Aihearkisto: Arki

Adora Belle Dearheartin asu ja Discworld-teemainen juhla

Elokuussa suuntasimme kulkumme kohti Lahtea yhdessä yhden ystävämme kera, joka astuessaan autoon paljastui Lordi Downeyksi eli salamurhaajien killan mestariksi.

Adora Belle Dearheartin asu ja Discworld-teemainen juhla

Matka kului rattoisasti ja pian olimme perillä juhlapaikalla, joka oli koristeltu hyvin Discworld henkisesti ja löysipä Adora Belle sieltä Golem-säätiön mainoksenkin. (Adora Belle Dearhearthan työskentelee siellä ja ajaa Golemien etua kaikin tavoin)

discworld07
Juhlissa kuluikin hyvä tovi lukiessa julisteiden tekstejä ja pihapiiri sekä asunto sisältäkin oli koristeltu teeman mukaisesti. Jopa ruokalista oli rakennettu Discworld-sarjan ympärille ja pääruoaksi olikin rottaa tikussa.

Omaan asuuni kuului myös pieni jalkajousi, jolla pääsin ampumaan, sillä pihasta löytyi maalitaulu eli en suinkaan tarinan tapaan sinkauttanut nuolta kohti siippaani, joka oli pukeutunut tietenkin Moist von Lipwigiksi. Pääsin ampumaan ensimmäistä kertaa ikinä ja onnistuin täräyttämään yhdeksikön! Sen verran mukavaa touhu oli, että voisinpa ampua toistekin!

discworld06
discworld08
Adora Belle Dearheartin asu

Juhla oli muuten ensimmäinen kerta, kun sain pukea korsettini, johonkin ”viralliseen” eli ei vain kotona. Asukin oli suunniteltu pitkälti sillä ajatuksella, että käytössä oli korsetti ja niinpä Adora Belle Dearheartin asu alkoi pikku hiljaa muodostua pitkälti jo olemassa olevilla asusteilla ja vaatteilla. En joutunut ostamaan kuin päällishameen sekä alushameen ja molemmille löytyy tulevaisuudessakin käyttöä. (Niin ja sen jalkajousen, mutta lasten innokkuudesta päätellen, meillä vietetään vielä monta kesäistä päivää yhdessä maalitauluun ampuen. )

Asu alkoi rakentua Adora Bellelle tavanomaisen  musta värin ympärille, mutta päätin, että koska kyseessä oli juhla olisi Adora Bellelläkin juhlapuku ja lähdin sillä ajatuksella työstämään asuani, johon lisäsin mm. tämän pienen hopeaketjussa roikkuvan mustan sydämen, joka oli pieni viite hahmon nimeen Dearheart.

adorabelledearheart02
Asuni koostui aika monesta osasta. Hameissakin oli lopulta viisi kerrosta, kun alushame koostui kahdesta kerroksesta, päällimmäinen hame samoten ja lisänä oli vielä yksi alushame, joka auttoi liu’uttamaan alushameen tyllit paikolleen ja helpotti muutenkin kerroksien oikomista pitkin päivää.

Adora Belle Dearheart on tunnettu hyvin korkeista ja kapeista koroistaan. Hahmoa suunnitellessani kokeilin kyllä  sellaisia, mutta jo parin askeleen päästä jalat huusivat tuskasta ja tulin siihen tulokseen, että sellaisilla kengillä ei selviä koko päivää, ei vaikka olisi kuinka innoissaan naamiaisista.  Niinpä tarjouskokeilukengät lähtivät takaisin verkkokauppaan ja kaivoin varastoistani omat tutut korkeakorkoiset kenkäni, joita olen tavannut edwardiaanisen ajan asujen kanssa käyttää. Ne istuivatkin hyvin asun kanssa ja olivat hyvin adoramaiset, vaikka koron korkeudesta jäikin useampi sentti uupumaan.

kuva_kengät

Puvun yläosaksi valitsin pitsisomisteisen puseron, jonka päälle puin 50-luvun pitsisen boleron ja vyötäröllä hameen kiinnitykset peitti kätevästi patellavyö, joka näppärästi peitti myös pukuun lisäämäni turnyyrin kiinnityksen. Turnyyrin avulla puku sai viktoriaanisen ajan hengen ja istui siten hyvin Pratchettin luomaan maailmaan.

