Aihearkisto: Arki

Unia tähtitaivaan alla

Viime syksy on ollut meillä aikamoisen raskasta aikaa eikä alkanut vuosi ole tuonut vielä suurempaa helpotusta, vaikka pieniä valopilkkuja onkin ollut näkyvissä.

Tällä hetkellä odotamme kärsimättöminä erikoissairaanhoitoon pääsyä, jotta varmistetaan diagnoosi ja saadaan aikaan kuntoutussuunnitelma. Jo nyt olemme kulkeneet hyvin pitkän matkan, vaikka toisaalta olemme vasta alkutaipaleella.  Se, mitä tulevaisuus tuo tullessaan on hämärän peitossa. Nyt edetään arkea pienissä paloissa ja yritetään ratkoa eteen tulevia ongelmia yhdessä koulun ja terapeuttien kanssa. Toistaiseksi vaikuttaa siltä, että vahvasti mennään autisminkirjolla. Tarkempien tutkimuksien jälkeen saadaan enemmän tietoa.

Uusi koulu on ollut valtavan hyvä kokemus ja koulun vaihtaminen lieneekin paras päätöksemme ikinä. Kaduttaa ainoastaan se, että emme päätöstä tästä vaihdosta tehneet jo aikaisemmin. Menneisyyttä on kuitenkin turha jossitella. Siihen ei voi enää vaikuttaa, vaikka välillä tulee kyllä silti soimanneeksi itseään, ettei aikaisemmin asiaa päättänyt.

Unia tähtitaivaan alla

Kun uni ei tule

Juuri nyt yksi isoimpia ongelmia arjessa on lapsi, joka ei nuku.  Nukkumattomuus kun vaikuttaa kaikkeen toimimiseen.

Iltaisin on kyllä väsynyt, mutta koko keho on kuin muurahaisia täynnä. Ei tule uni, kun ei onnistu rentoutumaan ja rauhoittumaan. Ennen ilta kahdeksan aikaan saunalyhdyn tapaan sammunut lapsi onkin yhä hereillä, vaikka kello käy puolta yötä. Ei siinä paljon äitiä naurata – eikä sitten aamulla lastakaan. Kouluun pitää herätä, vaikka unta on kertynyt aivan liian vähän. Aamut ovat liisteriä, kun jumitutaan milloin mihinkin. Sukkiin, seiniin – oikeastaan ihan kaikkeen.

Painopeitto on yhä hankinnassa. Se voisi tuoda ratkaisun tai ainakin helpottaa useissa tapauksissa niin illalla kuin muutenkin. Jonain päivänä sen tässä kevään mittaan saamme toivottavasti hankituksi. Energia ja aika ei riitä sen valmistamiseen itse, vaikka tiedän, ettei sekään mahdottomuus olisi.

Eilen illalla aloitin kokeilun Laveran tuoksuvan vartalovoiteen ja tähtitaivaan kera. Iltapesujen jälkeen lapsi sujahti vuoteeseen ja tähtitaivaslampun luodessa ihanan rauhaisaa tunnelmaa huoneeseen hieroin lapsen kauttaaltaan hennon tuoksuisella Laveran voiteella ja samalla juttelimme päivän kulusta ja kaikesta, mikä mieleen juolahti. Hieroin aika voimakkaasti, jotta ärsykkeet saavuttaisivat syvätunnonkin.

Jännitin kuinka oikein kävisi. Tulisiko uni aiemmin?  Oli aika mahtavaa huomata, että pari tuntia ennen puolen yön oli pieni unten mailla. Hierominen oli auttanut ja aamulla silmänsä aukaisi paljon hyväntuulisempi lapsi kuin pitkään aikaan.

Toivottavasti nyt aloitettu systeemi toimii jatkossakin. Minulla on kyllä aika hyvä tunne tämän suhteen.

Kukapa ei nauttisi ja rentoutuisi tähtitaivaan alla, kun saa vielä samalla jakamattoman huomion ja hieronnan. Ja onhan tämä valtavan ihana tapa antaa lapselle yhteistä aikaakin.



