Aihearkisto: Ajatuksia

Ajatuksia ystävyydestä

Paljon matkusteleva ystäväni esitti minulle pyynnön jokunen viikko sitten. Hän pyysi, että hoitaisin tietyt asiat kuntoon, mikäli hän sattuisi kuolemaan. Pyyntö oli kaunis ja liikuttava. Tuntui huimalta, että hän luotti ja uskoi minulle jotain niin suurta ja tärkeää.  Samalla pyyntö tuntui  pelottavalta ja surulliselta.  Lopulliselta.

Mieleni alkoi pohtia ystävyyttä ja sitä, millaista on menettää ystävä.

Ajatuksia ystävyydestä

Olen joutunut sanomaan hyvästit aikanaan parille ystävälleni. En kuitenkaan kuoleman vuoksi vaan ihan vain siksi, että en jaksanut draamaa, jonka he toivat mukanaan. Kaiken kaikkiaan oli parempi lopettaa ns. ystävyyssuhde, joka toi vain murhetta ja jatkuvaa pahaa oloa. Jälkeen päin olen ymmärtänyt, ettei se edes ollut oikeaa ystävyyttä, vaikka se aikanaan ehkä siltä oli vaikuttanutkin.

Harvassa ovat sellaiset ystävät, joille voi kertoa kaiken. Suurimmat salaisuutensa, pelkonsa ja murheensa, mutta myös ne vähintään yhtä suuret ilot ja unelmat. Hulluimmatkin haaveensa. Todellinen ystävä ei naura niille vaan kannustaa ja auttaa tavoittelemaan tähtiä ja itkee kanssasi, kun mätkähdät maahan.

Kun sellaisen ystävän löytää, tuntee tulleensa turvalliseen poukamaan, jossa on kesä ja aurinko. Totta kai sielläkin on joskus tuulta ja myrskyä, sillä ystävyys ei tarkoita sitä, että oltaisiin aina samaa mieltä. Ystävä voi ja saakin olla eri mieltä, mutta ystävä ei koskaan puhu sinusta pahaa tai halua sinulle pahaa. Päinvastoin.

Lukiessani ystäväni pyyntöä tulin vuodattaneeksi muutaman kyyneleen. Tuntui ihanalta, että minulla todella on hänen kaltaisensa ystävä, mutta samalla ajatus hänen mahdollisesta menettämisestään sai minut surulliseksi ja pelkäämään, että päivä, jona minun tulisi hänen pyytämänsä asiat totetuttaa, tulisi aivan liian pian.

Tuntuu hirveältä ajatella, että minulla ei enää olisi häntä ja joutuisin jatkamaan elämääni ilman hänen nauruaan, hymyään ja uskomatonta taitoaan ymmärtää asioita. Hän on minun sukulaissieluni ja sydänystäväni. Ihminen, joka tekee maailman paremmaksi pelkällä olemassa olollaan.

Sellaisia ovat todelliset ystävät.

1452406819225


shopify stats


Do something wonderful – people may imitate it

Ajatelmat ovat palanneet blogiin nyt ihan kunnolla. Vanhassa blogissahan nämä olivat enimmäkseen ilman kuvia, mutta nyt näin kuvilla höystettynä. 🙂

Ajatelmia tulee laidasta laitaan, sillä ne ovat hyvin lähellä sydäntäni ja olenpa aikanani kerännyt näitä paksun vihollisen verran makusteltavaksi itselleni.

Ajatelmia olen kirjannut ylös niin elokuvista näyttelijöihin kuin kirjailijoista lääkäreihin. Monelta olen löytänyt sydäntä liikuttavia ajatuksia. Toivon, että ne sykähdyttävät teitä samalla tavalla kuin ne ovat sykähdyttäneet minua.

Ihanaa päivää kaikille! ❤

1451753154885


free hit counters


Puhelinmyyjä pimeältä puolelta

Eilen sain varmasti elämäni oudoimman puhelinmyyntikokemuksen. Tavallisesti puhelinmyyjät, joiden kanssa olen ollut tekemisissä, ovat ammattitaitoisia ja iso osa kohteliaita eivätkä harrasta pakkomyyntiä. Vain kerran aikaisemmin olen törmännyt tapaukseen, joka ei näitä kriteereitä täyttänyt.

Tiedän, että puhelinmyynti on pahimmillaan kurjistakin kurjinta touhua, mutta senkin voi tehdä hyvin tai huonosti. Olen seurannut hyvin läheltä, miltä tuntuu elättää perheensä puhelinmyynnillä ja nostan hattua niille, jotka sitä jaksavat tehdä. Jokaisesta ei siihen ole.

Eilinen kokemus oli jotain käsittämätöntä ja vaikea on vieläkin uskoa puhelun kulkua. Puhelu oli tosiaan sellainen Welcome to the Dark Side-kokemus.

