Aihearkisto: Arki

Maailman paras kattoremontti

Moni eli mukanamme keväällä aistihuoneen remontin yhteydessä esiin tullutta kattoremontintarvetta, kun sisäkattoa purettuamme löysimme katostamme märkiä kohtia.

Meillä on kattoremontti nyt ohitse ja siitä jäi niin hyvät tunnelmat, että halusin ehdottomasti kertoa siitä teillekin.

Kaikki alkoi Messukeskuksen Kevätmessuilla Helsingissä, jossa mieheni bongasi  yrityksen, joka lievästi sanottuna pelasti niin kattomme kuin kesämmekin ja vapautti aikaa toisiin projekteihin talomme parissa. Kattoremontti itsetehtynä olisikin imaissut koko kesän jokaisen liikenevän minuutin ja voi olla, että ne minuutitkin olisivat loppuneet kesken.

Maailman paras kattoremontti

Hyviä ja huonoja uutisia

Huhtikuussa tuli kattoamme arvioimaan Suomen KattoCenterin edustaja. Tiesimme, että tilanne saattoi olla hyvinkin paha ja tarkastuksessa paljastui, ettei se nyt ainakaan hyvä ollut ja kattoremontti oli syytä aloittaa mahdollisimman pian, sillä puuosia oli kastunut ja tilanne oli aika kurja, mutta asian laajuus selviäisi vasta, kun vanha pelti saataisiin revityksi pois ja sisään näkisi kunnolla. Selvää kuitenkin oli, että sellainen tilanne meillä oli käsissämme, ettei ollut järkevää alkaa kattoa itse korjata vaan luottaa ammattilaisen apuun.

Onni matkassa oli  KattoCenterin Kevätmessutarjous, joka laski remontin hintaa, kun kattomateriaalista oli varsin käypä tarjous ja kokonaistarjous  perusremontistakin oli lopulta edullisempi kuin edellisen kattofirman tekemä.

Eikä kattoremontti ole ihan ilmainen edes itsetehtynä. Ja hyvä on muistaa sekin, että kattoremonttista saa töiden osalta kotitalousvähennystä eli tulevaisuudessa on rahaa tulossa takaisinkin päin.

katto10

katto04
Vanha kurjassa kunnossa oleva katto, jossa ei maali pysynyt sitten millään.

Nopeaa toimintaa

Kaksi remonttimiestä saapui parisen viikkoa sopimuksen allekirjoituksen jälkeen ja vaikka kelit juuri tuolla viikolla eivät kattoremonttia suosineetkaan, onnistuivat he silti etenemään remontissa varsin kiitettävää vauhtia.

Kyseisellä viikolla sää oli äärimäisen hankala ja vaihteli aurinkoisesta keväästä aina talvikeleihin saakka aiheuttaen harmaita hiuksia yhdelle jos toisellekin. Jouduimme siis vielä hetken odottamaan, että saimme tietää, missä kunnossa kattomme todella oli.

katto08

Loppujen lopuksi tuhot olivat pienemmät kuin olimme pelänneet, mutta suuremmat kuin olimme toivoneet. Lisäongelmia aiheutti sekin, että kattomme eristekerros ei ollut riittävä ja niinpä väliin piti puhaltaa lisäeristeet, jotta lämpö ei karkaisi harakoille. Samalla toivottavasti häviävät talvisin katolle syntyneet  jäälautatkin, jotka menneenä talvena kiskoivat rännitkin mennessään.