Ja näin oli Adora Belle Dearheart valmis matkaamaan Discworldin Ankh-Morporkiin yhdessä Moist von Lipwigin sekä Lordi Downing kanssa. Perillä he tapasivat niin äreän kirjastonhoitajan, Kuoleman tyttären tyttären Susanin Sto Helitin, monta kappaletta Twofloweria, noitia sekä tietenkin itse Kuoleman.

Päivä oli hauska ja toivoisinpa, että naamiaisia järjestettäisiin useamminkin!

adorabelledearheart01
Adora Belle Dearheart jalkajousensa kera.

 

Aiemmat pari aiheeseen liittyvää postausta pääset lukemaan täältä.

 

—————————–

Seuraatko jo Luomulaaksoa Facebookissa? Tai Instagramissa? Jos et, niin tule ihmeessä mukaan! Facebookissa jaan myös linkkejä kiinnostaviin uutisiin ja Instagramissa väläyksiä arjen touhuista, joista kaikki eivät milloinkaan päädy blogiin saakka. Molempien kautta voit tietenkin seurata blogipäivityksiä.

Kuvat: © Luomulaakson Maria, jollei toisin mainita


web analytics

Luomua mainiosta verkkokaupasta

Vihtiläinen luomutila Mainio Puutarha perusti vähän aikaa sitten verkkokaupan. Idea on hyvä ja toteutuskin toimii.

Mainio Puutarha tuli minulle tutuksi jo REKO lähiruokarenkaan kautta, mutta vieläkin paremmin pääsin tutustumaan paikkaan jokunen viikko takaperin, kun kävin tilalla Ravintolapäivänä maistelemassa luomuisia herkkuja ja ihastelemassa satumaisia peltoja. (Voit lukea siitä täältä.) Mikään ei taida olla ihanampaa kuin päästä käymään tilalla – paitsi tietenkin tilata noita samaisia tuotteita verkkokaupasta, jos tilalla tai REKOssa käyntimahdollisuutta ei ole.

Luomua mainiosta verkkokaupasta

Tilasin verkkokaupasta heti ensimmäisenä päivän varsin hyvän kokoisen laatikollisen perunoita ja vihanneksia. Pikkuisen jännitti, sillä valitsin toimitustavaksi SmartPostin.  Mainio Puutarha kertoo käsittelevänsä tilaukset maanantai-iltaisin, jolloin paketit lähtevät kuluttajalle tiistai-iltapäivänä ja paketti saapuu pakettiautomaattiin yleensä  keskiviikkoiltapäivään mennessä.

Tarjolla on myös vaihtoehto, jossa posti tuo paketin aina kotiovelle saakka. Tämän palvelu lisää hintaa  5.90 ja jos pääsyni SmartPostiin olisi hankalampi, niin saattaisin hyvinkin tarttua tuohon vaihtoehtoon.

Luomua mainiosta verkkokaupasta

Puolen tunnin tuotevaraus

Mainion puutarhan verkkokauppa on rakennettu selkeäksi ja yksinkertaiseksi. Tuotteet on esitelty hyvin ja kuvat ovat erinomaiset. Ei jää varmasti epäselväksi, mitä on ostamassa. Ohessa lukee myös paljonko tuotetta on tarjolla ja kun tuotteen siirtää ostoskoriin on varaus voimassa puoli tuntia.

Juuri tuo puolentunnin varaus tekee Mainion Puutarhan verkkokaupasta vieläkin mainiomman. Olen vuosien varrella käyttänyt monenlaisia verkkokauppoja ja joukkoon mahtuu niin kotimaisia kuin ulkomaisiakin, joten kokemusta – niin hyvää kuin huonoakin – on kertynyt roppakaupalla.

mainiopuutarha03

En ole aivan varma onko maailmassa paljon ärsyttävämpää asiaa kuin käyttää aikaa ostoskorin kasaamiseen verkkokaupassa ja huomata sitten parinkymmenen minuutin päästä tai jopa paljon nopeammin, että tuote, jonka halusin ja olin ostoskoriin laittanut onkin jo myyty. Tämä esimerkiksi oli itselleni iso ongelma muutaman vuosi sitten toimineessa verkkokaupassa, jota tapasin aika säännöllisesti käyttää, silloin kun se vielä oli olemassa.