Minulle tarjottiin paria hyvin mieluisaa lehteä, mutta mm. kattoremonttimme vuoksi olemme sopineet, että lehtiä ei nyt tilata oli tarjous sitten kuinka hyvä tahansa. Tämä on siis ihan yhteinen sopimus meillä ja oikeastaan varsin selvä juttu ilman sen suurempaan keskustelua. Kun säästetään, niin säästetään.

Puhelinmyyjä aloitti tuttuun tapaansa kertomalla, kuka on ja mistä soittelee. Tarjouskin oli vallan mainio ja olisinpa toisenlaisissa olosuhteissa saattanut siihen tarttuakin.

Puhelinmyyjä pimeältä puolelta

Selitin ihan alkuun puhelinmyyjälle, että en tulisi tilaamaan mitään, koska olin luvannut olla tilaamatta uusia lehtiä isojen remonttiemme vuoksi. Yleensä tämä on riittänyt ja puhelinmyyjä on toivottanut hyvää päivän jatkoa ja jatkanut soittokierrostaan.

No, tätä puhelinmyyjää asia ei hetkauttanut millään tavalla. Hän päätti vain parantaa tarjoustaan, ”vaikka se ei varmasti ihan järkevää olekaan”, kuten hän asian muotoili ja lateli minulle uudet litaniat mahtavia etuja. Sanoin edelleen, että tarjous on todella mahtava, mutta olen tehnyt lupauksen olla tilaamatta lehtiä. Tässä vaiheessa putosi pommi niskaan!

Puhelinmyyjä kysyi, pidänkö aina kaikki lupaukseni. Olin hetken aikaa ihan ihmeissäni, koska kysymys oli minusta täysin käsittämätön ja lisäksi äärettömän sopimaton!

Vastasin hänelle, että kyllä minulla on tapana lupauksistani kiinni pitää. Eihän lupauksilla ole mitään merkitystä, jos ei niistä kiinni pidä. Olisi tehnyt mieli kertoa henkilölle mielipiteitäni lupauksista noin yleensäkin, mutta jätinpä väliin, vaikka jo mielessäni tuumin, että tässäpä lienee ihminen, jonka sanoihin ei parane luottaa niin missään asiassa! Ja pilaahan tällainen käytös lehtifirman maineen!

Edelleen henkilö jatkoi tilauksesta jankkaamista ja yritti minua saada rikkomaan lupaukseni. Hän tuumi, että kyllä isäntä siellä kotona antaisi minun varmasti lehden ostaa, kun on niin edullinenkin ja voisihan se olla vaikka hänen joululahjansa minulle. Myyjä jatkoi puhumista aivan kuin olisin joku hellan ja nyrkin välissä pyristelevä kotirouva, jota on kielletty tuhlaamasta aviomiehen vaivalla ansaitsemia rahoja!

Lopuksi myyjä vielä yritti saada minua ostamaan lehden jollekin lahjaksi, kun ei minulle saanut lehteä kaupatuksi.

No, enpä ostanut itselleni enkä lahjaksi, mutta puhelinmyyjän työnantajalle kyllä soitin.



website statistics


Mietteitä työmatkoista

Viime päivinä olen pohtinut paljon, miten paljon Ranskassa tapahtunut terroriteko vaikutti meidän perheemme elämään.

Paras ystäväni asuu Saksassa. Juuri viikonloppuna sain häneltä viesti, että he peruuttivat konserttireissun viime aikaisten terroritekojen vuoksi. Nyt mietin aina välillä mahtavatko he olla kunnossa. Saksassa riski tapahtua jotain on reilusti suurempi kuin meillä täällä Suomessa. Olen huolissani heistä.

Mietteitä

Lisäksi pohdin sitäkin, että mieheni matkustaa aika paljon työnsä puolesta. Nykyisin onneksi moni työmatka on kotimaassa, mutta ulkomaillekin mennään. Moni lukijoistani tietää, että monen sattuman vuoksi sydämeni hyppää aina kurkkuun, kun mieheni ilmoittaa lähtevänsä työmatkalle. Nyt tähän yhtälöön joutui lisäämään vielä muutaman terroristin.

Mietin, että mieheni on matkustanut jo  varsin monessa maassa ja muutama vuosi sitten jopa Sudanissa, joka ei todellakaan ollut sieltä turvallisimmasta päästä!   Jos vertaan silloista huolta nykyiseen, niin tämä nykyinen tuntuu monin verroin pahemmalta. Nykyistä uhkaa on vaikeampi ennakoida.  Se on arvaamattomampi ja sen voi kohdata melkein missä vain. Se varmaan on tarkoituksenakin – muuttaa tulevaisuus pelottavammaksi, arvaamattomammaksi  ja hallitsemattomammaksi. Terrorismi ui arkeen.

Tiedän, että ei riski ole tällä hetkellä mikään jättimäinen kovin monessa maassa, mutta toivon silti hartaasti, että ulkomaantyömatkoja ei tule pitkään aikaan ja, että mieheni pysyy visusti maan kamaralla. Huoli rakkaasta  on iso ja luulenpa, että jaan näitä tuntemuksia monen sellaisen kanssa. joiden puolisot ja muut läheiset ovat työssä, joka vie milloin minnekin.


web analytics


Kun lasta lyödään

Tänään olin ajatellut kirjoittaa alun perin ihan jotain muuta. Kaikki kuitenkin muuttui eilen, kun pojat tulivat koulusta kotiin.