Säiden vuoksi reilusti vajaan työviikon jälkeen ei tarvittu enää kuin kolme työpäivää ja katto ränneineen ja syöksytorvineen oli valmis. Olimme ällikällä lyötyjä, sillä tämä kattoremontti eteni paljon nopeammin ja kaikin puolin jouhevammin kuin edellinen, muutama vuosi aikaisemmin toisella firmalla teetetty. Eikä silloin edes lisätty eristettä ja korjattu vauriota vaan kyseessä oli puhtaasti vanhan katon poisto ja uuden asennus.

katto06

Maailman paras kattoremontti

Merkille pistimme muuten senkin, että kattoremonttiamme hoitava kaksikko oli asiallinen ja erityisesti arvostimme sitä, että kielenkäyttö oli siistiä. Puheet katolta kuuluvat nimittäin sisälle taloon hyvinkin helposti ja varmasti samoin myös talosta katolle. Lapsiperheenä olemmekin erityisen kiitollisia siitä, että katolla ei viljelty värikkäiden kirosanojen puutarhaa ja me säästyimme viikkojen hermojaraastavalta asialta. Osa meidän erityislapsistamme nimittäin jää toistamaan iskevästi ja tarttuvasti lausuttuja sanoja tai lauseita aikamoisen pitkäksi ajaksi ja siinä on aika ajoin ihan helisemässä, sillä sanat tulevat sitten milloin missäkin eivätkä ne  katso aikaa tai paikkaa.

katto05
Uusi komea kattomme!

Muutenkin työntekijöistä jäi valtavan hyvä kuva. He olivat ripeitä, mutta huolellisia. He  kertoivat havaituista asioista selkeästi ja saimmepa vielä pari korjausvinkkiäkin talomme suhteen ihan kaupanpäällisinä. Hyvillä mielin voi sanoa, että seuraava paikka, johon kyseinen työmieskaksikko suuntasi, sai kyllä oivalliset työntekijät.

Eipä tässä voi muuta sanoa kuin ison kiitoksen siitä, että talossamme on nyt upeat rännit ja syöksytorvet ja että nyt viimeinenkin katto-osuus talostamme on kunnossa.

Ensi talvena emme enää lämmittele harakoiden varpaita vaan saamme nauttia ihan itse lämmöstä – ja ehkäpä vähän pienemmästä lämmityslaskusta.

katto09
Syöksytorvia ja rännejä jaksan ihastella edelleen.



web analytics


Kuulumisia lasten aistihuoneremontista

Aistihuoneen remontti on taas ottanut pari askelta eteenpäin ja vaikka ei vielä aivan hirveästi ole valmista, niin suunnitelmat ovat selkiytyneet ja matkalla hiukan muuttuneetkin.

Sänky, joka alun perin oli huoneeseen jäämässä ja jonka alle olimme suunnitelleet pallomeren, purettiin varastoon. Tällä tavalla saimme huoneeseen enemmän käytettäviä neliöitä ja turvallisempia keinumisia.

Kuulumisia lasten aistihuoneremontista

Viime viikolla sain puuparrut maalatuksi ja vähän sen jälkeen ensimmäisen kattokiinnike keinuja varten saatiin paikoilleen ja siihen testattiin heti hämähäkkikeinua tai tuttavallisemmin hämihäkkikeinua, joksi nuorimmainen sitä nimittää ja sana on ollut sen verran tarttuva, että samalla nimellä sitä kutsuu jo  koko perhe.

Ensimmäiset keinumiset hämähäkkikeinussa olivat mahtavat ja lapsilla oli suu pielet korvissa saakka ja varmaa on jo tässä vaiheessa, että vuoroja on jaettava, kun huone saadaan valmiiksi. Sen verran suuren suosion sai jo pelkkä hämähäkkikeinu!

aistihuone03
Trampoliini oli meillä jo ennestään.
aistihuone06
Melkein valmis pallomeri, oleskelupaikka sekä puolapuut. 😀

Posti on tuonut  huonetta varten jo monen monituista osaa ja kaikki odottavat jo kovin malttamattomina, että kaikkea päästäisiin kokeilemaan. Vielä joudutaan kuitenkin malttamaan, sillä sängyn purkaminen aiheutti muutaman lisätyön. Tilalle olisi nimittäin tarkoitus rakentaa huoneen nurkkaan sänkyä vastaava rakennelma, mutta kulmamallisena ja reilusti pienempänä. Ylös tulisi istuskelupaikka, jossa voisi lukea tai vain olla. Paikkaan pääsisi pujahtamaan näppärästi puolapuilta, jotka nekin rakennetaan tulevien viikkojen aikana.

