaa lukea ja sisäistää monta sataa sivua tekstiä, sillä nyt tarvitsee kerrata vanhaa ja oppia uutta, saada lisää työkaluja ja ymmärrystä arkeemme, jotta voin auttaa lastani parhaalla mahdollisella tavalla. Onneksi on jo olemassa hyvä pohja, jonka päälle on kaikkea helpompi lähteä rakentamaan. Näin tein jo silloin, kun ensimmäiset diagnoosit saatiin kymmenisen vuotta sitten. Halusin lukea kaiken mahdollisen aistiyliherkkyyksistä, jotta voisin nähdä maailman lasteni silmin. Nyt edessä on vastaavanlainen episodi ja ainakin tällä hetkellä se tuntuu laajemmalta ja kaikin tavoin isommalta kuin aikaisempi rupeama.

Huoli on suuri, vaikka ei kyse maailmanlopusta olekaan eikä asia meille ihan yllätyksenä tulekaan. Silti mahdollinen diagnoosi asettaa meidät uuden eteen ja tuosta uudesta on tutkittava kaikki polut ja mutkat, jotta voi taas mennä eteenpäin. Ja vaikka diagnoosia ei koskaan tulisikaan, niin asia on silti olemassa ja vaikuttaa arkeemme, joten sen kanssa eläminen vaatii uusien asioiden omaksumista sekä meiltä että lähipiiriltämme.

Nyt asia, joka joskus vuosia sitten oli vielä pieni sivuhuomautus lääkärinlausunnossa ei nimittäin sitä enää ole, vaan oikea asia, joka on huomioitu, otettu tosissaan ja alettu tehdä asian eteen jotain, joka muuttaa asiat tavalla tai toisella paremmiksi.

kuva_poika03
Lehtisadetta viitisen vuotta sitten.

Päätös hetken hiljaisuudesta

Tuohon matkaan tarvitsen hiukan aikaa. Siitä syystä olen päättänyt, että suunnilleen parin viikon ajaksi saa blogini jäädä taka-alalle enkä uskalla luvata tuona aikana ainoatakaan päivitystä.

Veikkaan, että Instagramin puolella ilmestyy kuvia kuitenkin, sillä selaan sitä monesti iltaisin, kun nollaan aivojani ja käyn kurkkaamassa, mitä kaikille kuuluu. Se on oma pieni hetkeni arjessa.

Juuri nyt minua tarvitaan kotona ehkäpä enemmän kuin koskaan aikaisemmin ja vaikka kirjoittamista ja luomua rakastankin, niin olen aina ensisijaisesti äiti.

Oikein ihanaa syksyn alkua kaikille ja nähdään jälleen parin viikon päästä.

Halauksin,
Maria


Seuraatko jo Luomulaaksoa Facebookissa? Tai Instagramissa? Jos et, niin tule ihmeessä mukaan! Facebookissa jaan myös linkkejä kiinnostaviin uutisiin ja Instagramissa väläyksiä arjen touhuista, joista kaikki eivät milloinkaan päädy blogiin saakka. Molempien kautta voit tietenkin seurata blogipäivityksiä.

Kuvat: © Luomulaakson Maria, jollei toisin mainita



Adora Belle Dearheartin asu ja Discworld-teemainen juhla

Elokuussa suuntasimme kulkumme kohti Lahtea yhdessä yhden ystävämme kera, joka astuessaan autoon paljastui Lordi Downeyksi eli salamurhaajien killan mestariksi.

Adora Belle Dearheartin asu ja Discworld-teemainen juhla

Matka kului rattoisasti ja pian olimme perillä juhlapaikalla, joka oli koristeltu hyvin Discworld henkisesti ja löysipä Adora Belle sieltä Golem-säätiön mainoksenkin. (Adora Belle Dearhearthan työskentelee siellä ja ajaa Golemien etua kaikin tavoin)

discworld07
Juhlissa kuluikin hyvä tovi lukiessa julisteiden tekstejä ja pihapiiri sekä asunto sisältäkin oli koristeltu teeman mukaisesti. Jopa ruokalista oli rakennettu Discworld-sarjan ympärille ja pääruoaksi olikin rottaa tikussa.