Jos olisimme ns. oikeassa kaupassa, niin kovin harva katseli suopeasti kanssakuluttajaa, joka napsii toisten ostoskorista tuotteita omaansa. Toki ymmärrän, ettei tilanne nyt ihan sama ole verkkokauppaa ajateltaessa, mutta kyllä minua ainakin harmittaa, kun tavara myydään silmien alta enkä voi rauhassa keskittyä ostoskorin kokoamiseen vaan pitää hosua, ettei varmasti jää ilman jotain tuotetta, koska verkkokauppa toimii periaatteella nopeat syövät hitaat. Noissa tilanteissa yleensä käy niinkin, että hätäpäissäni unohdan lisätä kaikki haluamani tuotteen ostoskoriini ja sitten harmittaa.

Iso hatun nosto siis siitä, että Mainion Puutarhan verkkokauppa todella palvelee asiakasta ja antaa  kiireettömään ostokokemuksen. Puolessa tunnissa ehtii mainiosti suunnitella ostoskorinsa viimeistä hienosäätöä myöten.

mainiopuutarha02

Mainittakoon vielä sellainen itsestäänselvyys, että tuotteet oli mainiosti pakattu ja kaikki oli ehdottomasti tuoretta, vaikka olivatkin postinsyövereissä hetken matkanneet.  Laatikon aarteista olikin  ilo kokata. Jokainen tuote oli todella priimakunnossa, porkkanat ja perunat tuoksuivat ihanan multaisilta eli juuri sellaisilta kuin niiden kuuluukin. Vastanostetuilta.

Tässäpä oiva tilaisuus tilata luomuvihanneksia ja juureksia vaikka suoraan kotiovelle. Ei haittaa, vaikka tila ei naapurissa sijaitsisikaan. Toivottavasti verkkokauppa jatkaa toimintaansa taas talven jälkeen, sillä voin hyvin kuvitella, että tällaiselle on tilausta, vaikka Mainio Puutarha REKOjakin kiertää ja saapa heidän satokassejaan joistakin kaupoistakin. Sekä tietenkin tilalta suoraan.

Se, että tuotteita voi tilata suoraan kotiovelle tai SmartPostiin toimitettuna on kuitenkin sitä arjen luksusta, joka pelastaa, kun resurssit ovat vähissä tai haluaa muuten vain helpottaa arkeaan. Onpahan ainakin yksi huoli vähemmän, kun tuoreet kasvikset ja juurekset tupsahtavat melkein syliin.

mainiopuutarha07

Mainio Puutarha on mukana monien muiden tilojen tavoin lauantaina vietettävässä Osta Tilalta! -päivässä. Tuona päivänä voi käydä tutustumassa kotimaisiin tiloihin ympäri Suomen. Joukossa on myös monia luomutiloja. Katso tarkempi lista osallistuvista tiloista Osta Tilalta! -päivän verkkosivuilta.

—————————–

Seuraatko jo Luomulaaksoa Facebookissa? Tai Instagramissa? Jos et, niin tule ihmeessä mukaan! Facebookissa jaan myös linkkejä kiinnostaviin uutisiin ja Instagramissa väläyksiä arjen touhuista, joista kaikki eivät milloinkaan päädy blogiin saakka. Molempien kautta voit tietenkin seurata blogipäivityksiä.

Kuvat: © Luomulaakson Maria, jollei toisin mainita

.

 



web analytics


Mainio Ravintolapäivä puutarhassa

Mainio Ravintolapäivä puutarhassa
mainiopuutarha13

mainiopuutarha02

Viime viikon viikonloppuna vietettiin jälleen Ravintolapäivää. Pääsin äitini kanssa nauttimaan pienestä hetkestä ilman arkea ja kiirettä, kun mieheni jäi lasten kanssa kotiin ja me suuntasimme kohti Vihdin Haimoota ja ihastuttavaa luomuista Ravintolapäivän ulkoilmaravintolaa, jonka antimista vastasi REKOstakin tuttu Mainio Puutarha.

Mainio Puutarha on pieni, vajaan kolmen hehtaarin tila, joka tuottaa luomukasviksia suurella sydämellä. Jasmin ja Miika tuntuvat viihtyvän niin pellolla kuin keittiössäkin. Pellolla viihtyminen oli jo vuosi takaperin tullut todettua, sillä heidän tuottamansa kasvikset olivat varsin maistuvaisia ja komeita, mutta nyt opin, että molemmat ovat varsin mainioita velhoja myös keittiön puolella. Voisikos tilalla parempaa nimeä siis ollakaan!