Rakennelman alakertaan sitten se kaivattu pallomeri, jolle näillä näkymin olisi tulossa syvyyttä ehkäpä sellaiset 70 cm. Mikäli suunnitelmat sujuvat yhtä hyvin käytännössä kuin päässäkin niin pallomereen pääsee sujahtamaan tunnelin kautta ja samalla pääsee sukeltamaan pallojen läpi. Kuulostaa aika hauskalta ja ainakin lapset ovat kovasti innoissaan ja malttamattomia eikä hetkeen ole kulunut päivääkään ilman kyselyä valmistumisaikataulusta.

aistihuone02
Aistihuoneen välineitä huoneen seinällä olevassa uudessa hyllyssä odottamassa käyttöönottoa.

Toiseen paikkaan huonetta tulee vielä hiukan suuremmat puolapuut, johon saadaan näppärästi liitettyä lisätoimintoja kuten liukumäki ja ehkäpä jotain muutakin. Voi olla, että suunnitelmat eivät ole ihan vielä valmiit vaan elävät yhtä kauan kuin itse rakennusprojektikin.

Viime viikoina huoneen valmistumista ovat hidastaneet paljon mieheni pitkät työpäivät sekä muutamat työmatkat, mutta onneksi kohta pitäisi niidenkin saralla edes vähän helpottaa ja sitten saadaan paikoilleen niin pallomeret, rengaskeinut kuin muutkin ihanuudet!

Joskus tuntuu, ettei valmista tule koskaan, mutta niin taitaa olla kaikkien remonttien kanssa ja meillä on remontoitu yhtä soittoa jo vuoden verran – kohde on vain vaihtunut. Ilmassa on välillä  remonttiväsymystä, mutta vielä jaksetaan. Ja paremmalla puolella jo kuitenkin ollaan.



web analytics


Belle Modeste toteuttaa unelman

Moni lukijoistani tietää viehtymykseni historiallisiin vaatteisiin.

Nykyvaatteista en  ole pahemmin koskaan piitannut ja niin kauan kuin muistan, olen ihastelut niin keskiaikaisia houppleand-pukuja kuin viktoriaanisen ajan turnyyreitä sekä 50-luvun lennokkaita kellohelmoja – noin ihan vain muutaman mainitakseni.  Lienee selvää, että  pukuhistoria on ollut aina lähellä sydäntäni, mutta – toisin kuin ystäviäni – ei nykymuoti sen sijaan kiinnostanut edes kouluaikoina.

Yksi menneen maailman kiinnostavista asioista on korsetti. Tuo paljon parjattukin kapistus, joka jakaa tänä päivänäkin mielipiteitä. Todellisuudessa korsetti on varsin mukava päällä ja  oikein tehtynä turvallinen ja miellyttävä pitää. Ja onpa moni selkävaivainen saanut avunkin korsetista. Eikä se todellakaan ole kadonnut kartalta, vaikka ei enää samalla tavalla yleinen vaatekappale olekaan. Yllätävän moni ystävänikin kyseisen kapistuksen omistaa ja  moni heistä on teettänyt sen juuri Belle Modestella.

Nykyisin taitavat korsetit olla enimmälle osalle tuttuja lähinnä vanhoista elokuvista ja monelle lienee syöpynyt mieleen klassinen kohtaus Tuulen Viemää-elokuvasta, jossa Mammy kiristää Scarlettin korsetin ennen Twelve Oaksin juhlia.