Omaan asuuni kuului myös pieni jalkajousi, jolla pääsin ampumaan, sillä pihasta löytyi maalitaulu eli en suinkaan tarinan tapaan sinkauttanut nuolta kohti siippaani, joka oli pukeutunut tietenkin Moist von Lipwigiksi. Pääsin ampumaan ensimmäistä kertaa ikinä ja onnistuin täräyttämään yhdeksikön! Sen verran mukavaa touhu oli, että voisinpa ampua toistekin!

discworld06
discworld08
Adora Belle Dearheartin asu

Juhla oli muuten ensimmäinen kerta, kun sain pukea korsettini, johonkin ”viralliseen” eli ei vain kotona. Asukin oli suunniteltu pitkälti sillä ajatuksella, että käytössä oli korsetti ja niinpä Adora Belle Dearheartin asu alkoi pikku hiljaa muodostua pitkälti jo olemassa olevilla asusteilla ja vaatteilla. En joutunut ostamaan kuin päällishameen sekä alushameen ja molemmille löytyy tulevaisuudessakin käyttöä. (Niin ja sen jalkajousen, mutta lasten innokkuudesta päätellen, meillä vietetään vielä monta kesäistä päivää yhdessä maalitauluun ampuen. )

Asu alkoi rakentua Adora Bellelle tavanomaisen  musta värin ympärille, mutta päätin, että koska kyseessä oli juhla olisi Adora Bellelläkin juhlapuku ja lähdin sillä ajatuksella työstämään asuani, johon lisäsin mm. tämän pienen hopeaketjussa roikkuvan mustan sydämen, joka oli pieni viite hahmon nimeen Dearheart.

adorabelledearheart02
Asuni koostui aika monesta osasta. Hameissakin oli lopulta viisi kerrosta, kun alushame koostui kahdesta kerroksesta, päällimmäinen hame samoten ja lisänä oli vielä yksi alushame, joka auttoi liu’uttamaan alushameen tyllit paikolleen ja helpotti muutenkin kerroksien oikomista pitkin päivää.

Adora Belle Dearheart on tunnettu hyvin korkeista ja kapeista koroistaan. Hahmoa suunnitellessani kokeilin kyllä  sellaisia, mutta jo parin askeleen päästä jalat huusivat tuskasta ja tulin siihen tulokseen, että sellaisilla kengillä ei selviä koko päivää, ei vaikka olisi kuinka innoissaan naamiaisista.  Niinpä tarjouskokeilukengät lähtivät takaisin verkkokauppaan ja kaivoin varastoistani omat tutut korkeakorkoiset kenkäni, joita olen tavannut edwardiaanisen ajan asujen kanssa käyttää. Ne istuivatkin hyvin asun kanssa ja olivat hyvin adoramaiset, vaikka koron korkeudesta jäikin useampi sentti uupumaan.

kuva_kengät

Puvun yläosaksi valitsin pitsisomisteisen puseron, jonka päälle puin 50-luvun pitsisen boleron ja vyötäröllä hameen kiinnitykset peitti kätevästi patellavyö, joka näppärästi peitti myös pukuun lisäämäni turnyyrin kiinnityksen. Turnyyrin avulla puku sai viktoriaanisen ajan hengen ja istui siten hyvin Pratchettin luomaan maailmaan.

Ja näin oli Adora Belle Dearheart valmis matkaamaan Discworldin Ankh-Morporkiin yhdessä Moist von Lipwigin sekä Lordi Downing kanssa. Perillä he tapasivat niin äreän kirjastonhoitajan, Kuoleman tyttären tyttären Susanin Sto Helitin, monta kappaletta Twofloweria, noitia sekä tietenkin itse Kuoleman.

Päivä oli hauska ja toivoisinpa, että naamiaisia järjestettäisiin useamminkin!

adorabelledearheart01
Adora Belle Dearheart jalkajousensa kera.