Tämä oli muuten ensimmäinen kerta, kun pääsin osallistumaan Ravintolapäivään, sillä syystä tai toisesta olivat aiemmat ajankohdat aina menneet päällekkäin jonkun muun asian kanssa.  Sattui vielä niin, että  tämä olikin sitten ensimmäinen Ravintolapäiväkokemus sekä Mainiolle Puutarhalle että minulle itselleni.

mainiopuutarha04mainiopuutarha06

Kasvit kuin sadusta

Kierros Mainiolla Puutarhalla oli taianomainen. Sen uskomattoman runsaat viljelykset olivat kuin sadusta karanneita, sillä niin runsaana kiemurtelivat kurpitsat pellolla, auringonkukat kurottelivat taivaita ja kaikenlaiset tuuheat kaalinlehdet kätkivät alleen salaisuuksia.

Olin melkein varma, että kohta pari hobittia juoksisi jalkojeni välistä palmukaalit ja porkkanat kainalossaan kiiveten sitten vieressäni kohoavaan valtavaan puuhun. Ja ehkäpä sieltä puun latvustosta kaikuisi pian haltioiden hiukan surumieliset sävelmät.

mainiopuutarha10
mainiopuutarha12

mainiopuutarha07

Hobitit ja kumppanit  jäivät ainakin tällä kertaa näkemättä, mutta ruoka oli aivan mielettömän hyvää ja sitä olisi syönyt vaikka kuinka monta annosta.

Tarjolla oli aikamoinen määrä eri laatuja ja jokaiselle löytyi varmasti jotain.


mainiopuutarha09
MENU

Kyssäkaalipiffi-burgeri ihanilla höysteillä (eli sipulihilloke, valkosipulitahna, härkäpapuhummus ja avomaasalaatti kruunasivat herkullisen piffin.)
Blue congo-lohkoperunat
Kesäkurpitsaspaghetti
Kyssäkaalikimchi
Punajuuriveneet
Tuorelingottu porkkana-minttu shotti
Lehtikaalipannaria erilaisilla hillolla

Pakuriluomukahvi
Chai-tee

mainiopuutarha03


Ruokaa odotellessa oli mukavaa jutella toisten ihmisten kanssa ja vaihtaa ajatuksia niin luomusta, REKOista kuin monesta muustakin mielenkiintoisesta asiasta. Samalla ihailimme vihreää maisemaa, kasvamassa olevia puutarhan herkkuja ja odotimme vesikielellä uskomattoman hyvältä tuoksuvia Ravintolapäivän antimia.

Oli muuten niin harvinaislaatuisen herkullinen menu, että en muistanut edes ottaa kuvia ihanasta lautasellisestani herkkuja. No, sain sentään kuvan äitini lautasella vielä olleista punajuuriveneistä, jotka olin itse hobitin lailla hotkinut heti kyssäkaalipiffi-burgerin jälkeen. Vielä hetken jutusteltuamme toisten kanssa ja ihasteltuamme emännän ja isännän vaivannäköä suuntasimme takaisin kotiin ja arkeen.

Sitä ennen käännyin kuitenkin  vielä kerran katsomaan vihreää kasvien täyttämää maisemaa kuin toivoakseni, että hobitti, haltia tai jokin muu taruolento vilahtaisi noiden suurten puiden suojissa.

mainiopuutarha16
————————————————————————————————

Seuraatko jo Luomulaaksoa Facebookissa? Tai Instagramissa? Jos et, niin tule ihmeessä mukaan! Facebookissa jaan myös linkkejä kiinnostaviin uutisiin ja Instagramissa väläyksiä arjen touhuista, joista kaikki eivät milloinkaan päädy blogiin saakka. Molempien kautta voit tietenkin seurata blogipäivityksiä.

Kuvat: © Luomulaakson Maria



web analytics


Discworldin Moist von Lipwig sai hattunsa

Viime viikonloppuna oli vihdoin kauan odotettu ystäviemme järjestämä juhla, jonka teemana oli riemastuttava Terry Pratchettin Discworld. Pohdimme mieheni kanssa hyvän aikaa, mitkä olisivat meidän hahmomme ja muutaman mutkan kautta päädyimme Adora Belle Dearheartiin sekä Moist von Lipwigiin. Adora työskentelee Ankh-Morporkin Golem säätiössä ja Moist puolestaan postitoimistossa (sekä pankissa) ja ottaessaan tuon työn vastaan huonoille teille joutunut Moist pelasti henkensä ja tapasi Adoran.

Ne, jotka eivät hahmoja tunne saanevat hyvin osviittaa tästä Youtube videosta, joka kertoo noiden hiukan  kahden hahmon tarinasta. Lämpimästi suosittelen myös kirjaa sekä elokuvaa. 🙂

Discworldin Moist von Lipwig sai hattunsa
Hatunraakile.