Belle Modeste toteuttaa unelman

Belle Modeste totetuttaa unelman

Helsingistä ja Turusta löytyvä Belle Modeste oli minulle jo tuttu useamman vuoden takaa – olinhan ostanut sieltä aikoinaan viuhkoja, jollaisia en ollut mistään muualta onnistunut löytämään. Samaisella kierroksella olin huomannut mahdollisuuden tilata mittatilauskorsetin, mutta vielä silloin en asian eteen mitään tehnyt. Ajatus oli kuitenkin jäänyt vuosiksi elämään jonnekin syvälle muistin sopukoihin – kunnes se sitten tänä keväänä heräsi eloon.

Niille, jotka eivät Belle Modestea paremmin tunne, kerrottakoon kyseisen liikkeen olevan ehkäpä paras  mittatilauskorsetteja valmistava yritys Suomessa. Jo 2004 vuodesta saakka ovat lukuisat asiakkaat saaneet kokea Belle Modesten vankkumattoman ammattitaidon ja onpa liikkeessä syntynyt mm. Sofi Oksasen Linnan Juhlien puku vuonna 2009. Belle Modestella on myös näppärä verkkokauppa. Huomionarvoisa seikka on sekin, että yritys kantaa huolta  planeetastamme ja käyttää lähes poikkeuksetta eurooppalaisia tavarantoimittajia sekä ympäristömerkittyjä tuotteita aina kuin se on mahdollista.

Viime viikolla astuin aimo askeleen lähemmäksi unelmani toteutumista ja minusta otettiin Helsingin liikkeessä mitat ihan ikiomaa korsettia varten. Luulen, että menee hetki jos toinenkin, että opin sen itse ylleni pukemaan ja sopivasti kiristämään. Voi olla, että tarvitsen alkuun auttavan käsiparin ennen kuin omat sormet tottuvat löytämään oikeat nyörit.

bellemodeste01

Miksi minä haluan korsetin

Korsetista olen siis haaveillut varmaankin noin puolet elämästäni, ehkäpä kauemminkin ja erityisen paljon viimeiset neljä vuotta, jolloin olen joutunut käyttämään lääkinnällisiä tukisukkia sairastamani veritulpan vuoksi. Reisipituiset tukisukat eivät  pysy aina ylhäällä ja hankkimani sukkanauhaliivitkään eivät jaksa paksuja ja hyvin tiukkoja sukkia ylhäällä kunnolla pitää vaan sukkanauhaliivi alkaa pikkuhiljaa valua alaspäin, koska se hiukan venyy ja antaa siten periksi ja lopputuloksena on polviin kivuliaasti ryppäytyneet sukat. Voin kertoa, että tilanne on kaukana mukavasta ja jos sukkia ei pääse kohtuu nopeasti korjaamaan alkavat ne painaa entistäkin ikävämmin ja estävät verenkiertoa, vaikka niiden tarkoitus olikin sen tehostaminen.

Olen aikanani kokeillut myös virallisia tukisukan pitimiä, joissa menee vyötärön ympärillä sellainen muovinen tarranauha vyö, johon on kiinnitetty sukkanauhat. Sukat kyllä pysyivät ylhäällä, mutta itse vyö oli niin kova ja kamala käytössä, että en sitä hirveän montaa kertaa pitänyt. Vyön reuna nimittäin rikkoi ihonkin, vaikka laitoin vyön aluspaidan päälle.

Toinen seikka, joka kannusti korsetin hankintaan, olivat jatkuvat olka-, niska-, ja päänsäryt. Alunperin olin ajatellut, että sitten kun lapsiluku on täynnä ja imetykset imetetty niin suuntaisin pienennyttämään rintani ja pääsisin sitä kautta eroon kivuliaasta vaivasta, jota rintaliivien olkaimet vain pahensivat, mutta neljä vuotta sitten esille tullut veritulpille altistava geenivirhe pisti miettimään leikkausta ihan uudelta kantilta, sillä ei tuntunut mielekkäältä tehdä jotain sellaista, joka voisi aiheuttaa uuden veritulpan. Kyseinen leikkaus ei kuitenkaan ihan  pikku juttu olisi. Riski veritulpan uusimiseen oli liian suuri. Toki varmistin ensin paristakin eri lähteestä olisiko korsetti minulle turvallinen vaihtoehto juuri veritulppariskin vuoksi, mutta kunhan en mitään tight lacingiä alkaisi harrastaa, olisi kaikki kunnossa.