 

Aiemmat pari aiheeseen liittyvää postausta pääset lukemaan täältä.

 

—————————–

Seuraatko jo Luomulaaksoa Facebookissa? Tai Instagramissa? Jos et, niin tule ihmeessä mukaan! Facebookissa jaan myös linkkejä kiinnostaviin uutisiin ja Instagramissa väläyksiä arjen touhuista, joista kaikki eivät milloinkaan päädy blogiin saakka. Molempien kautta voit tietenkin seurata blogipäivityksiä.

Kuvat: © Luomulaakson Maria, jollei toisin mainita


web analytics

Luomua mainiosta verkkokaupasta

Vihtiläinen luomutila Mainio Puutarha perusti vähän aikaa sitten verkkokaupan. Idea on hyvä ja toteutuskin toimii.

Mainio Puutarha tuli minulle tutuksi jo REKO lähiruokarenkaan kautta, mutta vieläkin paremmin pääsin tutustumaan paikkaan jokunen viikko takaperin, kun kävin tilalla Ravintolapäivänä maistelemassa luomuisia herkkuja ja ihastelemassa satumaisia peltoja. (Voit lukea siitä täältä.) Mikään ei taida olla ihanampaa kuin päästä käymään tilalla – paitsi tietenkin tilata noita samaisia tuotteita verkkokaupasta, jos tilalla tai REKOssa käyntimahdollisuutta ei ole.

Luomua mainiosta verkkokaupasta

Tilasin verkkokaupasta heti ensimmäisenä päivän varsin hyvän kokoisen laatikollisen perunoita ja vihanneksia. Pikkuisen jännitti, sillä valitsin toimitustavaksi SmartPostin.  Mainio Puutarha kertoo käsittelevänsä tilaukset maanantai-iltaisin, jolloin paketit lähtevät kuluttajalle tiistai-iltapäivänä ja paketti saapuu pakettiautomaattiin yleensä  keskiviikkoiltapäivään mennessä.

Tarjolla on myös vaihtoehto, jossa posti tuo paketin aina kotiovelle saakka. Tämän palvelu lisää hintaa  5.90 ja jos pääsyni SmartPostiin olisi hankalampi, niin saattaisin hyvinkin tarttua tuohon vaihtoehtoon.

Luomua mainiosta verkkokaupasta

Puolen tunnin tuotevaraus

Mainion puutarhan verkkokauppa on rakennettu selkeäksi ja yksinkertaiseksi. Tuotteet on esitelty hyvin ja kuvat ovat erinomaiset. Ei jää varmasti epäselväksi, mitä on ostamassa. Ohessa lukee myös paljonko tuotetta on tarjolla ja kun tuotteen siirtää ostoskoriin on varaus voimassa puoli tuntia.

Juuri tuo puolentunnin varaus tekee Mainion Puutarhan verkkokaupasta vieläkin mainiomman. Olen vuosien varrella käyttänyt monenlaisia verkkokauppoja ja joukkoon mahtuu niin kotimaisia kuin ulkomaisiakin, joten kokemusta – niin hyvää kuin huonoakin – on kertynyt roppakaupalla.

mainiopuutarha03

En ole aivan varma onko maailmassa paljon ärsyttävämpää asiaa kuin käyttää aikaa ostoskorin kasaamiseen verkkokaupassa ja huomata sitten parinkymmenen minuutin päästä tai jopa paljon nopeammin, että tuote, jonka halusin ja olin ostoskoriin laittanut onkin jo myyty. Tämä esimerkiksi oli itselleni iso ongelma muutaman vuosi sitten toimineessa verkkokaupassa, jota tapasin aika säännöllisesti käyttää, silloin kun se vielä oli olemassa.