Perjantain myöhäisinä tunteina väkersimme viimeisiä osia asuihimme. Aikataulut olivat päivän aikana heittäneet parin asian vuoksi sen verran ympäri, että emme olleetkaan valmiita kaikkien asioiden kanssa, niin kuin olimme alun perin kuvitelleet. Ja loppujen lopuksi alushameeni ehdin kutistaa vasta lauantaiaamuna ja toteutuksessa oli hiukan toivomisen varaa, koska pikaisesti tehty homma sisälsi nappeja sekä lasten toppapukujen lahkeista tuttua reiällistä kuminauhaa… Ratkaisu toimi, mutta jos esimerkiksi nojasi tuolin selkänojaan, niin napit saattoivat osua hiukan kipeästi selkään. Mutta hameen kääntäminenkään ei tullut siinä vaiheessa kyseeseen, kun asian huomasin ja korsetissa nyt muutenkin istutaan suorassa, joten nojaamisen aiheuttama ongelma ei ollut kovinkaan suuri, paitsi automatkan aikana.

moistvonlipwig01
Teipattu ja jo osittain maalattu hattu.

Mutta palataanpa Moist von Lipwigiin.  Hatunraakile bongattiin naamiaistarvikekaupasta  ja sopiva maali askartelutarvikeliikkeestä ja pian alkoi hattu saada oikean ulkonäön ja Moist von Lipwig alkoi herätä eloon.

moistvonlipwig02
Maalattu hattu, josta puuttuu siivet. Siipien luovuttajaksi lupautunut lohikäärme vieressä. 😀

Teippasimme osan hatusta, jotta kultamaali tarttuisi vain tiettyihin paikkoihin ja maalarinteippi tuntui toimivan vallan mainiosti. Kultamaali peitti hatun mustan kankaan ja Moist von Lipwigin asu oli askeleen verran valmiimpi. Siivet tosin vielä hatusta puutuivat ja ne ovat ehkä ne, jotka tekevät hahmosta hetkessä tunnistettavan, mikäli ei ole valinnut  yllensä kultapukua, joka on ehkä se tyypillisin versio Moist von Lipwigin hahmoa luotaessa. Me lähdimme kuitenkin toiselle linjalle ja hylkäsimme kultaisen puvun heti alkumetreillä eli aloimme suunnitella yllä mainitussa YouTube videossakin heti alkusekunneilla näkyvää pukua.

Pehmolohikäärme joutui kokemaan kovia, jotta herra von Lipwigin hattu saatiin aikaan. Ratkojan avulla irrotettiin siivet ja muutaman erilaisen yrityksen jälkeen siivet päädyttiin laittamaan hattuun kiinni nitojalla, sillä muut yritykset eivät tuottaneet toivottavaa lopputulosta tai olivat vain muuten mahdottomat toteuttaa.

moistvonlipwig04
Valmis hattu.

Valmis hattu oli sopivasti esikuvansa näköinen ja kruunasi mieheni asun. Ei ollut epäilystäkään, mikä hahmo oli kyseessä, vaikka kaikki muut osat eivät olleetkaan juuri samanlaiset kuin vaikkapa Going Postal-elokuvassa on totuttu näkemään. Hyvä on kuitenkin muistaa, että elokuva on aina tulkinta kirjasta ja esimerkiksi takin tai housujen väri ei ole kiveen hakattu. Harvoin kirjat myöskään kuvaavat vaatteita ihan hirveän yksityiskohtaisesti (joskaan tässä tapauksessa kummallakaan meistä ei ollut kovin hyvä muistikuvaa asiasta).

Vielä uupui postilaukuksi sopiva laukku ja hyvin aikaa vievän etsinnän jälkeen ratkaisu tuli yllättäen, kun satuin eksymään Varustelekan sivuille ja bongasin sieltä (muistaakseni) itäsaksasta peräisin olevan karttalaukun.

Joskus sitä löytää naamiaistarvikkeitakin varsin yllättävästä paikasta.

Kun saan lisää kuvia siirretyksi koneelle, laitan muutaman kuvan myös itse juhlien somistuksista sekä omasta puvustani.

moistvonlipwig03
Hattu ja postilaukku valmiina suurta päivää varten.


web analytics

Lupiinit lakoon

Lupiinit lakoon
Lupiinilauma kotimme lähellä.