Web Analytics


Jouluyön hiljaisuudessa

Yö on laskeutunut. Lapset nukkuvat. 

Ilta oli levoton niin kuin aina joulun aikaan. Tänään ehkä vieläkin enemmän. Etenkin pienimmäistä jännittää. Taitaa olla ensimmäinen joulu, josta oikeasti muistaa jotain. 

Jo parin viikon ajan pienimmäiseni on herännyt keskellä yötä, noussut istumaan ja kysynyt unisella äänellä ”Onko nyt se joulu?”. Aamulla on sitten väsyttänyt aika tavalla muitakin kuin vain minua ja pikkuinen kysyykin useana aamuna hiukan närkästyneenä, että ”oliko nyt ihan nakko herättää”. Paino on sanalla nakko, joka siis on oikeasti pakko, mutta p-kirjain on jossain teillä tietymättömillä. Löytyy sitten joskus. 

Nyt, yön hiljaisina tunteina paahdan tuttuun tapaan manteleita lasten joulupaketteihin. Jokaiselle oman purkillisen sokeroituja manteleita. Osan maustan jouluisilla mausteilla. Maistan muutaman. Kyllä laadunvalvonta pitää olla kohdillaan näin yölläkin. 

Vielä ennen nukkumaanmenoa käyn kurkkaamassa uinuvia lapsiani. Silitän kosteita hiuksia ja painan suukon otsalle. Vanhin pojistani on jo aikamiehen pituinen. Kasvoi ohitseni syksyn mittaan. Silti vielä lapsi. Liian nopeasti ovat joulut menneet. Silitän keskimmäiseni vaaleita hiuksia. Hymyilen ja huokaisen. Kuinka haluaisikaan kääriä lahjapakettiin sellaisen määrän lämpöä ja rakkautta, etteivät arjen töyssyt tuntuisi niin rankoilta. Niin, ettei tarvitsisi itkeä murheita ainakaan ihan joka päivä. 

Käperryn pienimmäiseni viereen ja hautaan kasvoni hänen pellavaisiin hiuksiinsa. Suljen silmäni ja painan illan hetket syvälle sisimpääni. En halua koskaan unohtaa.

Kuulen, kuinka koko talo hengittää hiljaa jouluyötä. Koira käy vielä pari huonetta läpi ennen kuin laittaa maate oven eteen tutulle paikalleen. Huokaisee ja sulkee silmänsä. Ihan pian minäkin nukahdan. 

Rauhallista joulua. 


Seuraatko jo Luomulaaksoa Facebookissa? Tai Instagramissa? Jos et, niin tule ihmeessä mukaan! Facebookissa jaan myös linkkejä kiinnostaviin uutisiin ja Instagramissa väläyksiä arjen touhuista, joista kaikki eivät milloinkaan päädy blogiin saakka. Molempien kautta voit tietenkin seurata blogipäivityksiä.
Kuvat: Pixabay.

Älä osta mitään päivä vs. Black Friday

Minulla on ongelma.

Black Friday on elokuvaharrastajan unelmapäivä ja tänä vuonna se on myös pennejä venyttävän perheenäidin ehkäpä odotetuin päivä. Meidän hellamme sanoi sopimuksen irti viime viikolla ja uusi pitäisi saada. Ongelma on tietenkin se, että Black Friday on myös Älä osta mitään-päivä.

Sanomattakin lienee selvä, että tänä vuonna meidän taloudessamme kulutetaan rahaa tuona päivänä enemmän kuin ehkäpä minään muuna päivänä koko vuonna – ainakin, jos ei lasketa toukokuista kattoremonttia mukaan.

Aloin pohtia asiaa hiukan enemmän ja vaikka minussa asuukin pieni ekoihminen ja olen ehdottomasti Älä osta mitään-päivän kannalla, niin samalla pohdin, kuinka järjetöntä perheemme kannalta olisi jättää suunnitellut ja toivotut hankinnat tuona päivänä tekemättä.