Ja toki iloitsen myös siitä seikasta, että vihdoin, reilun 20 vuoden jälkeen unelmani toteutuu. Ei ihan merkityksetön seikka toki sekään!

bellemodeste02
Belle Modestessa valmistetaan myös aivan upeita juhlapukuja.

Belle Modestessa mittojen otossa

Viime viikon keskiviikkona suuntasin kulkuni läpi ruuhkaisen Helsingin ja olin muodikkaasti (?) kahdeksisen minuuttia myöhässä, vaikka tapanani on olla aina ja kaikkialla ajoissa. Ruuhka oli kuitenkin ollut niin suuri, että vaikka aikaa oli varattu matkaan ruhtinaallisesti, ei se siltikään riittänyt ja niinpä saavuin liikkeeseen suuresti pahoitellen myöhästymistäni. Vastaanotto  liikkeessä oli kuitenkin epätäsmällisyydestäni huolimatta niin iloinen ja ystävällinen, että oma harmitukseni myöhästymisestä kaikkosi aika pian, kun ei sielläkään kukaan minulle vihoitellut. Päinvastoin.

Tarkkojen kysymysten jälkeen aloitettiin mittojen otto ja lähempänä loppu kuuta onkin sitten ensimmäinen sovitus ja jos sen jälkeen ei uutta sovitusta tarvita, niin ei aikaakaan, kun saan kotiutua uuden vaatekappaleeni kera.

Ilokseni sain kokeilla yhtä liikkeen valmiskorseteista ja sain hiukan tuntumaa siihen, millainen se omani sitten tulisi olemaan. Korsetti  oli aivan uskomattoman ihanan tuntuinen, kuin toinen iho.

Maltan tuskin odottaa, miltä varta vasten minun mitoilleni tehty mahtaa tuntua, koska Belle Modesten valmistama valmiskorsetti oli sekin jo varsin täydellinen. Voi kun kuukausi menisi vikkelästi!

lainakorsetti
Korsetin sovituksessa.

 

Aistihuoneen rakentamista

Lasten aistihuoneen remontointi on mennyt hiljalleen eteenpäin. Alun perin olemme toki toivoneet, että homma olisi tähän aikaan jo saatu päätökseen ja huone käytössä, mutta koska elämässä tapahtuu aina niin kuin tapahtuu niin aikataulut heitettiin lopulta romukoppaan ja remontti eteni niin kuin eteni. Kyllä siitä vielä valmistakin tulee.

Tänä viikonloppuna monen mutkan jälkeen viimeinenkin seinä on nyt maalattu ja puiset palkit saatiin kiinnitettyä kattoon ja seiniin. Katon palkkiin kiinnitetään sitten keinut ja muut roikkuvat härdellit.

Aistihuone on vielä hetken aikaa täydellisessä remonttikaaoksessa, mutta päästinpä jo tulevaa pallomertakin testaamaan – tosin pallojen omassa säilytyspussissa, joka on jo hetken aikaa toimittanut pallomeren virkaa.

Aistihuoneen rakentamista
Pallomeren testausta. 🙂

Maalaushommat eivät ole vielä loppuneet. Huoneen vanha seinän sisässä oleva kaappi on jo kokenut ensi askeleet kohti muodon muutosta, Pari viikkoa sitten irroitin siitä oven ja poistin vanhat hyllyt. Mutkia matkaan toivat takaseinän ihmeelliset listat. Purkamisen edetessä listojen tarkoituskin selvisi. Toinen oli tuiki tarpeeton, mutta piti paikallaan viereisen oviaukon toista seinäpalaa ja koska oviaukossa on kuitenkin ihan mukava olla seinä, piti keksiä ratkaisu, jotta väärässä paikassa oleva lista voitiin poistaa menettämättä viereisen oviaukon seinää.