Pihaamme mystisesti saapuneen jättipalsamikasvuston alkuperä alkoi selvitä meille. Emme ihan heti muistaneet, että viime vuonna pihaan tilattiin isohko sorakuorma, joka tuotiin kuorma-autolla sivupihalle ja kärrättiin sieltä erissä takapihalle. Kun  aloimme ajatella, mihin joka paikkaan soraa laitettiin ja millä reiteillä sitä kärrättiin, alkoi jättipalsamien sijaintipaikoissakin olla tolkkua. Tuo tuiki tarpeellinen sorakuorma on siis todennäköinen syyllinen tämän kesän äkkiä ilmaantuneisiin harmillisiin jättipalsamipöheikköihimme.

Jättipalsamin leviämisestä suivaantuneina aloimme katsella pihaamme vuosi vuodelta lähemmäksi tulevaa lupiiniviidakkoakin hiukan toisella tavalla ja niin päätin rimpauttaa kuntaan ja kysyä olisiko sopivaa, jos alkaisimme raivata tuota pihaamme uhkaavasti lähestyvää pöheikköä. Muutaman tunnin odottelun jälkeen oli kunnasta käynyt jo joku kurkkimassa lupiinitilannetta tien varrella ja lupa lupiinien poistoon tuli ja tulevina vuosina meidät voikin nähdä tienpätkän lupiiniviidakkoa kaatamassa. Toivottavasti työ tuottaa tulosta ja saamme tulevaisuudessa nähdä enemmän kotoperäisiä kasveja tienpientareella.

lupiini03
Muutama yksittäinen lupiini, jotka olivat jo ihan parin metrin päässä pihastamme.

Mitä vikaa lupiineissa sitten on?

Luulenpa, että aika monen lapsuudenkodin puutarhassa kasvoi lupiini. Siniset, vaaleanpunaiset ja valkoiset upeat kukinnot olivat ainakin minusta hurjan kauniit ja kuvittelin aina, että sitten joskus nappaisin noita tummia, kypsiä siemenkotia mukaani ja kylväisin ylväitä kukkia omaankin pihapiiriini. No, vuodet toivat tietoa ja mieli muuttui. Enää en haaveile kukkivista lupiinimetsiköistä vaan yritän kaikin voimin pitää nuo kasvit poissa pihastamme ja sen lähistöltä.

Lupiini tuotiin Suomeen alun perin 1800-luvulla Pohjois-Amerikasta ja sen jälkeen se onkin tehokkaasti levinnyt ympäri Suomen. Yksi kasvi tuottaa satoja siemeniä, joten leviäminen on tehokasta ja nopeaa ja kasvutapa tukahduttava kotoperäisille kasvilajeillemme. Lupiini rehevöittää kasvipaikkaa ja syrjäyttää kotoperäiset niittykasvimme kuten kissankellon ja päivänkakkarat. Ongelmana on sekin, että lupiini ei kelpaa monille hyönteisille ravintokasviksi ja täten vaikeuttaa myös kotoperäisten hyönteistemme menestymistä.

Tuossapa monta hyvää syytä tarttua toimeen, vaikka tilanne näyttäisikin kurjalta. Pala palalta etenemällä isompikin asia saadaan selätetyksi.

lupiini01
Kesän lämmössä kypsyviä siemenkotia.

Entäpä jos jokainen meistä ottaisi vastuulleen pätkän tienreunaa?

Mitäpä jos edes osa meistä alkaisi todenteolla niittämään ja/tai kaivaman lupiinikasvustoja maasta? Tai edes vain estäisi siementämisen, jotta lupiinien voittoisa leviäminen saataisiin estetyksi?

Tiedän, että moni pitää taistelua lupiineja vastaan jo mahdottomana, mutta jos mukaan saataisiin paljon ihmisiä ei tilanne olisi lainkaan niin mahdoton, sillä kun jokainen tekisi asian eteen jotain olisi tilanne jo ihan toinen eikä kenelläkään olisi kohtuutonta kuormaa.

Muutos nykyiseen olisi merkittävä jo pelkästään siten, että uusien kasvustojen syntymistä alettaisiin estää. Ja itse tuumin, että jos joka vuosi niittäisi kasvin matalaksi ja pikku hiljaa poistaisi osan jo olemassa olevista, niin jonain vuonna lupiineja ei enää olisi.

lupiini02
Lupiinin juurakon poistoa.