Jos olisimme ns. oikeassa kaupassa, niin kovin harva katseli suopeasti kanssakuluttajaa, joka napsii toisten ostoskorista tuotteita omaansa. Toki ymmärrän, ettei tilanne nyt ihan sama ole verkkokauppaa ajateltaessa, mutta kyllä minua ainakin harmittaa, kun tavara myydään silmien alta enkä voi rauhassa keskittyä ostoskorin kokoamiseen vaan pitää hosua, ettei varmasti jää ilman jotain tuotetta, koska verkkokauppa toimii periaatteella nopeat syövät hitaat. Noissa tilanteissa yleensä käy niinkin, että hätäpäissäni unohdan lisätä kaikki haluamani tuotteen ostoskoriini ja sitten harmittaa.

Iso hatun nosto siis siitä, että Mainion Puutarhan verkkokauppa todella palvelee asiakasta ja antaa  kiireettömään ostokokemuksen. Puolessa tunnissa ehtii mainiosti suunnitella ostoskorinsa viimeistä hienosäätöä myöten.

mainiopuutarha02

Mainittakoon vielä sellainen itsestäänselvyys, että tuotteet oli mainiosti pakattu ja kaikki oli ehdottomasti tuoretta, vaikka olivatkin postinsyövereissä hetken matkanneet.  Laatikon aarteista olikin  ilo kokata. Jokainen tuote oli todella priimakunnossa, porkkanat ja perunat tuoksuivat ihanan multaisilta eli juuri sellaisilta kuin niiden kuuluukin. Vastanostetuilta.

Tässäpä oiva tilaisuus tilata luomuvihanneksia ja juureksia vaikka suoraan kotiovelle. Ei haittaa, vaikka tila ei naapurissa sijaitsisikaan. Toivottavasti verkkokauppa jatkaa toimintaansa taas talven jälkeen, sillä voin hyvin kuvitella, että tällaiselle on tilausta, vaikka Mainio Puutarha REKOjakin kiertää ja saapa heidän satokassejaan joistakin kaupoistakin. Sekä tietenkin tilalta suoraan.

Se, että tuotteita voi tilata suoraan kotiovelle tai SmartPostiin toimitettuna on kuitenkin sitä arjen luksusta, joka pelastaa, kun resurssit ovat vähissä tai haluaa muuten vain helpottaa arkeaan. Onpahan ainakin yksi huoli vähemmän, kun tuoreet kasvikset ja juurekset tupsahtavat melkein syliin.

mainiopuutarha07

Mainio Puutarha on mukana monien muiden tilojen tavoin lauantaina vietettävässä Osta Tilalta! -päivässä. Tuona päivänä voi käydä tutustumassa kotimaisiin tiloihin ympäri Suomen. Joukossa on myös monia luomutiloja. Katso tarkempi lista osallistuvista tiloista Osta Tilalta! -päivän verkkosivuilta.

—————————–

Seuraatko jo Luomulaaksoa Facebookissa? Tai Instagramissa? Jos et, niin tule ihmeessä mukaan! Facebookissa jaan myös linkkejä kiinnostaviin uutisiin ja Instagramissa väläyksiä arjen touhuista, joista kaikki eivät milloinkaan päädy blogiin saakka. Molempien kautta voit tietenkin seurata blogipäivityksiä.

Kuvat: © Luomulaakson Maria, jollei toisin mainita

.

 



web analytics


Mainio Ravintolapäivä puutarhassa

Mainio Ravintolapäivä puutarhassa
mainiopuutarha13

mainiopuutarha02

Viime viikon viikonloppuna vietettiin jälleen Ravintolapäivää. Pääsin äitini kanssa nauttimaan pienestä hetkestä ilman arkea ja kiirettä, kun mieheni jäi lasten kanssa kotiin ja me suuntasimme kohti Vihdin Haimoota ja ihastuttavaa luomuista Ravintolapäivän ulkoilmaravintolaa, jonka antimista vastasi REKOstakin tuttu Mainio Puutarha.

Mainio Puutarha on pieni, vajaan kolmen hehtaarin tila, joka tuottaa luomukasviksia suurella sydämellä. Jasmin ja Miika tuntuvat viihtyvän niin pellolla kuin keittiössäkin. Pellolla viihtyminen oli jo vuosi takaperin tullut todettua, sillä heidän tuottamansa kasvikset olivat varsin maistuvaisia ja komeita, mutta nyt opin, että molemmat ovat varsin mainioita velhoja myös keittiön puolella. Voisikos tilalla parempaa nimeä siis ollakaan!