Älä osta mitään päivä vs. Black Friday

Ostamatta jättäminen olisi toki kannanotto kulutusyhteiskuntaa vastaan. Osoitus siitä, että kaikkea ei pidä eikä tarvitse ostaa. Mutta entäpä ne harkitut ostokset?

Jäin miettimään vaihtoehtoja ja seuraamuksia, jos pitäisin älä osta mitään-ajatuksesta kiinni. Vaihtoehtoja oli käytännössä kaksi:

  1. Voisin ottaa kantaa ja pitää kukkaronnyörit tiukasti kiinni perjantaina ja ostaisin ne täsmälleen samat asiat sitten jonain toisena päivänä kalliimmalla hinnalla.
  2. Toinen vaihtoehto olisi ostaa ne samat tavarat tuona päivänä edullisemmin tietäen, ettei niitä olisi mahdollista ostaa eettisempinä versioina, joten se puoli pysyisi samana, tein ostokset sitten minä päivänä tahansa.

Erona olisi se paljonko rahaa kuluisi (ja toki se paljonko kauppa niistä saisi) ja mihin sitä voisi saada säästymään ostamalla samat tuotteet nyt edullisemmin. Senttiä venyttävä perheenäiti nosti päätään katsellessani remonttien kuluttamaa pankkitiliämme ja pohdin arvojamme. Olisiko meillä varaa kannanottoon?

Pyörittelin asiaa. Tuumin sitäkin, kuinka paljon elokuvat vievät tilaa kotona ja sitä, että saisihan niitä nykyisin sähköisestikin. Saisi, mutta näkyvyys meidän nettiliittymällämme olisi usein takkuileva ja miellyttävä elokuvahetki olisi hetkessä hermojaraastava, kun vuorosanat menisivät pahimmillaan parin sanan vauhtia eteenpäin ja joka välissä olisi pieni tuumaustauko. Ei kiitos. Se ei olisi enää hermolepoa  ja rentoutumista vaan kidutusta.

Mietin sitäkin, että oikeasti kukaan ei tarvitse  elokuvia. Siis todella tarvitse. Ei niin kuin ruokaa tai lämpimiä vaatteita. Mutta siihen ei tarvitse kategoriaan putoaisi sitten myös elokuvien lisäksi rakastamani kirjat ja oikeastaan melkein kaikki asiat.  Ajatus oli sietämätön ja tulin siihen tulokseen, että minä todellakin tarvitsen ainakin niitä kirjoja ja elokuvia. Ehkäpä pieni ekoihminen minussa oli nyt hiukan surullinen huomatessaan, että ihan kaikkeen ei omakaan innostus ekoilun puolesta riitä. Toki ilman elokuvia ja kirjoja tulee toimeen, mutta koen kuitenkin, että oma elämäni on rikkaampaa niiden ansiosta.

Luku- ja elokuvahetket ovat lisäksi perheemme yhteinen juttu ja ne ovat myös asioita, joista mieheni kanssa nautimme suuresti. Elokuvat olivat muuten ihan niitä ensimmäisiä asioita, jotka meidät toivat yhteen.

Sain huomata, että vaakakupissa painoi hyvin moni asia eikä ratkaisu ollut lainkaan yksinkertainen. Ei ollut olemassa yhtä hyvää tai välttämättä edes yhtä oikeaa vastausta.

Niinpä tulin siihen tulokseen, että kannanotot saisivat minun puolestani ainakin tänä vuonna jäädä tekemättä, mutta järkeään ei tarvitse Black Fridaynäkään menettää. Itselläni on jo tarkkaan suunniteltu lista elokuvista, joiden hintoja aion tuona päivän seurata ja sen mukaan vuotuiset elokuvahankintamme tehdä. Niistä sitten nautimme vuoden mittaan ihan koko perheen voimin.