Oma projektimme

Mieheni ja minä päätimme ottaa huoleksemme pätkän tiestä, jonka varrella asumme. Toivomme, että lopulta saamme nyt syntyneet lupiinikasvustot poistettua, mutta jos onnistumme edes estämään kasvuston leviämisen olemme onnellisia, sillä tienvarressa on vielä runsaasti kotoperäisiä niittykasveja.

Eilen aloitimme projektimme ja koska lupiinit olivat viikon aikana ennättäneet jo kasvatella aika komeita siemenkotia, emme tänä vuonna tehneet muuta kuin kaivoimme meidän puolellemme tietä ilmaantuneet lupiinit juurineen pois ja toiselta puolen tietä katkoimme kukkavarret siemenineen pois, jotta uusia kasveja ei niistä pääsisi syntymään.

Ensi vuonna aloittamme projektin ajoissa ja niitämme kasvin maan tasalle mahdollisimman pian. Tämän kesän kukkavarsisaldo oli 6 täyttä jätesäkillistä, mutta saimmepas kaikki talteen ja kasvit eivät pääseet leviämään lisää!

lupiini04
Poistimme varovasti kukkavarsia, joissa oli jo siemenkotia.

Auttaisitko sinäkin kotoperäisiä lajejamme menestymään?

Uskon, että meidän jokaisen lähistöllä on jokin alue – tienvarsi, niitty tai jokin muu alue –  jonka lupiinit ovat vallanneet tai valtaamassa. Mitäpä jos pidettäisiinkin yhdessä huolta kotoperäisistä lajeistamme ja kävisimme kaikki yhdessä tuumin taisteluun lupiinia vastaan. Tuskin saamme sitä enää koskaan kokonaan pois, mutta jo leviämisen hillitseminen ja se, että lupiini ei leviäisi uusille tien varsille ja niityille olisi iso asia.

Soitto omaan kuntaan/kaupunkiin tai maanomistajalle (riippuen kenen mailla lupiinit kasvavat) ja homma saadaan nopeasti alkuun, sillä moni kunta katsoo hyvinkin suopeasti tällaista toimintaa ja jotkin kunnat jopa tarjoavat välineet vieraskasvien poistoon ja osa jopa kuljettaa säkitetyt kasvijätteet maksutta pois. Moni maanomistajakaan ei pistä pahakseen, jos talkoovoimin saadaan alueita vapaiksi lupiineilta.

Tänäkin kesänä on järjestetty ja järjestetään yhä monilla alueilla mm. paikallisten järjestöjen kautta tienvarsien ja niittyjen raivaamista vieraslajeista. Kannattaa tutustua oman alueen toimintaan ja mennä mukaan! Ja aina voi alkaa laittaa omaakin projektia pystyyn, jos alueella ei sellaista vielä ole!

————————-

Vieraslajeista kannattaa lukea lisää vaikkapa Vieraslajit-sivustolta ja opetella yleisimpien vieraslajien tuntomerkit. Mm. jättipalsami ja jättiputki kuuluvat ei-toivottujen kasvien listaan ja jättiputken torjunnassa on syytä olla hyvin varustautunut, sillä kasvi sisältämä kasvineste reagoi yhdessä auringonvalon kanssa ja iholle joutuessaan neste voi aiheuttaa hyvin vakavia palovamman kaltaisia oireita.

lupiini05
Siemenkodat päätyivät suoraan säkkiin.

————————————————

Seuraatko jo Luomulaaksoa Facebookissa? Tai Instagramissa? Jos et, niin tule ihmeessä mukaan! Facebookissa jaan myös linkkejä kiinnostaviin uutisiin ja Instagrammissa väläyksiä arjen touhuista, joista kaikki eivät milloinkaan päädy blogiin saakka. Molempien kautta voit tietenkin seurata blogipäivityksiä.


site stats

Discworld-asun suunnittelua

Viikonloppu vierähti jälleen luvattoman nopeasti. Paljon saatiin aikaan, mutta paljon jäi tekemättäkin ja tuntuu, että kesä valuu niin kovaa sormien välistä, että emme taida tänäkään kesänä ehtiä sitä kaikkea tehdä, joka pitäisi, jotta arki muuttuisi taas pikkuisen helpommaksi. Asiaa ei toki auta, että mieheni on taas joutunut monen monituista kertaa työmatkalle, joka on pitänyt hänet koko viikon poissa kotoa. Työmatkat tuntuvat meistä kaikista hyvin raskailta. Niihin ei taida ihan kokonaan koskaan tottua ja ikävä on kaikilla.