Kaapin jokseenkin kammottavat vanhat hyllynkannattimet poistettiin nekin ja Kasper oli itse asiassa hyvinkin innoissaan ruuvailemassa niitä irti. Pienestä onkin remontin myötä kuoriutunut varsinainen pieni Puuha Pete, joka haluaa olla mukana kaikissa käänteissä ja tehdä kaiken mieluiten ihan itse.

aistihuone01

Kaappi muuttuu nyt avohyllyköksi ja on muutoksen myötä kevyemmän ja kauniimman näköinen. Kaapin sisällä oleva vanha tapetti saa sekin kyytiä ja seinät vuorataan listoilla, jotta ulkonäöstä tulee vähän samantapainen kuin paneloiduissa seinissä. Hetki menee ennen kuin saadaan puut seiniin kiinni ja päästään maalaamaan nekin. Nyt ollaan kuitenkin jo onneksi siinä vaiheessa, että huonetta on jo paljon helpompi suunnitella, kun isot linjat ovat selvillä ja puupalkitkin paikoillaan.

Viikonloppuna tein myös pitkästä aikaa hankinnan huonetta varten. Tilasin koirille tarkoitetun agilitytunnelin. Koirille tarkoitetun siksi, että löysin viisi metriä pitkän ja 60 cm leveän  putkilon noin 20 eurolla. Tuon kokoiseen putkiloon mahtuvat isommatkin lapset eivätkä vain alle kouluikäiset. Hinta-laatu suhde oli siis aika kohdallaan ja viisi metriä pitkä putkilo mahdollistaa aikamoisen ihanan ja vaihtelevan ryömimisradan rakentamisen. Nyt kun vain posti toisi hankinnan kotiin saakka ja pääsisimme suunnittelemaan taas lisää!

aistihuonepalkki
Maanantaina saatiin palkki vihdoin paikoilleen!


real time web analytics

Vaiherikas viikko ja arjen takaisin tavoittelua

Vaiherikas viikko ja arjen takaisin tavoittelua
Kevätmessujen ehkäpä kauneinta antia. Tunneli oli kuin pesä.

Viime viikko oli täynnä menoja. Ensin oli nuorimmaisen foniatrian polikäynnit, jotka lohkaisivat kaksi päivää viikosta,  käväisin myös biobrunssilla, jossa kuulin kaikenlaista mielenkiintoista puukuidusta ja lopulta alkoivat vielä Kevätmessut ja tuohon päälle sitten toki vielä ne kaikki normaalit kuntoutuskäynnit sekä pieni paperisoppa, kun yksi terapeutin lausunto piti saada paikasta A paikkaan B ajoissa. On se vain kumma, kuinka tuokin sattui juuri jaksolle, jolloin en ole kotona ja vielä kaiken lisäksi hyvin vaikeasti tavoitettavissa, koska kaikkialla ei vain voi vastata puhelimeen tai sitten ei vain kuule, kun puhelin soi.

 

foniatri
Foniatrilla

No, kaikki saatiin ratkotuksi, vaikka hetken huolestuttikin ja lausuntokin saatiin ajoissa matkaan – joskin  muutaman hauskan mutkan kautta. 😀

Nyt olo on väsynyt ja lasten kanssa arkeen paluuta on harjoiteltu lauantain ja sunnuntain verran. Takkuillen, mutta pikku hiljaa edeten.  Arjen rutiinit kun olivat koko viikon ajan menneet jollain tapaa rikki ja niitä tuli sotkemaan myös Tukholman terrori-isku.