Ja se hella – se on vähän vaikeampi pala. Taustatöitä on kuitenkin tehty ja päätetty, että hellan tilalle tulee  keittotaso sekä erillisuuni. Niistä kun toisesta sitten aika joskus jättää, niin eipä tarvitse (toivottavasti) molempia uusia kerralla.  Budjetti on jo selvä ja vähimmäisvaatimukset molemmille aparaateille tarkkaan harkittu. Nyt vain toivotaan, että kohdalle osuu sopivanlaiset laitteet, jotta päästään taas kunnolla kokkailemaan. Onneksi oli talossa viime vuoden keittiöremonttiin hankittu yksittäinen keittolevy, jonka avulla saa perheen ruokituksi, kunnes jossain vaiheessa saamme taas keittiön kuntoon.

Vuoden mittaan on sitten hyvä jatkaa mietintää Älä osta mitään-päivän hengessä ja tarkastella omia kulutustottumuksiaan ja mielitekojaan.  Turhaa ja tarpeetonta kun ei tarvitse ostaa koskaan.


Seuraatko jo Luomulaaksoa Facebookissa? Tai Instagramissa? Jos et, niin tule ihmeessä mukaan! Facebookissa jaan myös linkkejä kiinnostaviin uutisiin ja Instagramissa väläyksiä arjen touhuista, joista kaikki eivät milloinkaan päädy blogiin saakka. Molempien kautta voit tietenkin seurata blogipäivityksiä.

Kuvat: Luomulaakson Maria 

.



Yöllisiä huolipeikkoja

Koko syksy on vierähtänyt lasten asioiden parissa. Yhteistyötahoja on nyt useampi kuin koskaan ennen ja moni asia on pyörähtänyt aivan uudella tavalla eteenpäin.

Tällä hetkellä olemme painineet kyselylomakepinon parissa ja tuntuu, että ne ja raskaat arjen mutkat ovat imeneet kaiken jaksamisen meiltä kaikilta. Ihan helppoa ei ole ollut jaksaa arjen ja remonttien parissa, kun siihen lisätään vielä mieheni tolkuttoman pitkät työpäivät sekä työmatkat. Onneksi silläkin rintamalla pitäisi tulla vuoden vaihteessa helpotusta, kun mieheni työnkuva hiukan muuttuu.

Yöllisiä huolipeikkoja

Joulukuussa pääsemme vihdoin lääkärin juttusille ja aletaan selvittää asioita ihan eri tavalla kuin ennen. Tällä hetkellä puhutaan paljon autisminkirjosta, ADHDstä, tic-oireista ja monesta muusta asiasta. Nähtäväksi jää, millainen diagnoosi sitten aikanaan saadaan.

Arki on nyt päivästä toiseen kahlaamista ja lapsen kuormittumista, selviytymistä aamusta iltaan. Kun pääni illalla osuu tyynyyn tulee uni hetkessä. Mutta kun kello lyö yksi, niin silmäni räpsähtävät auki ja makuuhuoneen katto käy joka yö aina vain tutummaksi – sitä kun tulen tuijotelleeksi lopun yötä huolipeikkojen rellestäessä päässäni. Ne kuiskuttelevat ja kiusaavat kertoen, mitä kaikkea voikaan vielä mennä pieleen. Ja tuntuu, että pahimmat pelot nousevat pintaan. Ja se huoli lapsista – se on suunnaton. Toistaiseksi ovat huolipeikot joka yö vetäneet pidemmän korren ja aamulla vuoteesta nousee hyvin väsynyt äiti.

Ei kuitenkaan unohdeta niitä hyvä asioita

Olemme todella kiitollisia siitä, että niin terapeutit kuin opettajatkin ovat olleet tukenamme syksyn aikana. Olemme puhaltaneet yhteen hiileen ja saaneet aikaan tukiverkostoa, joka kannattelee lasta ennemmän kuin koskaan ennen. Silti tuntuu, että se ei nyt riitä, mutta yhteistyö tuntuu hyvältä ja tiedäme, että emme ole yksin asian kanssa.