Elokuussa on onneksi tiedossa jotain mukavaakin, sillä ystäväpariskunta pitää silloin naamiaiset Discworld-teemalla ja luonnollisestikin vieraat pukeutuvat kyseisen kirjasarjan hahmoiksi. Discworld on Terry Pratchettin kirjoittama kirjasarja, josta on tehty myös TV-sarjoja. Minut Discworldin maailmaan tutustutti mieheni jo monta vuotta sitten.

Discworld-asun suunnittelua

Viime viikonloppuna piipahdimme Jumbossa, jotta saimme hankituks elokuussa järjestettäviin juhliin päällepantavaa. Osia asuihimme on myös  jo kaavittu netin syövereistä ja oman vaatekaapin uumenista, mutta jotain piti päästä hakemaan ihan liikkeestä ja niinpä auton nokka kääntyi lauantaina kohti Jumboa ja naamiaistarvikeliike Marakattia, josta löytyikin apu ja mieheni löysi sieltä autonkuljettajan hatun, josta saamme muokattua Discworldin hahmolle sopivan hatun. Hiukan väriä, siivet ja se on siinä. Muut asun pienet yksityiskohdat ovat vielä hankinnan alla, mutta ei aikaakaan, kun asu on kunnossa ja voimme keskittyä odottamaan toivottua naamiaisjuhlaa. Ensi viikonloppuna tulemme kuitenkin mitä todennäköisimmin kiertämään läpi kirppiksen tai pari, sillä niistä saattaa hyvinkin löytää juuri sen, mitä nyt tarvitsemme.

discworld01
Hattu tarvitsee hiukan muokkausta: väriä ja siivet ja sitten se on valmis ja mieheni naamiaisasu taas hiukan valmiimpi.

Oma asuni tuotti lievästi sanottuna hankaluuksia ja tuli kantapään kautta opittua, että mitään ei kannata tilata, jos sen alkuperä on Kiina – tai kannattaa ainakin varautua pettymykseen. No, olinhan minä siihen toisaalta varautunutkin, kun isosta tunnetusta verkkokaupasta aloin tilaustani tehdä, mutta kyseisen vaatekappaleen saamat runsaat positiiviset kommentit saivat minut hetkeksi unohtamaan, että koko juttu saattoi hyvinkin mennä pieleen ja niinhän siinä sitten lopulta kävikin ja oma suosikkihahmoni sai jäädä tällä kertaa pölyttymään mieleni sopukoihin, sillä asu, jota olin kaavaillut kuoleman tyttärentyttärelle Susan Sto Helitille sopivaksi, ei  sitten toteutunutkaan odotetulla tavalla  ja hetken aikaa uhkasi iskeä paniikki, kun tajusin, että aikaa ei ole enää paljon ja uuden suunnitelman pohtiminen piti aloittaa pikaisesti, jos mielin päästä valmiiksi. Opittua tuli sekin, että ilmoitetut sentit eivät aina pidä paikkansa – eivätkä osu aina edes ilmoitetun mahdollisen virhemarginaalin sisään. No, oppirahat tuli maksettua ja toiste en samaan lankea.

Onneksi ei kulunut kauaakaan, kun mielessäni yhdistyivät ajatus  erään ihmisen jokin aika sitten heittämästä vitsistä sekä se tosiseikka, että vaatekaapissani oli nykyisin korsetti. Ja eikös se niin ole, että naamiaisissa kuuluukin olla joku sellainen, joka ei normaalisti ole? Eiväthän naamiaiset ole naamiaiset, jos kaikki menevät sinne omana itsenään! Ja siitä se sitten alkoi.

Päänvaivaa tosin vielä aiheuttaa esimerkiksi se seikka,  miten himputissa valitsemani hahmo onnistuu kävelemään monen sentin piikkikoroilla? Tai edes pysymään pystyssä!  Oma kokeileva alelaarihankintani lähtee nimittäin takaisin Zalandolle ja kovaa. Ei noilla selviä edes yhtä juhlaa ja jotenkin tuntui hassulta hankkia kengät, joita ei missään nimessä voisi tulevaisuudessa käyttää missään, vaikka eivät oikein mitään maksaneetkaan.  Mutta tulipa kokeilluksi ja nyt ei ainakaan enää tarvitse miettiä, josko tuollaisilla kengillä kuitenkin selviäisi.

Parasta asussani itse asiassa muuten on, että käytännössä jokainen osa käy hyvin käyttöön myös tulevaisuudessa – joskaan eivät yhtä aikaa.

discworld02



hit counter