Ajatuksia,  Arki

Ajatuksia ystävyydestä

Paljon matkusteleva ystäväni esitti minulle pyynnön jokunen viikko sitten. Hän pyysi, että hoitaisin tietyt asiat kuntoon, mikäli hän sattuisi kuolemaan. Pyyntö oli kaunis ja liikuttava. Tuntui huimalta, että hän luotti ja uskoi minulle jotain niin suurta ja tärkeää.  Samalla pyyntö tuntui  pelottavalta ja surulliselta.  Lopulliselta.

Mieleni alkoi pohtia ystävyyttä ja sitä, millaista on menettää ystävä.

Ajatuksia ystävyydestä

Olen joutunut sanomaan hyvästit aikanaan parille ystävälleni. En kuitenkaan kuoleman vuoksi vaan ihan vain siksi, että en jaksanut draamaa, jonka he toivat mukanaan. Kaiken kaikkiaan oli parempi lopettaa ns. ystävyyssuhde, joka toi vain murhetta ja jatkuvaa pahaa oloa. Jälkeen päin olen ymmärtänyt, ettei se edes ollut oikeaa ystävyyttä, vaikka se aikanaan ehkä siltä oli vaikuttanutkin.

Harvassa ovat sellaiset ystävät, joille voi kertoa kaiken. Suurimmat salaisuutensa, pelkonsa ja murheensa, mutta myös ne vähintään yhtä suuret ilot ja unelmat. Hulluimmatkin haaveensa. Todellinen ystävä ei naura niille vaan kannustaa ja auttaa tavoittelemaan tähtiä ja itkee kanssasi, kun mätkähdät maahan.

Kun sellaisen ystävän löytää, tuntee tulleensa turvalliseen poukamaan, jossa on kesä ja aurinko. Totta kai sielläkin on joskus tuulta ja myrskyä, sillä ystävyys ei tarkoita sitä, että oltaisiin aina samaa mieltä. Ystävä voi ja saakin olla eri mieltä, mutta ystävä ei koskaan puhu sinusta pahaa tai halua sinulle pahaa. Päinvastoin.

Lukiessani ystäväni pyyntöä tulin vuodattaneeksi muutaman kyyneleen. Tuntui ihanalta, että minulla todella on hänen kaltaisensa ystävä, mutta samalla ajatus hänen mahdollisesta menettämisestään sai minut surulliseksi ja pelkäämään, että päivä, jona minun tulisi hänen pyytämänsä asiat totetuttaa, tulisi aivan liian pian.

Tuntuu hirveältä ajatella, että minulla ei enää olisi häntä ja joutuisin jatkamaan elämääni ilman hänen nauruaan, hymyään ja uskomatonta taitoaan ymmärtää asioita. Hän on minun sukulaissieluni ja sydänystäväni. Ihminen, joka tekee maailman paremmaksi pelkällä olemassa olollaan.

Sellaisia ovat todelliset ystävät.

1452406819225


shopify stats



Seuraatko jo Luomulaaksoa Facebookissa? Tai Instagramissa? Jos et, niin tule ihmeessä mukaan! Facebookissa jaan myös linkkejä kiinnostaviin uutisiin ja Instagramissa väläyksiä arjen touhuista, joista kaikki eivät milloinkaan päädy blogiin saakka. Molempien kautta voit tietenkin seurata blogipäivityksiä.

Kuvat: © Luomulaakson Maria ellei toisin mainita.

puhelimen kuoret


4 Comments

  • Viltsumari

    Hyvä kirjoitus. Kukaan ei ole pysyvästi täällä, eikä elämässämme. Mitä vain voi sattua, koska tahansa.
    Olen puhunut puolisoni ja lapseni kanssa kuolemasta ja siitä, mitä sitten, kun minua ei enää ole. Olen tehnyt kirjalliset ”ohjeet” asioista, joita toivoisin, jos sattuu jotakin. Asioita, joita ei omaisten tarvitsisi joutua päättämään yksin. Samahan se olisi sydänystävänkin kohdalla. Erityisesti yksinäisten ihmisten, joilla ei ole omaisia, tai joiden omaiset eivät tiedä, mitä hän oikeasti tahtoisi, toivoisi, missä on salasanat ja muut tärkeät asiat jne.
    Hieno kirjoitus!

    • Maria/Luomulaakso

      Kiitos. 🙂 <3

      Samankaltaisia keskusteluja on meilläkin jo käyty. Tosin vielä olisi edessä muutamasta asiasta päättäminen. Oma sairastumiseni aikaisemmin sai todella tajuamaan, että asiat tapahtuvat nopeasti ja odottamatta. Siinä ei enää ehdi kertoa toiveitaan ja todennäköisesti ne eivät käy edes mielessä. Parempi kaikille, kun ne hoitaa ajoissa ja ajatuksella.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.