Meillä on sukulaisia ja ystäviä Tukholmassa  ja perjantaina elimme muutaman tuskaisen tunnin, kun odottelimme tietoa niistä, joita emme olleet vielä onnistuneet tavoittamaan tai joita ei kukaan muukaan ollut onnistunut tavoittamaan. Viimeiset tiedon rippuset tulivat vasta yön aikana, mutta en ollut herännyt puhelimeni piippaukseen enää niin myöhään. Vaiherikas viikko ja huoli olivat vaatineet veronsa ja nukuin tavallista sikeämmin. Puhelimen vienot piippaukset, joihin normaalisti heräisin helpostikin eivät untani onnistuneet katkomaan ja niinpä sain herättyäni lukea viestin, joka vahvisti, että kaikki olivat turvassa.

Lasten kanssa puhuttiin siitä, kuinka tuollaista voi tapahtua ja voiko sellaista tapahtua täällä Suomessakin. Onneksi nuorimmainen ei vielä näistä asioista ymmärrä ja isommat ovat jo sen verran vanhoja, että heidän kanssaan voi puhua asioista aika oikeilla nimillä ja heillä on jo varsin oivaltavia ajatuksia asiasta.

Maailma on taas himpun verran erilaisempi paikka. Tietyllä tavalla pelottavampi, mutta samalla olemme saaneet huomata, kuinka poikkeustilanne nostaa esiin yhteisöllisyyttä ja välittämistä, jollaista maailma tarvitsee.

web analytics


Onnen hetkiä

Viime viikolla meillä elettiin sellaisia ilonhetkiä, ettei ole hetkeen yhtä onnellisia oltu.

Kasperin SI-terapiassa otettiin aimo harppaus eteenpäin ja kaikenlaisen touhun keskellä opittiin taito, josta jokainen poika ja tyttö on ylpeä oppiessaan. Viime viikolla, tarkkaan ottaen 21. 3 oppi Kasper ajamaan polkupyörällä.

SI-lapsille tämä ei ole aina – jos koskaan – mitenkään helppoa tai itsestäänselvää ja muistan, kuinka vaikeaa se meidän isommillekin alkuun oli. Kasperin onni onkin, että hän sai SI-terapiaa nyt jo pienenä, kun aika on otollisin ja valmiudut tämän upeuden suorittamiseen saatiin käyttöön.

Niinpä tiistaina huristeli iloinen ja nauravainen poika pitkin SI-terapian käytäviä. Oppiminen tapahtui lopulta ihan hetkessä, mutta terapeutti tuumikin ennen pyörän esiin kaivamista, että hetki tuntuu otolliselta ja intoa Kasperilta löytyi myös.

Halu ajaa pyörällä oli nimittäin pulpahtanut jo viikonloppuna kun isoveljet huristelivat omilla pyörillään pitkin sulanutta pihatietä. Kasper oli kovasti halunnut mukaan, mutta ei ollut pysynyt perässä.

Onnen hetkiä

Niinpä siinä sitten kävi, että muutaman epävarman ja haparoivan polkaisun jälkeen alkoivat jalat pyöriä koko ajan varmemmin ja varmemmin ja jatkuva liike, joka on kaikkessa yleensä se hankalin asia, alkoi sujua nopeasti ilman pysähdyksiä ja pian Kasper ajelikin jo pitkät pätkät käytävällä, varmistettuna vielä tosin, koska kääntyminen ei vielä ihan sujunut ja törmäysvaara oli suuri. Jarrutkin löytyivät mukaan ajeluun yllättävän nopeasti.

Pojan kasvoille oli noussut suuri hymy ja näki hyvin, kuinka isosta saavutuksesta oli kyse. Ei sitä joka päivä opitakaan pyöräilemään.

Silmäni kostuivat viimeistään siinä vaiheessa, kun pyöräily oli aika lopettaa ja Kasper ilmoitti terapeutille hymyillen, että ei ihan vielä. Yksi kerta vielä.

Hän halusi ajaa vielä äidin luo. Ja niinpä Kasper ajoi suoraan syliini ja se hymy, joka hänen kasvoillaan tuolla hetkellä oli, painui ikiajoiksi muistoihini.



real time web analytics