Ja ehkäpä oleellisinta tässä syksyssä on ollut terapeutti, joka on paneutunut asioihimme sellaisella tarmolla ja antaumuksella, että en ole koskaan tainnut sellaista nähdä, vaikka vuosien varrella olemmekin saaneet kohdata aivan mahtavia terapeutteja. Tuntuu että iki-ihana SI-terapeuttimme on tehnyt enemmän kuin koskaan voisimme edes pyytää ja hän on ollut niin tärkeä tuki arjessamme, että ihan hirvittää päivä, jolloin maksusitoumus päättyy ja jäämme ilman hänen tukeaan ja ohjaustaan.

Nyt pitää jaksaa  vielä muutama viikkoa ennen kuin saamme lisää vastauksia ja toivottavasti myös  niitä arjen työkaluja, jotta erityisapsiperheen arki olisi edes asteen verran helpompaa meille kaikille.

Itsekkäästi kuitenkin nyt toivoisin, että saisin nukkua täysiä öitä eikä noita kolmen neljän tunnin pätkiä yöstä toiseen. Ei sellaisilla jaksa loputtomiin.


Seuraatko jo Luomulaaksoa Facebookissa? Tai Instagramissa? Jos et, niin tule ihmeessä mukaan! Facebookissa jaan myös linkkejä kiinnostaviin uutisiin ja Instagramissa väläyksiä arjen touhuista, joista kaikki eivät milloinkaan päädy blogiin saakka. Molempien kautta voit tietenkin seurata blogipäivityksiä.

Kuvat: Luomulaakson Maria 

.

Web Analytics Made Easy - StatCounter


Pallomeripallojen kuivatusta ja aistihuoneen pallomeren testausta

Aistihuoneremonttia on edennyt välillä tuskastuttavan hitaasti. Mieheni venyvät työpäivät, päivystykset ja työmatkat ovat tulleet useasti tielle ja vasta nyt alkaa huone olla valmis, vaikka valmistuminen oli suunnitelmissa ensin kesän kynnyksellä ja sitten koulujen alkuun mennessä. No, ihan ei mennyt niin kuin Strömsössä, mutta nyt alkaa onneksi näyttää tilanne valoisammalta. Toiveissa olisi saada talon muutkin melkein valmiit kohteet loppuun, kuten vaikkapa keittiön oviaukko, johon meillä ei ollut ensin edes tarvittavia välineitä.

Pallomeripallojen kuivatusta ja aistihuoneen pallomeren testausta
Pallomeri on nyt melkein valmis. Pientä hienosäätöä vaaditaan, jotta pienehkö suunnitteluvirhe saadaan korjatuksi ja pallot eivät enää vuoda pois altaasta. Samalla saamme oikeastaan hauskan lisäosan pallomereen. Seinän läpällä suljettu reikä saa nimittäin oven ja sen saa sitten tarvittaessa auki ja pallomereen pääsee halutessaan ryömimään tunnelia pitkin, joka on siis oikeasti koirien agilityputki, mutta koska agilityputket olivat huomattavasti edullisempia kuin lasten terapiavälineet niin agility-osastolta tulin sitten välineen hankkineeksi. Sen verran on jo sitäkin testattu, että voi sanoa sen olevan varsin hyvä hankinta.

Pallomereen tulee kokonaisuudessaan 5000 palloa. Jokaisen pallon olen pessyt ennen kuin ne pallomereen päätyivät. En tiedä olisiko ollut varsinaisesti tarvetta sille, mutta ajatus tuntui mukavalta ja niinpä meillä on nyt pallomeressä jo 4000 putipuhdasta palloa ja viimeiset 1000 ovat vielä verkkopusseissa saunanlauteilla kuivumassa. Sauna onkin ollut jo jokusen päivän ajan pallomeripallojen kuivaamo ja saunaa ei ole saanut käyttää, jotta lämpötila ei nouse liian korkeaksi muovipalloille.