Tämä oli muuten ensimmäinen kerta, kun pääsin osallistumaan Ravintolapäivään, sillä syystä tai toisesta olivat aiemmat ajankohdat aina menneet päällekkäin jonkun muun asian kanssa.  Sattui vielä niin, että  tämä olikin sitten ensimmäinen Ravintolapäiväkokemus sekä Mainiolle Puutarhalle että minulle itselleni.

mainiopuutarha04mainiopuutarha06

Kasvit kuin sadusta

Kierros Mainiolla Puutarhalla oli taianomainen. Sen uskomattoman runsaat viljelykset olivat kuin sadusta karanneita, sillä niin runsaana kiemurtelivat kurpitsat pellolla, auringonkukat kurottelivat taivaita ja kaikenlaiset tuuheat kaalinlehdet kätkivät alleen salaisuuksia.

Olin melkein varma, että kohta pari hobittia juoksisi jalkojeni välistä palmukaalit ja porkkanat kainalossaan kiiveten sitten vieressäni kohoavaan valtavaan puuhun. Ja ehkäpä sieltä puun latvustosta kaikuisi pian haltioiden hiukan surumieliset sävelmät.

mainiopuutarha10
mainiopuutarha12

mainiopuutarha07

Hobitit ja kumppanit  jäivät ainakin tällä kertaa näkemättä, mutta ruoka oli aivan mielettömän hyvää ja sitä olisi syönyt vaikka kuinka monta annosta.

Tarjolla oli aikamoinen määrä eri laatuja ja jokaiselle löytyi varmasti jotain.


mainiopuutarha09
MENU

Kyssäkaalipiffi-burgeri ihanilla höysteillä (eli sipulihilloke, valkosipulitahna, härkäpapuhummus ja avomaasalaatti kruunasivat herkullisen piffin.)
Blue congo-lohkoperunat
Kesäkurpitsaspaghetti
Kyssäkaalikimchi
Punajuuriveneet
Tuorelingottu porkkana-minttu shotti
Lehtikaalipannaria erilaisilla hillolla

Pakuriluomukahvi
Chai-tee

mainiopuutarha03


Ruokaa odotellessa oli mukavaa jutella toisten ihmisten kanssa ja vaihtaa ajatuksia niin luomusta, REKOista kuin monesta muustakin mielenkiintoisesta asiasta. Samalla ihailimme vihreää maisemaa, kasvamassa olevia puutarhan herkkuja ja odotimme vesikielellä uskomattoman hyvältä tuoksuvia Ravintolapäivän antimia.

Oli muuten niin harvinaislaatuisen herkullinen menu, että en muistanut edes ottaa kuvia ihanasta lautasellisestani herkkuja. No, sain sentään kuvan äitini lautasella vielä olleista punajuuriveneistä, jotka olin itse hobitin lailla hotkinut heti kyssäkaalipiffi-burgerin jälkeen. Vielä hetken jutusteltuamme toisten kanssa ja ihasteltuamme emännän ja isännän vaivannäköä suuntasimme takaisin kotiin ja arkeen.

Sitä ennen käännyin kuitenkin  vielä kerran katsomaan vihreää kasvien täyttämää maisemaa kuin toivoakseni, että hobitti, haltia tai jokin muu taruolento vilahtaisi noiden suurten puiden suojissa.

mainiopuutarha16
————————————————————————————————

Seuraatko jo Luomulaaksoa Facebookissa? Tai Instagramissa? Jos et, niin tule ihmeessä mukaan! Facebookissa jaan myös linkkejä kiinnostaviin uutisiin ja Instagramissa väläyksiä arjen touhuista, joista kaikki eivät milloinkaan päädy blogiin saakka. Molempien kautta voit tietenkin seurata blogipäivityksiä.

Kuvat: © Luomulaakson Maria



web analytics