Toista oli lyöty ja potkaistu välitunnilla.

Poski oli vähän turvoksissa, samoin toisen silmän luomi. Järkytys tapahtuneesta paistoi kasvoilta. Eihän siinä muu auttanut kuin käydä päivystyksen kautta tarkistamassa, ettei hennoille kasvojen luille ollut käynyt köpelösti ja tärkeää oli myös saada tapahtuma merkityksi kirjoihin ja kansiin.

Nyt poika pelkää, mitä tekevät tekoon syyllistyneet oppilaat, kun saavat kuulla hänen kertoneen tapahtuneesta aikuisille.

Niin kauan kuin muistan, on poikaa koulussa jollain tavalla nypitty, tönitty tai nimitelty. Tämä, ainakin tietämäni mukaan, on ensimmäisen kerta, kun on lyöty ja potkittu.

Kun lasta lyödään

Olo on kamala. Pojalla varmasti vielä pahempi.

Totta kai olisi voinut käydä pahemminkin. Voisi olla silmä muurautuneena umpeen, nenä poskella tai korva repaleisena. Ja ties mitä muuta. Kyse ei olekaan siitä, paljonko on jälkiä vaan siitä, että henkilökohtaista koskemattomuutta on rikottu.

Jokaisella on oikeus tulla hyväksytyksi sellaisena kuin on. Jokaisella on oikeus saada käydä koulua rauhassa. Kenelläkään ei ole oikeutta lyödä tai potkia eikä satuttaa toista millään tavoin. Meillä jokaisella on oikeus olla turvassa.

Olen onnellinen, että pojan nykyinen opettaja tuntuu olevan sellaista sorttia, joka tarttuu toimeen välittömästi. Hän kysyi myös menneiden vuosien tapahtumista ja siitä onko poikaa kiusattu aikaisemmin. Puhelun jälkeen tuntui paremmalta – tuntui, että asiamme tuli kuulluksi ja sille oikeasti aiotaan tehdä jotain. Ehkäpä jonain päivänä saamme huomata, että kukaan ei nimitellyt tai pilkannut sinä päivänä.

Huoli pojasta ja hänen jaksamisestaan on olemassa. Vertaistukiryhmä päättyy pian ja sitten hänellä ei ainakaan hetkeen aikaan ole paikkaa, jossa jakaa huolensa ja olonsa. Tietenkin me täällä kotona kuuntelemme hänen huoliaan ja tuntojaan ja olemme tukena parhaamme mukaan. Luulen kuitenkin, että on eri asia puhua samanlaisia asioita kokeneille lapsille kuin omille vanhemmilleen.


website statistics


Kuva, joka hiljensi maailman

Varmaan jokainen on jo nähnyt Turkin rannikolle huuhtoutuneen pikkupojan kuvan. Tuo pieni poika oli suunnilleen samanikäinen kuin meidän nuorimmaisemme. Pieni, herkkä ja hauras.

Olen vältetellyt kyseistä uutista tai lähinnä sen kuvia viimeiseen asti. Tähän iltaan mennessä olin onnistunut niin hyvin, että ainoastaan sen sumennetun kuvan olin nähnyt ja sekin tuntui jo kammottavalta. Illan mittaan olen kuitenkin nähnyt tuon sumentamattoman kuvan lukuisia kertoja.

Lehtien verkkosivuilla varoitetaan rankasta materiaalista ja kerrotaan, että materiaali ei sovi herkille. Sosiaalinen media sen sijaan vyöryttää tuota kuvaa silmille ilman varoitusta. Nyt se on palanut verkkokalvoilleni lähtemättömästi.

Ymmärrän toki, että kuva on tärkeä. Ymmärrän, että se herättää ihmisiä tajuamaan tilanteen vakavuuden. Ymmärrän, että kuva saa hitaimmatkin toimimaan. Ymmärrän, että kuva on tärkeä.

Silti en halua sitä nähdä. Kuva saa aikaan valtavan pahana olon aallon. Se saa vatsani kääntymään ympäri ja kyyneleet silmiini.

Näen edessäni oman melkein kolmivuotiaan pikkuiseni. Sen, joka vietiin lastenosastolle melkein heti syntymän jälkeen. En pysty katsomaan tuota pienen pojan kuvaa ajattelematta, että se voisi olla oma lapseni. En pysty katsomaan tuota kuvaa ajattelematta, kuinka epätoivoiselta ja kerta kaikkisen kammottavalta  pojan kuolema tuntuu niistä, jotka hänet tunsivat ja häntä rakastivat.

Tuon pienen pojan kuolema ei pysäyttänyt vain hänen läheistensä elämää. Se pysäytti koko maailman.


shopify traffic stats