pallomeri02

Ensimäiset testauksetkin on jo tehty ja pikkuisemme huusi heti 3000 pallon jälkeen ”Haluan hukkkua tuonne!” Ja tänä aamuna tyhjentäessäni uuden satsin palloja mereen hän aneli koiranpentukatseen kera ”Anna minun hukkua.” 😀

Selvää lienee, että pallomerta on odotettu ja tämän päiväiset pikakokeilut osoittivat, että kaikki lapset ovat pallomerestä yhtä innoissaan. Syyttä ei alunperin päätetty, että pallomerestä tulee syvä ja viimeisen 1000  pallon jälkeen korkeus pyörii melkein 60 cm korkeudella. Pallomeren levyes on n. 90 cm ja pituus vaihtelee reilusta metristä aina 140 cm saakka. Pallomereen mahtuu siis istumaan ja ”hukkumaan” ihan aikuinenkin. 😀

Syysloman loppu on jo käsillä ja meillä on mieheni kanssa toiveissa viettää hiukan yhteistä aikaa näiden kaikkien remonttipuuhien lomassa. Saa nähdä ehdimmekö kuitenkaan, sillä tarkoitus olisi saada viimeinen iso rutistus tehdyksi ja huone olisi sitten valmis – tosin liukumäki pitää vielä rakentaa, mutta en halua laskea sitä mukaan, sillä  se ei vaikuta huoneen käyttöön tai oikeastaan mihinkään muuhunkaan huoneessa. Liukumäki on vain yksi niistä välineistä, jotka rakennamme itse.

Maltan tuskin odottaa, että pääsen kirjoittamaan ja kertomaan teille kuvien kera, mitä kaikkea olemmekaan saaneet huoneeseen jo valmiiksi ja hankituksi. Yksi ihanuuksista on Riippumattojen maailman La Siesta Joki riippupussi, josta piakkoin juttua.

pallomeri03


Seuraatko jo Luomulaaksoa Facebookissa? Tai Instagramissa? Jos et, niin tule ihmeessä mukaan! Facebookissa jaan myös linkkejä kiinnostaviin uutisiin ja Instagramissa väläyksiä arjen touhuista, joista kaikki eivät milloinkaan päädy blogiin saakka. Molempien kautta voit tietenkin seurata blogipäivityksiä.

Kuvat: © Luomulaakson Maria, jollei toisin mainita



Web Analytics


Arjen keskellä, uuden edessä sekä pieni ilmoitus

Viimeisen viikon aikana meillä on tapahtunut enemmän kuin viimeisen viiden vuoden aikana yhteensä. Kuvioissa on  mukana niin iki-ihana SI-terapeuttimme kuin liuta muitakin rautaisia ammattilaisia ja nyt näyttäisi siltä, että alkaisi tapahtua ja paljon.

Arjen keskellä, uuden edessä sekä pieni ilmoitus
Muutama kesä takaperin uudessa puumajassa.

Paluu juurille

Syksy on ollut itselleni aina hyvästien aikaa. Se on värikäs siirtymä kohti talviunta ja tähtitaivasta. Aika, jolloin puutarha nukkuu ja kirjoittaja minussa saa enemmän aikaa ja tilaa. Tänä vuonna se on paljon muutakin. Se on tavallaan uuden alku, vaikka vasta matkalla ja tienhaarassa olemmekin. Eikä asiakaan ole aivan uusi, vaikka vielä osittain tuntematon onkin.

Tavallaan olen tullut palanneeksi blogini juurille, sillä yksi syy sen perustamiseen oli lasten elämässä esiin tulleet erityistarpeet ja niiden kanssa eläminen. Vertaistuki on iso asia arjen haasteiden keskellä.

Arki. Se on meillä juuri nyt ehkä raskaampaa kuin koskaan ennen, mutta samalla myös jollain ihmeellisellä tavalla kevyempää. Tieto siitä, mistä kaikki johtuu tekee asiasta helpomman.

Uusia diagnooseja ei vielä ole, on vain veikkauksia, vaikkakin aika vahvoja sellaisia. Riittävätkö havaitut asiat diagnoosin asti sitten, kun tutkimuksiin asti päästään, on toinen juttu. Saattavat hyvin riittääkin, mutta sen päättää sitten joku toinen ammattilainen aikanaan.

Nyt eletään kuitenkin arkea, jossa tehdään muutoksia, vaikka rutiinit ja arkirytmi ovatkin aina olleet meille hyvin oleellisia ja arkea turvaavia, niin nyt nimettyjen asioiden valossa haluan käydä kaiken läpi uudelleen ja hienosäätää arkeamme lisää, jotta rutiineista ja niiden myötä arjen ennakoitavuudesta saadaan kaikki mahdollinen apu irti. Se auttaa meitä kaikkia.

Tämän lisäksi tarvitsen aikaa lukea ja sisäistää monta sataa sivua tekstiä, sillä nyt tarvitsee kerrata vanhaa ja oppia uutta, saada lisää työkaluja ja ymmärrystä arkeemme, jotta voin auttaa lastani parhaalla mahdollisella tavalla. Onneksi on jo olemassa hyvä pohja, jonka päälle on kaikkea helpompi lähteä rakentamaan. Näin tein jo silloin, kun ensimmäiset diagnoosit saatiin kymmenisen vuotta sitten. Halusin lukea kaiken mahdollisen aistiyliherkkyyksistä, jotta voisin nähdä maailman lasteni silmin. Nyt edessä on vastaavanlainen episodi ja ainakin tällä hetkellä se tuntuu laajemmalta ja kaikin tavoin isommalta kuin aikaisempi rupeama.

Huoli on suuri, vaikka ei kyse maailmanlopusta olekaan eikä asia meille ihan yllätyksenä tulekaan. Silti mahdollinen diagnoosi asettaa meidät uuden eteen ja tuosta uudesta on tutkittava kaikki polut ja mutkat, jotta voi taas mennä eteenpäin. Ja vaikka diagnoosia ei koskaan tulisikaan, niin asia on silti olemassa ja vaikuttaa arkeemme, joten sen kanssa eläminen vaatii uusien asioiden omaksumista sekä meiltä että lähipiiriltämme.

Nyt asia, joka joskus vuosia sitten oli vielä pieni sivuhuomautus lääkärinlausunnossa ei nimittäin sitä enää ole, vaan oikea asia, joka on huomioitu, otettu tosissaan ja alettu tehdä asian eteen jotain, joka muuttaa asiat tavalla tai toisella paremmiksi.

kuva_poika03
Lehtisadetta viitisen vuotta sitten.

Päätös hetken hiljaisuudesta

Tuohon matkaan tarvitsen hiukan aikaa. Siitä syystä olen päättänyt, että suunnilleen parin viikon ajaksi saa blogini jäädä taka-alalle enkä uskalla luvata tuona aikana ainoatakaan päivitystä.

Veikkaan, että Instagramin puolella ilmestyy kuvia kuitenkin, sillä selaan sitä monesti iltaisin, kun nollaan aivojani ja käyn kurkkaamassa, mitä kaikille kuuluu. Se on oma pieni hetkeni arjessa.

Juuri nyt minua tarvitaan kotona ehkäpä enemmän kuin koskaan aikaisemmin ja vaikka kirjoittamista ja luomua rakastankin, niin olen aina ensisijaisesti äiti.

Oikein ihanaa syksyn alkua kaikille ja nähdään jälleen parin viikon päästä.

Halauksin,
Maria


Seuraatko jo Luomulaaksoa Facebookissa? Tai Instagramissa? Jos et, niin tule ihmeessä mukaan! Facebookissa jaan myös linkkejä kiinnostaviin uutisiin ja Instagramissa väläyksiä arjen touhuista, joista kaikki eivät milloinkaan päädy blogiin saakka. Molempien kautta voit tietenkin seurata blogipäivityksiä.

Kuvat: © Luomulaakson Maria, jollei toisin mainita